Ei apua! Taas avioero tuttavapiirissä reilu 30-kymppisillä pienten lasten vanhemmilla....

jostain kumman syystä juuri pienten lasten vanhemmat eroavat. yhteiseloa pitäisi olla riittävän paljon takana ennenkuin ruvetaan lapsia tekemään ja mennään naimisiin.

olen ollut mieheni kanssa 12v. yhdessä ja meillä oli niin paha kriisi, että äitinikin sanoi, että meidän avioliitto on loppu.

edelleen ollaan yhdessä ja onneksi en lähtenyt lätkimään.

Se on liian yleistä, ja minusta kenenkään ei tarvitse katsoa useasti pettävää, ivailevaa puolisoa.



Kun alkuhuuma on ohi ja suhde ja elämäntilanne vakiintunut niin monen mielestä omasta suhteesta puuttuukin sitä jotain ja sitten pistetään ranttaliksi.



Suhteessa on aina kaksi ja jos toinen todella panostaa, niin eipä voi mitään jos toinen ei sitten panostakaan yhtään.



Lisäksi lasten syntymät ja talonrakennushan ovat perinteisesti ja tiedostetusti parisuhteen pahimpia koitoksia.

Ollaan välillä erossa mutta ei pystytä elämään ilman toista ja palataan taas yksiin.



Vanhempana yhteen menneet eroaa helpommin, se on totta, koska eivät vehtaa eestaas ja ovat oppineet elämään ilman puolisonretkuakin.

johtuu siitä että on oltu yhdessä vain lasten takia. Sitä voi sitten miettiä onko kannattanut heittää elämänsä parhaat vuodet hukkaan väärän ihmisen kanssa. Omat vanhempani tekivät näin enkä ole iloinen siitä, että tekivät näin minun takiani. En haluaisi olla tällaiseen "syyllinen".

Siis että ne ei ymmärrä olevansa yhdessä käytännössä vain lasten takia ja niiden ehdoilla. Sitten onkin elämä ihan sekaisin, kun lapset lähtevät..



Mutta varmasti on tietysti niitäkin, jotka ihan tietoisesti näin tekevät.

mennään yhteen liian helposti ja nopeasti ja tehdään lapsia ihan surutta eikä mietitä yhtikäs mitään!

Ja sitten kun se arki ei olekaan niin auvoista, sitten erotaan.

ja nykyajan henki sallii yksinhuoltajuuden ynnä muut, on helppo erota.