Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapialla " parantunut" , toipunut hetken käytettävissänne!
07.01.2006 |
Siis jos kysyttävää, keskusteltavaa. Monta vuotta taustalla, monta ongelmaa, monta diagnoosia. Pitkä tie.
Kommentit (25)
Kuinka pitkä aika ap:llä on terapian lopettamisesta?
Minulla siitä on aikaa 3 v. ja aluksi selvisinkin ihan hyvin. Terapia
auttaa kovasti arkielämässä, mutta myös vääristää normaaleja
ihmissuhteita. Kun kaikki negatiivinen tulee purettua terapiassa,
ihmisestä muodostuu arkielämässä melkoisen kiltti kuva, josta on
hankala päästä eroon myöhemmin. Esim. parisuhde alkaa kärsiä
silloin kun purkamisen kohteeksi tulee oma puoliso terapeutin sijaan.
Tai en tiedä " kärsimisestä" , mutta asetelma muuttuu kovasti.
Miten te olette oppineet purkamaan ahdistusta terapian loppumisen
jälkeen? Miten on löytynyt tasapaino elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota en ole edes ajatellutkaan että siinä kohtaa voi tulla vaikeuksia kun täytyykin oppia purkamaan asiat miehelleen eikä vain terapeutille. Sehän on kuitenkin pakko oppia avioliiton jatkumisen kannalta. Jollei asioita voisi purkaa miehelleen niin kelle sitten.
Kauanko kävit terapiassa? Itse kävin vain vuoden ja nyt aloitan uudestaan jos vain kelalta saan rahoituksen.
Vierailija:
Kuinka pitkä aika ap:llä on terapian lopettamisesta?
Minulla siitä on aikaa 3 v. ja aluksi selvisinkin ihan hyvin. Terapia
auttaa kovasti arkielämässä, mutta myös vääristää normaaleja
ihmissuhteita. Kun kaikki negatiivinen tulee purettua terapiassa,
ihmisestä muodostuu arkielämässä melkoisen kiltti kuva, josta on
hankala päästä eroon myöhemmin. Esim. parisuhde alkaa kärsiä
silloin kun purkamisen kohteeksi tulee oma puoliso terapeutin sijaan.
Tai en tiedä " kärsimisestä" , mutta asetelma muuttuu kovasti.
Miten te olette oppineet purkamaan ahdistusta terapian loppumisen
jälkeen? Miten on löytynyt tasapaino elämään?
Olisi hyvä jos terapian lopettaneilla olisi mahdollisuus käydä esim.
kerran kuussa (maksullisesti toki) puhumassa esim. tunnin ajan.
pariterapiaa.
parisen kuukautta sitten, masennukseni ja sairauslomani aikoihin tilasin ajan pariterapiaan seurakunnan kautta. Peruin ajan myöhemmin, koska tulin siihen tulokseen, että suurentelin ongelmiamme.
Aina aikaisemmin ajattelin että suurin onglemamme on mieheni, joka on niin itsekäs. Suuren vaikutuksen minuun teki kirja jonka luin: tule lähelle, mene pois. Niin selvästi tunnistin itseni kirjailijan tyypittelystä. Tajusin vihaavani miestäni, koska tämä osaa vaatia itselleen tarvitsemansa. Ongelmamme ei ole se että mieheni vaatii, vaan se että minä en vaadi ja pidä puoliani. Erityisesti tämä koskee omaa aikaa.
jos kuitenkin haluan terapiaan, jossa olen itsekseni, mikäköhän olisi hyvä. Tiedän että lapsuudessani on paljon asioita joita en haluaisi muistaa, en tiedä kuinka paljon sieltä löytyy tämän lisäksi asioita, jotka olen unohtanut niiden kivuliaisuuden vuoksi. Parisuhteeseemme pariterapia varmaan auttaisi, juuri toistemme ymmärtämiseen. Mutta tiedän tarvitsevani apua oman menneisyyteni käsittelemiseen, asiaakin tulee luultavasti olemaan paljon.