Onko muita, joilla ei " mammakavereita" ? Eli ovat päivät yksikseen lasten kanssa..

Tosi kamalaa, muuton jälkeen en tunne juuri ketään:-(

Ennen tapasin vähintään kerran päivässä ystäviäni lapsineen.

Kyllä sitä välillä silti tulee vähän mökkihöperö olo, kun ei ne kaverit (joilla muitakin menoja) voi koko ajan olla seurana. :)

hoitava, kerhoissa näkee joskun muita ja satunnaisesti ulkoillessa. Muuton jälkeen myös mulla elämä kapeni - se näkyy väsymisenä, ärtyisyytenä ja turhautumisena. Ikävää, kun tämä homma voisi olla kai mukavampaakin kun voisi liikkua ja nähdä ihmisiä!

Tämä asia yksi syy, miksi lykkään seuraavan lapsen yrittämistä - pelkään taas mökkihöperöityväni.

Ollaan kyllä pian taas muuttamassa...

Tavallaan haluaisin seuraa, mutta toisaalta olen vähän semmoinen omissa ajatuksissani jumittaja...

Mutta en kyllä jaksaiskaan, jos montakin kertaa viikossa pitäis puolin ja toisin kyläillä. Oon tosi onnellinen, että saadaan olla rauhassa kotona, ja sit jos huvittaa, niin sillon lähdetään johonkin kylään.

Asun ulkomailla ja olen kotona lasten kanssa. Pyörin paikallisessa tenavakerhossa, joka on paikallisten äitien tyhjästä polkaisema. Eri kieli, eri kulttuuri, mutta kyllä se aina kotona kyhjöttämisen voittaa. Ihmiset ovat Suomessa niin tarkkoja siitä, kenelle voivat huomiotaan hetkeksi jakaa.



Verkostoitukaa hyvät mammat eli ottakaa kontaktia muihin äiteihin puistossa, vaikka nämä eivät näyttäisikään heti teidän tyylisiltä!



Kyllä Siperia opettaa!

Itse olen tutustunut lähes kaikkiin kotiäiteihin omalla asuinalueellamme.

Alkuun minäkin jökötin vain puistoisa yksikseni, kunnes alkoi vituttamaan kaikkien puhumattomuus. Tuollainen yleinen ujous ja puhumattomuus vieraille näyttää olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus.



Aloin itse höpöttelemään muiden äitien kanssa ihan tavallisia asioita lapsista ja yllättäen löytyikin paljon seuraa. Ja kun tutustuin muutamaan ja heidän kauttaan muutaman lisään, on seuraa nyt ihan tarpeeksi.

Täällä maalla ei asu muita kotiäitejä, ei ole puistoja, ei paikkaa jossa tavata ketään. Ja asun kuitenkin Espoossa... paska kaupunki!!!