Neuvoja ja tietoa kaipaan piikittelystä!
Heips!
Siihen sitä sitten joudutaan, eli piikittämään hormoneja. Clomit kokeiltu, tuloksetta. Ensi tiistaina lääkärini palaa lomalta ja juttelen hänen kanssaan jatkosta, mutta jo viime keväänä sanoi, että ensin kokeillaan clomit ja jos tarvetta, niin sen jälkeen sitten siirrytään vahvempiin hoitoihin. Mies kyllä onneksi lupautui viemään omat simppansa tutkittaviksi ilman suostuttelua, varmaankin ensi viikolla myös. Kuinka kauan spermatestin tuloksia joutuu odottamaan? Väestöliittoon viedään.
Millä annoksilla yleensä lähdetään kokeilemaan? Paljonko on seurantaultria tms. verikokeita/kierto? Otetaanko irroituspiikki ultran vaiko lh-testien perusteella? Minkälaisia ne piikit oikein ovat, millainen neula? Jostain olen lukenut " kynistä" . Entä kuinka suuri nestemäärä kerrallaan pistetään? Sattuuko paljon? Olen niin neulakammoinen kuin olla ja voi, mutta ei kai tässä muukaan auta...
Vielä vähän taustaa. Yksi lapsi meillä on, nyt 3v. tyttö. Hän sai alkunsa 2 vuoden yrityksen jälkeen luomuna. Olin juuri varannut ajan tutkimuksiin, mutta plussa tuli yllättäen. Toista alettiin yrittää, kun tyttö oli 1v.3kk. 8 kiertoa meni ja plussasin. Ilo oli lyhyt, sillä raskaus osoittautui tuulimunaksi ja meni kesken rv 12. Keskenmenosta nyt vuosi aikaa. Kiertoni on aina ollut epäsäännöllinen ja jos ovis tapahtuu, niin se tapahtuu varsin myöhään eli vasta kp 18-21. Ja useimmiten munis ei siis kai irtoa lainkaan, vaikka kypsyykin... Viime vuonna tunsin tasan 2 ovulaatiota, ei kovin hyvä prosentti.
Ja vielä kysymyksiä: Paljonko hoitoihin kuluu rahaa/kk? Oletetaan, että mulle määrätään Puregon ja Pregnyl. Käydään ainakin toistaiseksi vielä yksityisellä, joten kalliiksi tulee.
Kommentit (14)
Muistatkos minua, kirjoiteltiin Amoriineissa!?=)
Tulin taas käymään täällä TOSI pitkän tauon jälkeen ja mukavaa kun heti löysin tuttuja!
Tosi ikävää kuulla ettei clomit auttaneet... Mutta aletaan olla samassa pisteessä, myös meillä alkaa kohta pistelyt sun muut kun ei olla luomusti saatu mitään aikaan. Minulla taas ovulaatio tapahtuu joka kierrossa ja kierrot on tosi säännöllisiä, mutta vika on jossain muualla. Joku kun vaan kertois et missä... Myös minä olen piikkikammoinen, mutta eiköhän me selvitä. Voihan sitä pyytää vaikka miestä pistämään. Ja katsoin joskus yliopistonapteekin sivuilta noita lääkkeitten hintoja ja hinnat pyörii jossain 200-300 euron paikkeilla. Riippuu tietysti hirveästi annostuksesta ja lääkkeestä. Mutta rahaa menee kuitenkin tarpeeksi.=(
Minäkin aloitin työt ja poitsu meni tarhaan. Että ihan normaalia elämää lapsettomuushoitojen ohella. Vai onkohan sellaista...?
Kirjoittele kuulumisia ja onnea roppakaupalla tulevaan!!
T: Goottimorsian
Ja tosi kiva kuulla sinusta Killimilli, vaikkei kylläkään näissä merkeissä! Muistan kyllä sinut amoriineista ja tältäkin palstalta. Kurja, ettei teillekään ole vielä sitä toista suotu. Oletko jo käynyt lääkärin puheilla noiden vahvempien hoitojen suhteen? Mulla on siis ensi tiistaina soittoaika gynelleni ja sitten olen ehkä taas hieman viisaampi. Mies lupasi pikimmiten toimittaa omat simppansa väestöliittoon (Turkuun myöskin, kun täällä asustellaan). Saa sitten nähdä, mikä on se miehen " pian" , kun joutuu tosi paikan eteen!
