Ekassa ultrassa käyty -HÄMMENNYTTÄVIÄ tuntemuksia...

Onnea sinulle ja miehellesi! Nyt muistat huilia riittävästi:)

Onpa erikoinen tilanne! Siis siirrossa onkin siirretty epähuomiossa kolme? Olet varmaan todella hämmentynyt ja varmaan peloissasikin. Vaikka kolmosraskaudet ovat harvinaisia, niin toivon sinulle oikein turvallista raskausaikaa ja kaikkea hyvää!

Onnea matkaan, hurjaa! Toivotaan, että kaikki menee oikein hyvin!!!

Minun lääkärini kertoi aikoinaan (kun teimme esikoista) ja pähkäilimme yhden vs kahden alkion siirtoa, että ei nyt tuoresiirrossa suosittele kahta pienen kokoni takia. Ja kertoi, että hänelle on kerran käynyt niin, että siirrettiin kaksi ja yllätykseksi toinen alkio olikin jakautunut kahdeksi, ja kolmoset tuli...



Hyvää vointia!



Nasu, rv14+4

Olen kolmosten äiti, he ovat kuopuksiani. Meillä kävi kuten sinulla, eli kaksi on identtisiä ja kolmas " yksönen" . Sanoisin, että pidä pää kylmänä. Arvioi todella huolella omat voimavarasi ja tukijoukkosi, kuuntele hoitavia asiantuntijoita ja tee ratkaisusi sydäntäsi kuunnellen.



Kun itse olin alkuraskaana kolmosten kanssa, sain asiantuntevalta lääkäriltä hyvää informaatiota. Hän kertoi, että keskimäärin kolmoset menevät viikolle 33, mutta kolmannes syntyy aiemmin, osa hyvinkin pieninä. Suurin riski siis on keskosuus, ja jos kahdella identtisellä on yhteinen istukka, on toiseksi suurin riski fetofetaalitransfuusio, muistaakseni luokkaa 20 %. On hyvä, että pussit ovat erilliset, mutta identtisillä voi silti olla yhteinen istukka (ja niin tavallisimmin onkin). Lisäksi hän neuvoi olemaan hakematta tietoa netistä perustellen sitä sillä, että niilläkin, jotka kolmosraskauksia hoitavat, on kokemusta niistä niin sangen vähän, miten siis netissä...? Olen myöhemmin, mm. Vauvan palstoja lukiessani, tajunnut, kuinka viisas tuo neuvo olikaan. Täällä on kourallinen kolmosäitejä, ja kukin heistä kertoo omia kokemuksiaan, mutta ne ovat erittäin yksilöllisiä. Niistä ei voi päätellä mitään siitä, miten tulee menemään itsellä. Yhtäkkiä tulee mieleen näiltä palstoilta kolmosia ainakin viikoilta 25+ viikoille 35+, alle kiloisesta yli 2 kg painavaan. Lisäksi noin vuosi sitten kirjoitteli jokunen äiti, joille oli tehty osakeskeytys joko kolmosista tai nelosista kaksosiin, ja lisäksi on ainakin kaksi menettänyt liian pienillä viikoilla kolmoset. On myös kaksosten äitejä, joilla on ollut varhaisraskaudessa osittainen keskenmeno kolmosista kaksosiin. Olen seurannut kirjoittelua pari vuotta. Eli taas yksi neuvo: kolmosäiti on kuitenkin yllättävän harvinainen otus, joten ole tarkkana siitä, mitä itsestäsi paljastat, ellet halua tulla tunnistetuksi... Minullakin on kolme nimimerkkiä, vaikka kirjoitan erittäin harvoin.



Kolmosten kanssa on tosi rankkaa, mutta myös hauskaa. Toki en tiedä, millaista on, jos kolmoset ovat ainokaisia, mutta kuvittelisin, että tosi paljon helpompaa. Kannattaa todella arvioida tukijoukot, oma fyysinen ja psyykkinen kestävyys ja voimavarat. Me olemme mieheni kanssa hyvin pärjääviä ihmisiä, mutta olemme olleet erittäin kovilla, ja ilman tukijoukkoja olisi ollut erittäin vaikeaa. Tämä neuvo siksi, että sinullekin tullaan todennäköisesti kertomaan osakeskeytyksen mahdollisuudesta. Se tuntui aikoinaan aika karulta, mutta nyt ymmärrän senkin, enkä voi tuomita niitä, jotka osakeskeytyksen tekevät. Joskus parempi niin. Me halusimme ottaa vastaan sen, mitä saamme. Onneksi saimme kaikki kolme. Kaikki lapsemme ovat tosi rakkaita, ketään en pois antaisi! Eli kyllä kolmosten kanssa pärjää, mutta elämän perusasiat, ihmissuhteet ja palikat päässä pitää olla kohdallaan.



Pitkä vuodatus alkaa loppua...:) Toivon sinulle kovasti onnea raskauteesi, ja että kaikki menisi teille sopivasti ja hyvin. Jos haluat jotain kysyä, vastaan, jos huomaan... Pari kertaa viikossa käyn lukemassa palstoja. Tarkkoja tietoja omasta perheestäni ja raskauden kulusta en kuitenkaan halua kertoa.

