Saako työnteosta nauttia? Etenkään pienten lasten äiti?

Nyt lasten ollessa liki kolme ja viisi vuotta, olen palannut muutama kuukausi sitten töihin. Ikinä ennen en ole nauttinut työstäni näin! Työolosuhteetkin ovat parantuneet dramaattisesti.



Olen osittaisella hoitovapaalla ja koen koti- ja työasioiden olevan tasapainossa (no, parisuhteeseen voisi panostaa vähän enemmän), olen saanut nukkua kunnolla ja ehdin harrastamaankin. Ja töihin meno siis paransi elämänhaluani, vaikka olin, mielelläni kotonakin.



Nyt takaraivossa tykyttää huono omatunto! Ehdin näköjään jo tottumaan vaikeuksiin ja äärirajoilla olemiseen (rankkoja aikoja on ollut viimeiset 15 vuotta). Kertokaa nyt hyvät ihmiset, että on luvallista nauttia elämästä (ja työstä pikkulasten äitinä) :-)