Varmaan kyllä käy niin, että mies joutuu pistämään ne piikit... Olen oman koulutukseni puolesta joutunut käsittelemään aika paljon neuloja ja joskus piti ottaa itsestään verta, mutta en kyennyt sitten millään. Ja sekin on kova paikka, jos joku muu piikittää mua. Iik! Mutta clomejakaan en välttämättä uskalla syödä isompaa annosta, sehän ohentaa limakalvoa.
Jokos Killimilli on alkanut tulla painostusta ja vihjailua pikkukakkosen suhteen, kun olette menneet naimisiin? Meille niitä vihjailuja kyllä sateli jo ennen häitäkin. Mutta mies meni möläyttämään omille vanhemmilleen, että toinen on toiveissa. Ja nyt on joka kerta kauheat syynit mun mahan seuduille, kun mennään sinne kylään.
Miten teillä on poika sopeutunut paivähoitoon? Onko hän päiväkodissa vai pph:lla? Meidän neiti on päiväkodissa ja ihan hyvin on viihtynyt. Kovin vaan itse odotan, että antaisi vauva merkkejä itsestään ja voisi jäädä lasten kanssa kotiin taas muutamaksi vuodeksi. Tosin ikäero olisi jo nyt yli 3,5 v. joten kai me esikoinen ainakin muutamana päivänä kuukaudessa vietäis hoitoon. Mutta pahimmassa tapauksessa sellaista ei joudu edes miettimään.
Nyt alkaa tyttö olla sen verran levoton tuolla iltapuusolla, että täytyy kiikuttaa suihkuun ja kammeta unten maille! Meillä muuten juhlittiin tänään tytön 3-v. synttäreitä! Iso neiti jo! Kirjoitellaan taas kuulumisia ja tsemppiä myös teille, jos joudutte piikittelyihin turvautumaan!!!
Hei pömppö taas!
Ollaan käyty lääkärissä jo viime vuoden puolella (kauhistus kun en tarkkaa kuukauttakaan muista, vai joko siitä on yli vuosi!!!) ja jo silloin oli puhetta piikittelyhoitojen aloittamisesta. Ne oli tarkoitus aloittaa jo viime vuoden syksyllä, mutta otettiin aikalisä. Mies ei ollut asiasta kovin kiinnostunut häiden aikaan... Ja ajateltiin viimeiseen asti, että raskaus alkaisi luonnollisesti. Sitä clomifenia ei oteta käyttöön ollenkaan, kun minä ovuloin ihan joka kuu eli meillä kiikastaa jostain muualta. Suututtaa, kun tässä kierrosaa alkoi sitten vuotaa verta kesken kierron ja jatkuu vaan, nyt kp 22. Olisin mennyt lääkäriin seuraavien menkkojen jälkeen, mutta nyt pitää odottaakkin vielä toisetkin menkat ja katsotaan uusiutuuko välivuoto ensi kierrossa. Jos se uusiutuu niin mie en kestä......=( Sekin pitää sitten hoitaa pois alta.
Kyllä meiltä on kyselty jo pitkän aikaa toisesta lapsesta. Moni kyllä tietää hoidoista ja yrityksestä, mutta tuntemattomat ihmiset ihmettelee miksi aloitin työt ja ei tehty toista lasta perään. Niinpä...
Otto tykkäsi mennä hoitoon. On päiväkodissa pienten alle 3 vee ryhmässä, kun isojen puolella ei ollu tilaa. Ei ole tarvinnut jättää itkevää lasta tätien huomaan. Pikemminkin tulee itku kun leikit jää kesken kun haen pois.=)
Meilläkin juhlittiin vasta synttäreitä! Otto täytti kolme 7.12. Onnea teidän päivänsankarille!
