Baby Bluesista " kärsineet"

ev

meillä poika nukkui alussa pitkiä pätkiä, mutta rytmi muuttui vähitellen tosi risaiseksi. Myöskään imetys ei sujunut, maitoa ei tullut, vaikka imetin ja imetin vain... Silti halusin jatkaa imetystä. Tulos: itkuinen, huonosti nukkuva ja ennen kaikkea jatkuvasti nälkäinen lapsi sekä kuolemanväsynyt äiti. Ensimmäiset puoli vuotta itkin ja kuljin haamuna kotona neljän seinän sisällä. Yritin puhua asiasta neuvolassa, mutta en saanut apua.



Tunnelin päässä alkoi näkyä valoa, kun yöt vähän rauhoittuivat allergian löydyttyä. Tosin levoton nukkuja on edelleen lähemmäs kaksivuotiaana...



Lopullisesti palasin omaksi itseksseni ystävystyttyäni saman ikäisten lasten äitien kanssa. Vertaistuki pelasti minut! Toki myös puolison tuella oli merkitystä.



Jonkinlainen baby blues käsittääksen tulee lähes jokaiselle äidille, mutta jos tilanne pitkittyy, hae apua!!! Äläkä luovuta, vaikket sitä heti löytäisikään.



Voimia!

hain apua, sain lääkityksen ja kongnitiivista psykoterapiaa.



Sulla toi on varmaan ihan asiaan kuuluvaa ja normaalia. Itke pois jos se helpottaa, kyllä se ohi varmasti menee.

Olen avoin ihminen ja puhuin asiasta neuvolasta ja sain lähetteen neuvolapsykologille jonka luona tosin kävin vain kerran.

Enempi apua sain mielialalääkkeistä joita määräsi yksityinen lääkäri.

Ne olivat tosi mietoja, eivät mitenkään " kolahtaneet" päähän vaan pikkuhiljaa alkoivat auttamaan. Lisäksi auttoi kun heitin kaikki vauvaoppaat nurkkaan, lopetin liiallisen palstailun ja ALOIN NUKKUMAAN minäkin jatkuvan stressaamisen sijaan.

Aika nopeasti se olo alkoi kohentumaan!



Voimia sinulle -luota itseesi, sinussa on kaikki mitä vauva tarvitsee!