Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa anteeksi naapurit!
18.06.2008 |
Että meillä joilla on myös kaksi pientä lasta on näin vaikeaa, että riitelemme kovaäänisesti joka ilta. Olen kaksi vuotta ollut niin ahdistunut tähän suhteeseen. Olen käynyt parisuhdeneuvojalla pari krt ja itse syönyt puolivuotta masennuslääkkeitä. Minulla on hyvä työ, ok koulutus ja kaikki ok. Tästä vain ei tule mitään. Toinen ei käy koulua, ei käy töissä, tuhlaa rahaa ja vittuilee minulle, kuinka hänen elämänsä synkkyyteen minä olen syy.
Itken hiestä märkänä vähintään pari krt viikossa. On jaksoja, jolloin menee paremmin. Mieheni on ihan riittävän hyvä isä, mutta ei tästä mitään tule. Emme osaa keskustella, emmekä selvittää asioita. Hän kieltää kaiken, ettei hänessä ole mitään vikaa mihinkään, enkä minä osaa muuta kuin tuntea enää vihaa ja kaunaa kaikkea sitä vääryyttä kohtaan, jota olen kokenut.
Mieheni on kerran käynyt minuun käsiksi, jolloin meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Edes tuo ei vaikuttanut mieheeni mitenkään. Hän huusi minulle, kuinka hullu nainen olen, että olen saanut tällaista aikaan kertomalla terapeutilleni, joka ilmoituksen teki. Vain ja ainoastaan siitä syystä. Muuten olemme ulospäin tavallinen perhe. Siistit vaatteet, palkallani tulemme toimeen ja hyvää ruokaa on lapsille pöydässä jne. Rakkautta he saavat. Riitelyä raasut joutuvat kuulemaan vähintään pari krt viikko, joskus useammin kuten taas viime aikoina.
Minua hävettää ja ahdistaa. Antakaa anteeksi metelimme. Eniten minusta harmittaa lapsieni puolesta. Olen sanonut eroavani. mies kysyy, että mitä juonin häntä vastaan?
Minä en ole psyykkisesti sairas ollut koskaan, pelkään sairastuvani stressin alla. Lääkkeitä ilman olen pystynyt jo olemaan, jaksan kaikkea ihan hyvin paitsi miestäni. Auttakaa minua, rakkaat siskot!
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen pohdiskeleva ja herkkä ihminen, joka haluaa miettiä asioista eri näkökulmia ennen kuin tekee lopullisia ratkaisuja.
No, ei sentäs. Voimia päätöksentekoon!
lopeta se riitely omalta puoleltasi. Älä provosoidu, älä ota miehen narinaa henkilökohtaisena loukkauksena, vaan yritä asettua sellaisen yläpuolelle. Miestä et voi muuttaa miksikään, mutta kun muutat itse omaa käytöstäsi, miehenkin on pakko muuttaa, jos sinusta hän ei enää saa riitakaveria itselleen. Kun itse lopetat riitelyn, miehenkin on pakko se tehdä ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin voit ymmärtää miksi kirjoitin mitä kirjoitin. Totta kai! Se on tärkeintä että saatte elämänne kuntoon yhdessä tai erikseen, MUTTA itse riitaisessa perheessä asuneena sanon, että kyllä minun käy aina lasta kovasti surku, joka joutuu riitaisessa ympäristössä asumaan. Voimia kovasti koko perheelle! t. 15
ja minunkin käy lapsiani surku. Halusin vain sanoa, ettei se häpeä ole syy siihen. Asumme suurella paikkakunnalla, ei täällä tarvitse tuollaista miettiä sinänsä. Enkä itsekään haluaisi elää näin. Omasta lapsuudestani muistan myös, kuinka kamalaa vanhempien riitely oli. Ja aloitusviestini oli ahdistunut. Kiitos, että sain purkaa pahaa oloani täällä teille näin.
Juu, minustakin vikaa löytyy. Harmittaa pirusti, että menen temperamenttisena naisena samaan lankaan joka kerta. Tämän jälkeen mies vetäytyy jotenkin ja voi taas jäädä lillumaan omaan masennustilaansa ja syytellä, että kun sä taas olit noin ja noin, niin ei minunkaan tarvitse olla kunnolla.
Minulle nämä raskaudet ja synnytykset eivät ole olleet mitään piece of cake-juttuja, raskautunut olen helposti. Se on ainoa asia mikä sitten on helposti ja normaalisti mennytkin. Olen kuitenkin suht saanut itseni kuntoon, kroppani ok, pari kiloa voisin vielä halutessani ottaa pois. Eikä oikein miehestäni ole ollut näissä jutuissa tukijaksi.
Minun on vaikeaa puhua todellisista tunteistani suoraan. Helposti yritän tehdä toiselle mieliksi, kunnes pinna palaa ja tulee totaalinen turn off-tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette jatkaneet käyntejä siellä?
ole ehkä mikään syy riidellä. Ja jospa miehesi ei näe mitään pudotettavaa ja siksi ei osaa sinua tukea. Mistä muusta te riitelette? Hyvän vinkin jo saitkin, riidasta voi perääntyä ja lopettaa itse niin toinenkaan ei silloin jaksa. Joskus on viisainta väistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa teidät riitelemään usein niin usein, että naapuritkin häiriintyvät niin paljon, että pitää oikein anteeksi pyydellä?
Alue: Aihe vapaa
jopa miehelleni ehdottanut. Korostan nyt sinulle 15, että oma häpeäni parisuhteen epäonnistumisesta ei missään tapauksessa ole se syy, minkä vuoksi tässä edelleen ollaan. Vaan se, että olen halunnut loppuun saakka katsoa, tuleeko tästä mitään vai ei. Kait sinunkin mielestäsi parasta olisi, että saisimme asiat kuntoon ja voisimme jatkaa elämäämme yhdessä, vaikka se olisikin idealistista?
Jaksoja on ollut hyviä ja huonoja, joten kaksi vuotta joka ilta ei ole ollut riitelyä, vaan sellaista piruilua keskenään, varsinaista riitaa pari kertaa viikossa. Siis uskon, että moni muukin riitelee yhtä usein, mutta se ei ole normaalia, että on näin huono olla toisen kanssa jatkuvasti. Ahdistaa vain tämä oma ahdistunut oloni parisuhteemme tilasta. Päällisin puolin olemme ihan normal, en usko että kukaan edes uskoo että meillä tällaista voisi olla.
Olen todella pohtinut asumuseroa. Olen perustellut miehelleni sitä näin, että hän voisi miettiä itse rauhassa, mitä elämältään haluaa. Lapsia hän hoitaa, osallistuu kodintöihin ja on heille ihan hyvä isä. Uskon, että pitäisi heitä luonaan myös ihan mielellään.
Olemme käyneet terapiassa yhdessä pari kertaa.