Minulla on taas vaihteeksi " ei tästä tule mitään- kausi" . Katsoo katellisena toisten mahoja ja ajattelee ettei meille moista onnea varmasti enää suoda. Täydellinen epätoivo...=( Ja sitten kun olo vetää tällaiseksi niin ei huvita mikään muukaan. Mutta tiedän kokemuksesta että helpottaa pikkuhiljaa, pitää ensin rypeä itsesäälissä oikein kunnolla.=) Voi mies ja Otto parkaa.;)
Plussasäteitä ja jaksamista sinne Turun suuntaan toivottelee killimilli
Harmi, että joudut odottelemaan ennen lääkärille pääsyä ja hoitojen aloittamista. Mekin kyllä varmaan joudutaan odottamaan ainakin yhden kierron verran vielä, ennen kuin mitään tapahtuu. Lääkäri todennäköisesti haluaa ensin nähdä spermatestin tulokset. Täällä elellään loppukiertoa, kp 26 ja menkkoja odotellaan alkaviksi varmaan viikonloppuna.
Myös mulla tulee ajoittain kauhea masennus-katkeruuskausi. Joskus ihan pienikin asia saattaa laukaista sen. En ole edes kauheasti kestänyt olla yhteydessä kavereihin, joilla on pieni vauva taikka heidän raskautensa aikana. Tunnen syyllisyyttä siitäkin, mutta en vaan pysty. Samoin pelkään ihan hirveästi, että eräs ystäväpariskuntamme ilmoittaa lähiaikoina heille tulevan toisen lapsen... Perheen äiti sanoi, että sitten kun hän on valmistunut ja saanut töitä, niin ei ole enää mitään esteitä pikkukakkoselle ja nyt molemmat asiat ovat toteutuneet. Kauheaa pelätä toisten onnea:( Mutta ymmärrät varmaan! Kyllä tästä suosta vielä noustaan molemmat, piikittelyn tms. avulla, jos se sen vaatii!!!
Kirjoittelen huomenna paremmin, jos/kun olen saanut gyneni kiinni ja olen ehkä hieman viisaampi jatkosta!
Tsemppiä!
Soitin sitten eilen lääkärilleni ja kuten arvasinkin, vastaus oli, että ensin odotetaan miehen simppatestin tulokset ja sitten katsotaan jatko. Mies menee perjantaina antamaan näytteensä ja tulokset pitäisi tulla 2-4 viikon kuluttua siitä. Sitten varataan aika gynelleni ja mietitään, miten edetään. Jos miehessä ei vikaa, ainakaan suurempaa, kokeillaan ehkä suurempaa clomiannostusta ja tod.näk. irrotuspiikkiä ja ehkä myös inssiä???!!! Mutta aika näyttää.
Luin muusta pinosta, että sinä, Killimilli, kävit lääkärin puheilla siitä välivuodosta. Selvisikö mitään?
Täällä on niin selkeät pms-oireet, että... Mahaan sattuu, kaikki ottaa päähän, tekee mieli kaikkea epäterveellistä jne. Pääsisipä edes pian uuteen kiertoon, mutta pahimmillaan tätä kestää vielä viikon (nyt kp 28).
Noh, nyt vielä purkamaan suurimmat ärsytykset imuroinnin avulla!
Kuulumisiin!
Kiva kuulla että saatte asiaan edistystä! Nyt vaan toivotaan, että miehen simpoissa ei ole mitään häikkää niin pääsette tositoimiin.;)
Alkoikos ne menkat? Täällä ainakin, heti lääkärikäynnin jälkeen, ja kiertopäiviksi 23... joo, tosi normaalia. Ei siellä mitään tuntunut, mutta ultraa kun ei ollut niin ei voinut oikein muuta sanoa. Pitää katsoa, että mitä ensi kierrossa tapahtuu. Jos taas välivuotoa niin sitten pääsen lähetteellä naistenpolille. Huvittavaa, ollaan siellä hoidoissa mutta koska välivuoto ei välttämättä liity lapsettomuuteen niin pitää ensin olla lääkärin lähete että pääsee sen asian takia tutkittavaksi...
