Ajatuksia ylitorniolaisesta ampumatapauksesta?

ajattelin, että äärimmäiseen tilaan ajautuneen vanhuksen viimeinen teko omiensa puolesta.

EUTANASIAN.

Herranjumala sentään, että vastuu vammaisista annetaan niin vanhalle. En yhtään ihmettele ratkaisua.

työttömän lapsensa??

vuosia sitten. Ei halunnut jättää tyttäriään oman onnensa nojaan eli elämään itsensä jälkeen. Kuka heitä olisi sen jälkeen rakastanut? Veljet ja sisaret ehkä, mutta heillä on oma elämänsä. Yhteiskunta olisi varmaan jollakin tapaa hoitanut, mutta se ei ole sama asia.



Vaimonsa tappoi, koska tämä ei olisi kestänyt tietoa miehestään tappajana ja tyttäristä kuolleina.

Eli ymmärrän miehen teon täysin ja hyväksynkin ihan täysin.

sitten vielä säälitään ja paapotaan (varsinkin media muokkaa mielipiteitä tässä) että voi mies raukka kun joutui kärsimään niin että piti omat sukulaisensa tappaa. Minusta se oli arvostelukykynsä menettänyt mielenvikainen vanhus, jota minä en ainakaan sääli tippaakaan.

Kuka tahansa ymmärtää ilman koulutustakin, ettei liki 90v:n voimat ole sellaiset kuin nuorilla, ja että painavien ihmisten hoito ei käy kädenkäänteessä. Käsitin lehtijutuista, ettei perhe ollut saanut apua, vaan yksin oli ollut pakko pärjätä.



Mutta asiassa on niin monta puolta, mitkä eivät ole tiedossa. Onko perhe kieltäytynyt avusta, sanonut järjestävän sitä itse, onko hoitoon ollut varaa?

minun isäni kun se saa niin pientä eläkettä ja kärsii dementiasta?

Kun mä rakastan niin paljon sitä?

joten miten viisikymppiset kaksoset mitenkään pärjäisivät enää sen jälkeen kun vanhemmat on kuollu? MITEN?

terveet lapset olisivat pärjänneet senkin jälkeen kun vanhemmat kuolevat tai eivät pysty enää hoitamaan. Mutta kuka muu todella olisi hoivannut ja rakastanut vammaisia 24h hoidettavia niin että heillä olisi ihmisarvoinen elämä? Mikään laitoshoito ei sitä antaisi.

Nyt kun vammaisilla ei näköjään ole mitään ihmisarvoa, niin vanhuksen teko koetaan hyvänä asiana. Sairasta!!

ettet jää kitumaan. sitten vasta niitä muita kun eihän ne tietty halua jäädä elämään tänne kun Sinuakaan ei enää ole. Vramaan muutenkin ajattelet itsestäsi vähän suuria.

Hän varmaan ajatteli että miten tyttäret pärjäisivät kun hänkin kuolee. Lisäksi hoito oli varmaan raskasta kun vaimo ei ollut enää kotona. Kyllä Suomessa on surkeeta kun noin vanhat ihmiste joutuvat hoitamaan kehitysvammaisia lapsiaan!

Mun sukulainen on ollut laitoshoidossa 45 vuotta. Hänellä on oma huone, naapureita, ystäviä ja avustajat. Hän on oikein tyytyväinen ja onnellinen itsenäisestä elämästään.

minun isäni kun se saa niin pientä eläkettä ja kärsii dementiasta?

Kun mä rakastan niin paljon sitä?

Olen se joka uskoi hänen tappaneen rakkaudesta vakaan harkinnan perusteella. Tämä isä oli myös osoittanut rakkauttaa n. 50 vuotta aktiivisesti hoitamalla. Siitä häntä pitäisi kehua (ja sääliäkin). On varmaan ollut todella rankkaa, vielä kaksi ja ymmärsin että he olivat vaikeahoitoisia, ei voinut jättää hetkeksikään yksin, kaatuilivat koko ajan jne.

Vaikka uskon hänen siis tappaneen rakkaudesta, en voi sanoa hyväksyväni tekoa sinänsä. Tosin minun on vaikea kuvitella mitä itse tekisin samassa tilanteessa.

kun tuollaiseen ratkaisuun päätyi

Raamatussakin sanotaan että joidenkin viha on parempi kuin rakkaus. Se pitänee paikkansa.

Tämäkin kääkkä tappoi "rakkaimpansa" vaikka taisi oikeasti rakastaa vain itseään.

eli isän henkisen rakenteen ongelmana varmasti oli ylikorostunut vastuuntunto ja liian suuri ego. Toisaalta hän on syntynyt sellaisena aikakautena, jolloin ihmiset ihan oikeasti olivat vastuussa itsestään ja läheisistään. Yhteiskunnalla ei ollut tukiverkkoja kuten nykyään.

kehitysvamma-alan ammattilaisena ja erityislapsen äitinä voi hyvin ymmärtää ne tunteen ja ajatukset mitkä ovat tekoon ajaneet. Hyväksyttävää se ei silti ole. Liian ylpeä ei saa olla, vaan apua pitäisi osata pyytää.



Nykyään asiat ovat niin paljon paremmin. Kun tuolle perheelle on vaimmaiset kaksoset 50v sitten syntyneet ei heille ole ollut tarjolla kuin häpeää. Erityispalveluiden piiriin vammaiset lapset ovat alkaneet päästä kunnolla vasta 70-luvulla, mutta sitä ennen syntyneet ovat olleet pääasiassa vanhempien vastuulla eikä sitä kerran alkanutta vastuuntuntoa niin vain lopeta. Vielä elää paljon peräkammarin poikana ja tyttönä vanhojen vanhempien huolehdittavana kehitysvammaisia jotka eivät varsinaisesti ole koskaan saaneet kehitysvamma diagnoosia ja käyttäneet vain perusterveyspalveluita.