Onko synnytys kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 23:57"]Minulla 3 lasta ja jokainen synnytys on ollut erilainen. Esikoisen synnytys oli pisin ja kivuluain, kun käynnistettiin oksitosiinitipalla. Toipuminen oli kuitenkin nopeaa. Toisen lapsen synnytys oli nopea ja helppo ja synnytyksen jälkeen olisin voinut vaikka samantien lähteä kotiin. Olo oli erinomainen. Kuopuksen synnytys oli nopea, mutta jouduttiin käyttämään imukuppia, koska pää virheasennossa. Spinaalipuudetuksesta tuli kovat sivuvaikutukset: Kauhea kutina eli käytännössä raavin itseäni ponnistusvaiheeseen asti. Synnytyksen jälkeen olin sängyssä käutännössä koko päivän, kun tuli kovin päänsärky mitä ikinä kokenut ja olo niin heikko, että en pystynyt kävelemään. Ilmeisesti reaktiona tuohon spinaalipuuditukseen. Onneksi missään synnytyksessä ei ole tarvinnut tehdä episotomiaa eikä ole tullut repeämiä. [/quote] Si käytettiin imukuppia eikä välilihaa leikattu? Just joo. On iso p....u.

Lapsi tulee p...llusta ulos, joten kyllä se pienehkö imukuppi sinne mahtuu.

Näkymät on kuin Niagaran putouksella...

t. mieslääkäri

On

No ei se hauskaa ole. 

Ei se nyt niin kovin kamalaa ole. Sattui toki.

Itsellä helpot, nopeat, lääkkeettömät  synnytykset. Ei tikkejä tai muita vaurioita. Synnytyksiä 4. Lapset ollut alle 3 kiloisia kaikki.

Synnyttää voisin koska tahansa uudelleen, raskaana en halua olla enää päivääkään.

Eka piti käynnistää ja se oli kamalaa, kun supistuksia oli monta tuntia niin, että niillä ei ollut väliä. Siis koko ajan oli supistus päällä, se vaan oli sitten välillä kauheampi. En pystynyt kävelemään tai edes kunnolla puhumaan ja lopulta otin epiduraalin, kun lääkäri ja kätilö sanoivat, että tolla menolla voi käydä niin, että et jaksa ponnistaa.

Toka synnytys käynnistyi luonnollisesti ja se oli jopa kivaa. Supistuksilla oli välit ja mä pystyin liikkumaan ja puhumaan, eikä kipu missään vaiheessa ollut pahaa. En tarvinnut mitään lääkityksiä sillä kertaa ja vauva vaan pullahti ulos, kun muutaman kerran ponnistin.

Niin että voi käydä kummallakin tavalla, voi olla kamalaa tai sitten ei.

Ei ollut. Epiduraalia ennen tuntui kovilta menkkakivuilta selässä, epiduraalin jälkeen tuntui vain painetta eikä sattunut lainkaan. 2. asteen repeämä tuntui pieneltä nipistykseltä, mutta kätilö kerkesikin laittamaan paikallispuudutuspistoksen juuri ennen tätä viimeistä ponnistusta, kun repeämä tuli. Synnytyksen jälkeen ensimmäinen ajatus oli, että eihän tämä nyt niin vaikeaa ollut, kyllä tähän uudestaankin ryhtyisi. Kaikki paraneminenkin sujui todella hyvin ihan tavallisilla särkylääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

No kivutta siitä ei selviä

Kyllä selviää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kivutta siitä ei selviä

Kyllä selviää

 

Ei selviä, ja sitä suurempi häpeä on kaiken lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kivutta siitä ei selviä

Kyllä selviää

 

Ei selviä, ja sitä suurempi häpeä on kaiken lisäksi. 

Siis mitä häpeämistä tässä on? Synnyttäminen?

Kuvittele sietämätön tuska , joka ei hellitä. Kuvittele siinä ,että joku leikkaa sinulta välillihan halki ja et edes tunne sitä koska se muu tuska on niin suuri. Tätä sitten 12-48 tuntia.

Ei se kamalaa ole. Kipeää kyllä ja välillä voi tulla toivotonkin olo, kun voimat meinaa loppua. Mutta on se silti luonnollista ja luonto hoitaa kyllä lapsen ulos kohdusta. Itse synnyttäisin vaikka 10 kertaa mieluummin kuin ottaisin vauvavuoden univajeen.

Täyttä paskaa. Oksitoniinitippa ja tulehtunut kohtu. Vauvan päähän sensorit ja kielto nousta tai kävellä (ainut mitä haluaisit tehdä, koska epäilet sen auttavan synnytystä ja lievittävän kipua).

Mulla on synnytyksestä 35vuotta aikaa.En muista siitä mitään,ehkä mieleni kieltäytyy muistamasta.

Ei, kolme synnytystä, joista eka epiduraalin avulla, toinen käynnistettiin ja vika oli vauhdikas ja hoitui luomuna. Helppoa oli mulle, jäi hyvät fiilikset

Ei ole kamalaa! Luomusynnytykset ilman mitään kivunlievitystä molemmilla kerroilla. Ekalla kerralla sairaalassa 3 tuntia, tokalla 20 min.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kamalaa ole. Kipeää kyllä ja välillä voi tulla toivotonkin olo, kun voimat meinaa loppua. Mutta on se silti luonnollista ja luonto hoitaa kyllä lapsen ulos kohdusta. Itse synnyttäisin vaikka 10 kertaa mieluummin kuin ottaisin vauvavuoden univajeen.

Luonto ei välttämättä hoida lasta ulos kohdusta. Hyvin monista syistä  voidaan joutua pihti-, imukuppisynnytykseen tai keisarinleikkaukseen. Luontoa voidaan joutua myös avustamaan käynnistämällä synnytys tai voimistamalla supistuksia lääkityksellä. Synnytykseen äiti toki harvemmin  Suomessa kuolee, mutta näitäkin tapahtuu.

Ennen supistuksia sanottiin poltoiksi. Nykyään kaikkea yritetään sievistellä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele sietämätön tuska , joka ei hellitä. Kuvittele siinä ,että joku leikkaa sinulta välillihan halki ja et edes tunne sitä koska se muu tuska on niin suuri. Tätä sitten 12-48 tuntia.

Tai kuvittele aluksi lievät kuukatis kivut, siitä tunnin päästä vesien meno ja 10min kovat supistus kivut, yksi työntö ja lapsi ulkona. Se voi myös olla helppoa ja suht kivutonta.

Synnytyksissä vammautuu nykyisin enemmän lapsia kuin 20-30 vuotta sitten eli jotain on vakavasti menossa kohti pahempaa.