Meissä saattaa sittenkin olla jotain vikaa, miehessä tai jopa molemmissa. Kävin juttelemassa yksityisellä lapsettomuusklinikalla terapeutin kanssa (ollaan käyty siellä vuoden verran pariterapiassa) ja ruettiin sitten oikein miettimään koko hommaa. Hän sitten katsoi koneelta mieheni simppatestitulosta, joka on otettu 2004 elokuussa. Tulos on laitettu normaaliksi, mutta 75% siittiöistä on epämuodostuneita! Siittiöiden kokonaismäärä on kuitenkin huikea, joten on katsottu, että niiden loppujen terveiden pitäisi riittää. Mutta terapeuttini sanoi, että tilanne voi olla tuosta jo muuttunut. Jospa niitä hyvinmuodostuneita ei olekkaan enää... Simppatesti siis uusitaan.
Suututtaa, ettei tästä asiasta ole sairaalassa mainittu mitään. Eihän niitä papereita itse osaa tulkita! Ja kukaan ei ole edes maininnut, että testi kannattaa uusia tasaisesti, koska tilanne voi muutta koko ajan. Yksityisellä simppatesti ei saa olla vuotta vanhempi...
Ajatella, jos tuota ei olisi huomattu ja oltaisiin inssiin menty ja se olisi ollut ihan turhaa, koska siittiöt eivät olisi mitään voineet tehdä!!
No, odotellaan vastaukset. Samalla käynnillä varasin meille molemmille täydelliset tutkimukset, jotta lapsettomuuteen perehtynyt lääkäri katsoo meidät molemmat. Sitähän ne lääkärit sairaalassa eivät ole... Minullakin sanottiin sairaalassa, että on PCO munasarjat. Toinen lääkäri oli täysin eri mieltä ja sanoi, etten ovuloi. No, sen kumosi vielä kolmas lääkäri ja kun viimeksi soitin, niin neljäs höpötti clomeista, vaikka se sitten todistettiin, että minä kyllä ovuloin. Ja tiedän sen itsekkin!!! Voi hitto, kun olisi rahaa niin oltaisiin yksityisellä!!!!
Niin ja sanoi, että se välivuoto voi viitata endoon. Kun oli mustaa ja kuivaa. Sehän se vielä puuttuisi, jos olisi semmoinenkin...
Nyt koko homma vaan suututtaa ja odotan kovasti sitä yksityiselle menoa. Saa luotettavan lausunnon siitä, että missä mennään. Siitä tietää sitten suunnitella...
Toivottavasti teille kuuluu parempaa! Viikonloppuja!!
Jäipä kierto lyhyeksi sulla. Onko ekaa kertaa temppuillut? Mulle on tutumpaa se, että venahtaa normaalia pidemmäksi kierto. Toivottavasti ei sentään ole endoa!
Kyllähän se suositus spermatesteille taitaa olla 2-3 näytettä jollain tietyllä aikavälillä. Tosin kalliiksi sekin tulee. Mies vei oman näytteensä tänään tutkittavaksi ja hintaa tuli yli 100 euroa! Ja muistaakseni maksoin itse yhdestä follikkeliultrasta n. 150 euroa... Huh, tässä menee vielä vararikkoon näiden tutkimusten ja hoitojen kanssa!
Pari viikkoa joudutaan odottamaan tuloksia, siis simppatestin tuloksia. Muistatko, mitä kaikkea siitä näytteestä oikein katsottiin? Tietääkseni ainakin liikkuvuus, määrä, muoto ja pH. Monessa aihetta käsittelevässä tekstissä olen törmännyt siittiövasta-aineisiin, kai nekin tutkitaan. Toivon vaan, ettei olisi ainakaan mitään suurempaa häikkää miehessä! Miestä vaan ehkä vaikeampi hoitaa kuin naista.
Hyvä tosiaankin, että teidän terapeutti tulkitsi nuo tulokset teille ja osaatte vaatia nyt uusia tutkimuksia! Mutta parhaassa tapauksessa mihinkään hoitoihin ei tarvitse ryhtyä, vaan tulisi yllätysplussa!
Loppuisipa mullakin jo tämä kierto, niin pääsisi uuteen yritykseen. Nyt kp 30 ja taitaa taas venyä ainakin muutaman päivän vielä, turhauttavaa!
Mutta nyt iltapesulle tytön kanssa! Hyvää viikonloppua teillekin!
