Auttakaa olen rakastunut yksipuolisesti

Kuulostaa tietysti hurjalta, mutta se lienee ainut varma keino suojella itseään ja sydäntään...

Järki sanoo että näin pitäisi tehdä, mutta kun hän ottaa yhteyttä... niin mielelläni keskustelisin hänen kanssaan, pohtisimme asioita yhdessä. Meillä synkkaa niin totaalisen hyvin. Sielunkumppanuutta. Miten päästää irti sielunkumppanista, vaikka tältä saakin vain ystävyyttä? Miten uskoa että sellainen vielä löytyy toinen, ja vielä sellainen jonka voisin saada ja joka voisi rakastaa minua?

Tää mies siis tietää tunteesi? Oletteko puhuneet tilanteesta? Jos hän kerran on samalla aaltopituudella kanssasi, ymmärtää hän varmasti että haluat ottaa etäisyyttä.

Tapaili varattua miestä, joka oli hänen mielestään sielunkumppani ym. jopa miehenkin mielestä. Sitten tapahtuikin niin että miehen vaimo sai tietää... Siihen loppui sielunkumppanuus ym. tuntemukset miehen osalta.

hän sanoo suoraan ettei tunne sillä tavoin minua kohtaan vaan rakastaa vaimoaan ilman mitään epäilyksiä. Mutta että haluaisi silti olla ystäviä.



Ystävyys olisi hienoa jos se ei sattuisi näin.



ap

Varo että mies ei ole pitkäjänteinen ja kohta anna ymmärtää että rakastaa sinuakin...

Saisi sinusta hyvän lelun mutta samalla voisi muistuttaa kuinka kertoi heti alussa rakastavansa vaimoaankin. Näin et voisi kuvitella että teillä on yhteinen tulevaisuus mutta mies saisi jännityksensä elämään juoksemalla kahden naisen väliä.



Parasta on että kehotat miehen selvittämään ongelmansa suoraan vaimolle puhuen ja lopetat itsesi kiusaamisen. Tottakai miehestä tuntuu hyvältä kun on joku joka on ihastunut. Älä nyt ainakaan suostu mihinkään fyysiseen kosketukseen ym. ennen kuin vaimo tietää teistä.

Se on oikeaa ystävyyttä.

Älä vain kuvittele saavasi häntä. Paras on sanoa suoraan ettet pysty sellaiseen suhteeseen, koska sinulla on vielä muitakin tunteita. Älä tee katoamistemppua.

Eli minuun siis hyvä ystäväni (mies) rakastui. Minulla oli häntä kohtaan vain syvää ystävyyttä, ei mitään muuta. Puhuttiin tästä ja mies sanoi olevansa ok, mutta teki katoamistempun lopulta. Jäin häntä ystävänä kaipaamaan.



Älä tee katoamistemppua, sano mieluummin suoraan ettet kestä tilannetta.

En itsekään haluaisi tehdä katoamistemppua, mutta melkoinen etäisyys varmaan täytyy ottaa että pääsen tästä yli. Kyllähän ihastukset/rakastumiset laimenee ja haihtuu kun aikaa kuluu, mutta ei jos juttelee joka päivä:( ja jos koko ajan näkee ja tuntee mitä menettää kun ei voi saada omaksi kumppanikseen ihmistä jonka kanssa voi puhua niin helposti ja syvällisesti kaikista asioista.



Itseänihän minä tässä satutan, taidan sen ymmärtää nyt, ja tottakai hänestä tuntuu mukavalta kun minä olen saatavilla.



En halua loukatakaan häntä mutta pakko varmaan on sanoa että en pysty tähän vaan hajoan. Ehkä sitten vuosien perästä voi olla ihan cool, vähän niinkuin mukavien exien kanssa. Pitäminen säilyy mutta haluaminen ja sattuminen haihtuu.

Mitä sinä sitten tunsit ystävääsi kohtaan? Mitä ajattelit siitä että hän rakastui sinuun? Millaiseksi olisit halunnut ystävyytenne muotoutuvan? Ja mihin tarvitsit häntä. Voiko ihastumisen jälkeen vielä tulla ystävyyttä kun se läheisyys on pakko katkaista kun sitä ei kestä siinä tilanteessa?



ap

josko jollakulla olisi kokemusta. Miten taltuttaa rakastuminen mutta säilyttää ystävyys...



ap

Sydän särkyy, ei muuta haluaisi kuin olla hänen kanssaan. Hän tietysti mielellään olisi minun kanssani, tällä lailla mukavasti ystävinä. Rakastava vaimo kotona, kaikki hyvin perheessä, elämä ojennuksessa, sitten vielä mukava ystävätär siihen lisäksi.



En voi syyttää häntä että hän käyttäisi minua hyväksi, minä itsehän annan hänen tehdä niin. Minä itse levitän sydämeni jalkakäytävälle että hänen olisi mukavampi kävellä. Voiko sitten oikein valittaa että sydän särkyy ja sattuu jne.?



ap