Kyllä joskus huvittaa nämä leikkipuistoäidit.....

Ylpeä yksinhuoltaja on päättänyt, että tilanne on nyt tämä ja tällä tavalla edetään. Ei siinä jaksa aamusta iltaan rutkuttaa kun on niin kamalaa ja raskasta. Elämähän on oikeastaan aika mukavaa lapsen kanssa, ilman ketään jonka kanssa tapella. Nyt on onni omasta itsestään kiinni.



Mikään ei ole niin kamalaa kun puistossa joku tokaisee, että mun mies on tän viikon työmatkalla - mäkin olen niinkuin yh tällä viikolla! Yh perheissä on yhdet tulot, yksi vastuunkantaja ja aina on pärjättävä ihan yksin. AINA. Ei viikko kerrallaan kun mies tulee paksun tilipussin kanssa kotiin. Yksinhuoltajaperheeessä ei myöskään ole kuin yksi kasvattaja, ja lapsen kasvatusta ja huolia ei voi jakaa kenenkään kanssa. Toisaalta ei myöskään tarvitse tapella lasten kasvatuksesta.



Oikein kun onnelliset ydinperheet Bemarissaan tarhanpihalla kadehdituttaa, muistan aina iloiset tilastot. 40 % avioliitoissa olevista miehistä käyttää puolisonsa mielestä liikaa alkoholia, joka toinen avioliitto päättyy eroon ja joka viidennessä parisuhteessa on väkivaltaa. Ja taas on mukava olla kaksistaan muksun kanssa, meillä ei kukaan ryyppää, tappele tai käy käsiksi.

Tulipa vaan mieleeni kun juttelin kerran kaverini kanssa, jolla kaksi lasta ja mies. Hän oli yhden yksinhuoltajan kanssa ehdottanut tyttöjen illan vuoksi (siis olivat naisten kesken lähdössä myöhemmin juhlimaan) kauppaan menoa ja tämä yksinhuoltaja oli todennut että ei onnistu, kun lapsi on hänellä! No kyllä me kummasteltiin kun äiti ei yhden lapsen kanssa voinut kauppaan lähteä, kun tämä toinen olisi ottanut mukaan kaksi lastansa (mies kun oli töissä). Hieman naureskelimme, koska me yleensä käymme kaupassa yksistään kahden/kolmen lapsen kanssa, niin tuntui tämä yksinhuoltaja hieman avuttomalta. Eli kyllä näitä löytyy yksinhuoltajistakin.



Yh:n elämässä ja elämässä on eroa. On yksinhuoltajia joilla toinen vanhempi hoitaa usein lapsia ja silloin on omaa aikaa tehdä jotain ilman lapsia. Tunnen myös aika monta yksinhuoltajaa, joilla isovanhemmat auttavat lasten kanssa todella paljon, varmaan juuri tuon yksinhuoltajuuden vuoksi. Sitten on myös niitä joilla lapsilla ei ole toista vanhempaa ja varmasti tilanne on raskaampi. Hieman tietenkin kaikkien yksinhuoltajien kohdalla voi olla kornia väittää että he ovat kasvatusvastuussa koko ajan yksin- eivät kaikki yksinhuoltajat ole. Riippuu tilanteesta.



Niin ja kieltämättä myönnän että on ihanaa kasvattaa lapsia yhdessä miehen kanssa, pääasiallisesti juuri tuon kasvatusvastuun jakamisen vuoksi. Ja en todellakaan haluaisi edes kokeilla elämää yksinhuoltajana. Uskon että omalla laillaan se on raskasta.

Kyselee kahden lapsen äiti (lapset 7v ja 1,2v) joka on viettänyt 2 vuotta vanhemman lapsen kanssa yksin (ei autoa, aika niukka talous jne.) ja hyvin pärjäsi..



Parhaillaan mies on työmatkalla ulkomailla, mitä tapahtuu usein. Nyt on menossa viikon pituinen reissu. Kun tulee takaisin, tulee taloon edell. liitosta olevat kaksi lasta lisää.. eskarilainen ja 2-luokkalainen. Työt alkavat maanantaina.



Kyllä minä olen näiden neljän lapsen kanssa selviytynyt ruokakauppaan tarvittaessa. Eikä talokaan ole räjähdyspisteessä. Aion selviytyä työssäkäynnistä ja huushollinpidosta tarvittaessa myös ilman miestäni ihan ilman rutinoita. Jos käy rankaksi, niin ehkä kukaan ei vahingoitu, jos astiat makaavat tiskialtaassa yön yli. :)



Jos on ollut joskus lapsen/lasten kanssa yksin ja tiukoilla niin moinen rutina kuullostaa kyllä tosiaan naurettavalta.

että kokee, ettei parisuhteessa toimita oikeudenmukaisesti.



Kyllä mä ainakin ymmärrän sen, että saattaa siepata, jos toinen on usein pois ja tulee himaan asenteella " etkö oo saanut käytyä kaupassa ja siivottua, vaikka ootte vaan täällä kotona kaikki päivät" .

Mä ymmärrän ihan hyvin niitä leikkipuistoäitejä...tai siis oon itse samanlainen. Se vaan on niin erilaista olla lapsen kanssa koko ajan kahdestaan kuin se, että siinä on se toinen joka sitten tulee ja menee.



Itse siis elän lasteni isän kanssa, mutta hän oli esikoisen ollessa n. vuoden ikäinen puoli vuotta poissa kuvioista, ja kyllä mä silloin olin paljon pirtsakampi, jaksavampi jne. Kun sai itse täysin päättää kaiken ja tehdä oman rytmin ja halun mukaan kaikki asiat, niin siinä ei ollut mitään nurisemista: ) Ja tietysti se, kun vaihtoehtoja ei ollut. Tosin mä kävin niihin aikoihin usein nukkumaankin jo joskus kahdeksalta lapsen kanssa yhtä aikaa -miksipä sitä ittekseen olisi kotona valvonut.



Mutta siis ei ne ilkeyttään nurise, ja varmasti jos oikeasti jäisivät yksin lapsiaan hoitamaan, niin hoitaisivat ne tosi mallikkaasti.