Pikaisesti täältä töistä kirjoittelen. Mnekat alkoivat lauantaina, kierron pituudeksi tuli 30. Ainahan se on pettymys, kun se ei-toivottu vierailija löytää perille, mutta toisaalta olin hyvin helpottunut, kun alkoivat. Sitä tuntee oman kroppansa niin hyvin, että tietää onko plussa odotettavissa vai ei. Nyt vaan odotellaan, että päästään uuteen yritykseen ja varaamaan sitä lääkäriaikaa, kunhan ne simppatestin tulokset tulevat ensin. Koskas teillä on eka lääkäriaika? Mä haluaisin ehkä kokeilla heti inssiä, jos vaan siimahännät antavat myöden. Mutta tälläistä tämä nyt on seuraavat pari viikkoa, odottelua vaan... Nyt taidan lähteä hakemaan tyttöä kotiin hoidosta ja tekemään osotoslistaa miehelle! Kirjoittelehan taas, kun ehdit!
Saatiin kotiin netti vihdoinkin ja saa omassa olohuoneessa kirjoitella! Poika pyörii ja laulaa vielä sängyssä, mutta eiköhän uni kohta vie päiväunten maille. Tänään vielä vapaa, mutta viikonloppu on kokonaan töitä. Ja pakkasta on -25 astetta!! Kiva se on yöllä ulkona juoksennella...=) (olen postin varhaisjakelussa töissä)
Juu, uutta kiertoa siis jo mennään kp 10. Paniikissa odotan, että alkaako välivuoto taas tässä kierrossa. Näihin aikoihin se alkoi viime kierrossa. Ainakaan toistaiseksi ei näy mitään...
Hyvä, että sinäkin pääsit aloittamaan uutta kiertoa. Peukut ja varpaat pystyyn luomuplussan mahdollisuudesta, vaikka tuntuu, että se ainakin omalla kohdalla on maailman suurin ihme joka voi tapahtua!!!!!
Mies vei uudestaan näytteensä siemennesteanalyysiin. Täällä se maksaa yksityisellä 80 euroa, mutta kelan korvauksen jälkeen jotain 40 euroa. Tuo sata euroa on kyllä aika huima hinta!!
Tulokset siitä kuullaan 2.2 kun mennään sinne yksityiselle lääkäriin. Tutkii siis molemmat perusteellisesti ja lääkäri kertoo oman mielipiteensä sekundäärisen (sanahirviö, miten tuo lie kirjoitetaan?) lapsettomuuden syyksi. Katsotaan onko yhtään sairaalan mielipiteen kanssa yhteneväinen. Siitä sitten mietitään jatkoa. Jos siittiöissä ei ole mitään vikaa niin varmaan aloitetaan ne inssit sairaalassa ja jos niissä on häikkää niin kysytään lääkäriltä mitä kandee tehdä. Tulos tietenkin viedään sairalaan ja hehän se päättää, että miten jatkon kanssa, jos tulos on huono. Kai IVF tai ICSI. Yksityisellä kuitenkin maksaa 2000 euroa per yritys, joten kunnallisella jatketaan.
Tässä ollaan muutenkin mietitty elämää eteenpäin ja esim. oman talon ostoa tai rakentamista. Mutta jos hoidot kestää kaksi vuotta niin kaikki taas viivästyy. Työt olen vasta aloittanut ja niitäkin pitäisi todella tehdä, että saadaan lainaa. Ja mielellään niin paljon, että saan vakituisen työpaikan postilta. Eli jos tulisin hoidoilla raskaaksi vasta kahden vuoden kuluttua niin kolme vuotta menee kuitenkin kotona ja silloin ei omaa taloa voi ajatella, kun ei saa lainaa. Ja lainaa ei vielä voida ottaa, kun meillä on autolaina, joka pitää saada maksetuksi ensin pois, sitä on kuitenkin aika paljon vielä.