Hei!



Onnittelut hämmentävistä uutisista! Täältä löytyy yksi, jolla on kokemusta vastaavasta tilanteesta, muutaman vuoden takaa. Omani ovat nyt 1,5 vuotiaita reippaita taaperoita. Oli se kyllä aivan mieletön pommi, minkä lääkäri tiputti kertoessaan, että masussa onkin kolme vauvan alkua. Samoin kävi meille eli kaksi alkiota siirrettiin ja toinen tahtoikin vielä jakaantua kahdeksi :)



Kolmosraskaus, niin kuin varmasti tiedätkin, on hyvin harvinainen ja niin kuin jo toinenkin kolmosmamma sinua neuvoi, suosittelen minäkin pitämään yleisillä foorumeilla aika matalaa linjaa sillä varmasti löytyy joku joka sinut täältä osaa yhdistää oikeaan elämään. Ei sillä, että täytyisi pysyä tuntemattomana, mutta tulet huomaamaan kun vauvasi syntyvät, että olette aikamoisia " nähtävyyksiä" . Minä olen jopa törmännyt hiukan negatiivisissa merkeissä siihen, että jossain vaiheessa kirjoitin liiankin paljon näille palstoille. Nytkin vaihdoin nimimerkkini siitä mitä muulloin käytän. No, se siitä... :)



Hienosti nykyään kolmosraskaudet usein sujuu, ja olet todella hyvässä seurannassa. Meillä oli alkuun yliopistollisessa sairaalassa ultra kahden viikon välein ja siitä siirryttiin sitten kerran viikossa tahtiin. Itsellä olo oli alusta asti hankala, pahoinvointikin taisi olla kolminkertainen, oksensin aamusta iltaan. Tosin tiedän joitakin joilla ei ole ollut kuin kuvottavaa oloa kolmesta vauvasta. Masu tietysti kasvaa aikas isoksi, joten sen vuoksi olo voi muuttua jo aikaisessa vaiheessa vaikeaksi, mutta sekin on tietty yksilöllistä. Töistä kannattaa jäädä saikulle varhaisessa vaiheessa eikä yhtään yrittää tsempata vaan ajatella vain itseäsi ja kasvavia vauvoja.



Jo raskausaikana kehottaisin ottamaan yhteyttä kuntasi kotipalveluun ja VAATIMAAN apua vauvojen hoidossa. Riippuu kunnasta saako apua vaiko ei. Meillä oli onni asua vauvojen alkutaival kaupungissa, missä kodinhoitajan sai, mutta nyt asumme kaupungissa missä ei kolmosperheet saa mitään apua kunnalta! Ja ilman apua ei selviä, näin minä asian näen...enkä luultavasti ole yksin ajatukseni kanssa.



Paljon olisi kerrottavaa ja ajattelinkin kysyä haluatko mukaan kolmosmammojen sähköpostirinkiin, missä suht aktiivisesti kirjoittelemme kolmosperheiden elämästä ja odotusajasta. Sen olen omakohtaisesti todennut, että tästä meidän ringistä olen saanut eniten neuvoja, apuja, tukea ja vinkkejä - yksikään joka ei ole kolmosperheen rankkaa, mutta palkitsevaa elämää elänyt, ei oikein pysty samaistumaan siihen mitä on elää ja yrittää selvitä hengissä - ja selväjärkisenä - kolmen samanikäisen vauvan kanssa. Joten tervetuloa, jos kiinnostaa - miia@kolumbus.fi





Rinkiin mahdut mukaan myös sinä joka Tipi-77:llekin jo vastailit, en muista nyt nimimerkkiäsi!



Terkuin,

Tripla_onni

Toivotaan että kaikki menee hyvin ja saatte trionne turvallisesti kotiin!



Terveisin, piinasisko Hetula ja Hulivili rv 8+5

Kiitos kaikille onnitteluista :) Hyvin on alku mennyt todella KOVASTA pahoinvoinnista huolimatta; sekin on kuitenkin saatu melko hyvin kuriin Metopramilla ja töissä olen ollut taas normaalisti.



Ultrassa ollaan käyty kaksi kertaa; tasakokoisia ovat (rv 9+0 kaikki 22 mm) ja sydämet sykkii; yksi jopa heilutteli " käsiään" meille :) Äitiyspolin aikaa odotellaan, tänään oli eka neuvola.



terkuin,

Tipi ja " Aatu, Beetu ja Ceetu" rv 9+2

Minä sain eilen kuulla odottavani todennäköisesti kolmosia. Menossa on nyt rv 8+1. Olo oli aika järkyttynyt, nyt vähän tasaantunut. Mutta hämmentynyt edelleen. Olisi helpottavaa vaihtaa kuulumisia muiden kolmosten äitien kanssa! Varsinkin sinun kanssa tipi, kun mennään aika samoilla viikoilla. Haluaisitko esim. sähköpostitella?



Ja kiitos kertomuksistanne, kolmosten äidit. Ihanaa kuulla muiden kokemuksia, tietää ettei ole yksin.



Pakkaspäivän jatkoa toivottelee



Trea ja himpulat