Ollaan sellaistakin mietitty, että mentäis insseihin ja jos niistä ei tulosta synny niin jätetään hoidot siihen. Sitten paiskitaan töitä ja otetaan laina 2009 ja rakennetaan se talo. (rakentaminen olis mukavin ajatus) Kun talo on valmis niin mietittäs sitten hoitoja. Lainaa voi sitten sovitella vaikka kotona kolme vuotta olisinkin. Ja 2010 ei olla vasta kun kolmekymppisiä, et mitään ei olis menetetty... Siis et ei olla liian vanhoja hoitoihin. Vaikka joka paikassa tulee vastaan teksti: " tehkää lapset alle kolmekymppisinä, raskaaksi tulo helpompaa!" Eipä se helppoa ole ollut, vaikka olenkin vielä alle 30 v, mutta yli kolmekymppisenä on varmaan vielä vaikeampaa kun nyt!
Apua, en mie tiiä... toisaalta on kauhee vauvankaipuu, mutta taas toisaalta on tosi kyllästynyt koko aiheeseen. Haluais tehdä muutakin elämässään kun vaan pohtia et miten tulee raskaaksi. Mieskin alkaa olla jo aika kuitti... Sanoikin et Otto riittäis hänelle. Eli päätös jää varmaan viimekädessä minulle.
Asutteko te muuten omassa vai vuokralla? Meillä siis vuokra-asunto, mutta omaa ollaan vasta nyt ruettu miettimään. Asutaan n.neljä kilometriä kaupungista ja ollaan nyt myös mietitty sitä, että muutettas ennen rakentamisen aloittamista kaksioon keskustaan. Sais säästettyä rahaa taloprojektia varten. Molemmilla on työt kaupungissa ja Oton tarhakin on siellä. Autolla ei tarvitsisi siis ajaa ollenkaan. Säästöä sekin.
Pää hajoaa kaikesta miettimisestä!!!!!
Ottokin näköjään nukahti, parempi itsekkin painua sohvalle pötköttämään... ja syömään pullia, jotka aamulla paistettiin.;)
Kirjoittele sinäkin kuulumisia kun ehdit ja onnea tähän kiertoon!!!
Kiva kuulla taas!
Täälläkin värjötellään kovassa pakkasessa, ulkoilut ovat jääneet aika vähiin ja tytöstä kyllä huomaa, että energiaa riittää välillä vähän liikaakin.
Meillä on myös tavoitteena rakentaa oma talo, tai varmaan otetaan talopaketti, mutta tehdään jotain itse kuitenkin. Ollaan menossa Asuminen ja rakentaminen -messuille helmikuun alussa, kun sellaiset täällä Turussa järjestetään. Tosin tonttia tai muuta vastaavaa aletaan etsiä vasta vuoden kahden kuluttua. Asutaan tällä hetkellä omassa (tai pankin suureksi osaksi) kolmiossa kerrostalossa. Tosi viihtyisä asunto, rauhallista seutua n. 3 km keskustaan, metsää vieressä, ylin kerros -> hyvät maisemat. Mutta kyllä on niin kova hinku saada omakotitalo ja päästä laittamaan pihaa jne., ettei muu auta kuin rakentaa vaan!
Kyllä muakin välillä mietityttää nämä lapsettomuuden tutkimiset ja hoidot, kannattaako se. Mutta sitten vauvan kaipuu on ihan järjetön. Kunpa kaikki tapahtuisikin vaan sormia napsauttamalla, mutta ei se ole niin helppoa omalla kohdalla, se on jo todistettu. Jännittää ihan hirveästi, mikä tuomio napsahtaa postiluukusta ensi viikolla... Siis ne simppatestin tulokset. En todellakaan tiedä, olenko valmis sen rankempiin hoitoihin kuin inssi. Toivon, että miehessä ei olisi mitään vikaa!!! Itsekin ajattelin, että inssit kokeillaan ja sitten loppuu hoidot siihen.
Kiertopäiviä en ole laskenut, yritän olla ajattelematta ja stressaamatta sellaisia tässä kierrossa. Harmi vaan, että ovistuntemukset tai kasvukivut ovat liian selvät. Mieluiten olisin niistäkin tietämätön. Mutta nyt katsomaan Nalle Puhia tytön kanssa!
Kiva, kun saitte netin kotiin, voidaan kirjoitella useammin!
Tsemppiä myös sinne, toivotaan ettei välivuotoja tule!
Mulla on niin surullinen olo. Tänään tulivat simppatestin tulokset... Kaikki pielessä: tilavuus vähäinen, siittiöitä liian vähän, normaalin muotoisia 2 %, 98% epänormaaleja, liikkuvuus huono (lähes 80% liikkumattomia, ei ainottakaan a-luokkaan kuuluvaa), siittiövasta-aineita runsaasti, agglutinaatiota=siittiöt liimaantuvat yhteen. Voisko asiat huonommin olla??? En ole valmis mihinkään koeputkihedelmöitykseen tms. Joten ei kai auta muu kuin sanoa hyvästit sille syntymättömälle lapselle:( Itkettää vaan. Miten tästä pääsee eteenpäin??? Parempaa onnea teille!
Olen pömppö79 suunnattoman pahoillani!!! Ei oikein edes tiedä mitä sanoisi... Ja en osaa edes kuvitella että miltä teistä nyt tuntuu.
Onko siihen sitten joku syy, että miksi siittiöt ovat noin huonossa kunnossa? Lääkekuuri tai vastaava? Eli voisiko tilanne olla hetkellinen ja korjaantua itsestään? Meillä miehellä on psoriasis ja ne lääkkeet on aika hurjia! Sanottiinkin lapsettomuusklinikalta, että nekin voi tuhota ja huonontaa siittiöitä hetkellisesti. Että voisiko teidän kohdallakin olla kysymys tällaisesta....
Kun kuitekin on yksi lapsi, joka on saanut alkunsa itsestään.
No, ICSI on varmaan se hoitomuoto jota teidän tapauksessanne koitettaisiin. Ja uskon sekä ymmärrän sinun tunteesi, koska itseänikään ei moinen kiehdo. Mutta luuletko, että jos saisit rauhassa miettiä ja antaisi ajan kulua niin lähtisitte kuitenkin jatkamaan? Niissä hoidoissahan on tosihyvät tulokset!
Olen itse nimittäin miettinyt samaa, että jos meille tulee ensi viikolla samankaltaiset tulokset spermatestistä niin että miten jatko. Mutta en usko, että mekään aletaan nyt niihin hoitoihin. Ensin pitäisi jonottaa melkein vuosi ja sitten hoidot päälle niin olisi jo vuosi 2008!! Ja kuten kirjoitin niin olisi kiva muutakin elämässä tehdä, kun vaan yrittää tulla raskaaksi.
Mutta tiedätkö, ei kai me kolmenkaan vuoden päästä olla vielä niin vanhoja! Vaikka hoitoihin ei vielä menisikään!
öööööö, outoa spekulointia ja höpötystä, en vaan löydä sanoja... mutta voimahaleja lähetän!!! Kyllä te selviätte.
Nyt ollaan taas jaloillaan ensi järkytyksen jälkeen. Kävin jo heti eilen omalla lääkärilläni, joka laittoi lähetteen TYKS:n naistentautien polille. Hänkin sanoi, että paras mahdollisuus onnistua olisi ICSI, mutta myös inssiä voisi kokeilla (siittiöt pestäisiin, jotta suurin osa vasta-aineista saataisiin pois ja liikkuvuus paranisi). Tietenkin epämuodostuneet ovat edelleen epämuodostuneita, niille ei mitään voi. Mutta kauhean vahvoihin hoitoihin en ole vielä valmis. Ja tyksiin on jonoakin.
Varasinkin nyt ensi maanantaille väestöliittoon ajan lääkärille. Yritän ylipuhua hänet tekemään inssit luonnolliseen kiertoon, tehosteena max. clomit ja mahd. irrotuspiikki. Mihinkään suurempiin tutkimuksiin tms. en ole valmis nyt. Multa on kuitenkin jo otettu joitain peruskokeita: prolaktiini, tsh ja ultrattu useampaan otteeseen. Oovistestejä olen käyttänyt n. 5 kierrossa, kaikissa lh-huippu löytyi kp 16/17. Ajattelin, että lh-testien perusteella ajoittaisi inssit.
Saa nähdä, mitä gyne sanoo. Voi olla, ettei tykkää, kun potilas alkaa pomottaa. Mutta jos se ei onnistu, niin sitten saa hoidot ja tutkimukset jäädä ainakin joksikin aikaa. Yritetään luomuna, onhan niin tärpännyt kaksi kertaa jo, ensimmäinen parhaalla mahdollisella tavalla = terve lapsi, toinen huonommin = tuulimuna. Mutta raskaaksi olen kuitenkin tullut.
Mitään pilleriä tai muuta hoitokeinoa ei ole, jolla miehen sperman laatua voisi parantaa. Hänellä ei ole mitään lääkitystä. Se tässä taas niin väärin onkin, että nainen saa kärsiä kaikki piikittelyt ja munasolujen punktiot jne. ja mies vaan tuijottelee hetken pornolehtiä ja " ruikkasee" tavarat purkkiin... That' s it! Grrr... Mä alan olla jo kypsä tähän lääkärillä ravaamiseen! Koko ajan luullut, että itsessä olisi se vika ja sitten kun selviää, ettei olekaan, niin silti joutuu juoksemaan paikasta toiseen selittämässä ja miettimässä, miten edetään. Että voi olla hankalaa tämäkin asia. Olen niin kateellinen niille, jotka puhuvat, että lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta jne.
Tulipas vaahdottua! Toivon peukut ja varpaat pystyssä parempia tuloksia teille! Jännät paikat! Kirjoittelemisiin taas!
Minkälaisia ne piikit oikein ovat, millainen neula? Jostain olen lukenut " kynistä" . Entä kuinka suuri nestemäärä kerrallaan pistetään? Sattuuko paljon? Olen niin neulakammoinen kuin olla ja voi, mutta ei kai tässä muukaan auta...
Et varmaankaan ole piikkikammosi kanssa yksin. Itselläni takana yksi icsi ja yksi ivf. Piikitykset eivät ole " kaikkein kivointa" koko hommassa, mutta niistäkin selviää... Itse olen ainakin oppinut ne paikat vatsan alueella, joissa jostain syystä tuntuu vähemmän kuin jossain muualla vatsan seudulla, itse pistän aina alavatsaan oikealle tai vasemmalle, en koskaan keskelle, siinä tuntuu menevän jokin tosi herkkä tuntohermo.. Mutta itse teen niin, että valitsen pistospaikan, sitten alan pikkuhiljaa painaa, enkä enää ollenkaan katso piikkiin vaan ikkunasta ulos tai vaikka sohvalla teeveetä. Sitten kun olen vähän aikaa painanut, niin tarkastan tilanteen ja joskus huomaan yllätyksekseni, että piikki on painunut riittävän syvälle, enkä ole kauheasti edes huomannut. Sitten ajattelen, että jos olisin vaikkapa diabeetikko, tekisin tätä joka päivä.
Itselläni on ollut kyniä sekä " tavallisia" piikkejä, eli (en ole varma tuotemerkkien nimistä) joissakin lääke on valmiiksi kynän sisällä ja minä vaan väännän kynää siihen malliin, että se antaa oikean kerta-annoksen. Jarrutuspiikki on aina ollut minulla sellainen, jossa olen sekoittanut lääkejauheen nesteeseen ja sitten imenyt lääkkeen piikkiin ja sitten pistänyt. Se on ollut vähän monimutkaisempi, mutta ei vaikeaa sekään. Ainakin Turun Väestöliitossa saan oikein hyvää pistosopastusta.
Piikit ovatkin taas edessä, uusi ivf on menossa. Punktio lienee viikolla 4.
Voit myös apteekissa asioidessasi varmistaa, minkäkokoiset piikit pakkauksissa on ja pyytää kuhunkin tarkoitukseen kapeimmat ja pienimmät mahdolliset piikit, itse olen aina ottanut puheeksi ja saanut pikkupiikkejä mukaan. Kynäpiikkien kanssa en ole käyttänyt (voinutkaan) muita, mutta joidenkin toisenlaisten valmisteiden kanssa kyllä.
Onnea vauvan" tekoon" , äläkä sure niitä piikkejä, on varmaan helpompaa kuin osaat kuvitella!!