G: Miten pääset yli ryytymyksestä?
Hei kaikki äidit,
En varmaankaan ole ainoa, jonka mieleen hiipii joskus / usein alakulo ja ryytymys. Viimeksi tänään tyttö (pian 9 kk) kiukutteli puoli tuntia ennen päiväunilleen käymistä, ja kun vihdoin nukahti, en minä osannutkaan tehdä sillä " omalla ajallani" mitään kivaa tai edes hyödyllistä. Lojuin vaan ja surkuttelin itseäni, ja vasta myöhemmin illalla sain uudestaan kiinni paremmasta mielestä.
Meillä on kaikki periaatteessa oikein hyvin - ei sairauksia, allergiota, synnytyksenjälkeistä masennusta.. - ja siksi tällainen ryydytys tuntuu tyhmältä ja itsekkäältäkin. Enkö osaa olla tarpeeksi kiitollinen iloisesta ja terveestä lapsestamme? Valitanko aivan turhaan? (luultavasti.)
Joka tapauksessa tällaisia päiviä ja hetkiä on ja varmaan myös tulee, ja jatkossa haluaisin oppia varautumaan niihin jollain tapaa. Olisikin tosi kiinnostavaa tietää, miten te muut pääsette yli ryydytyksestä tai ennaltaehkäisette sitä? Mitä teette, jos ryytymys tulee kotona ettekä juuri silloin voi paeta paikalta esim. lenkille? Onko teillä kotona jokin " oma juttu" , joka innostaa ja auttaa irrottautumaan tavan arjesta?
Kerätäänkö tähän pinoon ensiapuvihjeitä äitien alakulon taltuttamiseen? Kiitos etukäteen!
t. SannaS.
Kommentit (8)
Eli saunominen pitkän kaavan mukaan (saunahunajaa, löylyaromia, kuorintaa, karvojen ajelua jne) on ehdottomia lempparijuttujani.
Seksi rentouttaa myös;)
Suklaa maistuu aina!
Lenkkeily/kävelyllä käyminen, ulkoilu ylipäänsä virkistää.
Lukeminen kannattaa aina, ollapa vielä joskus aikaa paneutua lukemaan paksu kirja kerralla kannesta kanteen.
Ruoanlaitosta/leipomisesta nautin myös.
Miehen kainaloon käpertyminen.
Vuokrata jokin video, tehdä hyvää iltapalaa ja nauttia niistä miehen kanssa lasten mentyä yöunille.
Kodin sisustaminen on ihanaa, ihan jo pikkujutuilla tyyliin uuden väriset tyynynpäälliset osaan sohvatyynyistä, uudet verhot yms. virkistävät kummasti ja pitkäksikin aikaa
Tuoreita leikkokukkia tms pöydälle tai johonkin lasten ulottumattomiin kunhan ovat silmän ilona.
" Juoruilu" ja maailman parantaminen ystävän/ystävien/siskoni kanssa.
Ja yksi mitä ei kyllä mikään voita on se kun telmin lasteni kanssa peittokasan tai sänkymme päällä, kaikki se haliminen, pusiminen, kikatus jne on maailman parasta terapiaa ja ilon/onnen lähdettä:o)
käyn säänn.kampaajalla ja se piristää pitkäksi aikaa ja
sitten tietty se shoppailu vaikka se tässä kotihoidontuella/asuntolainaisena aika vähiin onkin jäänyt niin jotakin joskus ja pienetkin jutut ilahduttavat ainakin meikäläistä, ja lapsille ostetut vaatteet myös.
Mulla ryytymys meinaa iskeä varsinkin silloin kun tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi eikä ehdi tehdä. Alan nähdä vain tiski- ja pyykkivuoria ja tekemättömiä asioita. Yleensä havahdun siinä vaiheessa kun tyttö roikkuu surkeana lahkeessa silmissä anova " ota syliin" -katse. Siihen auttaa yleensä se, että lopettaa niiden tiskien ajattelemisen ja ottaa lapsen syliin, leikkii ja hupsuttelee, paijailee ja pussailee, nauttii ihan vaan siitä että on noin ihanan lapsen saanut :)
Pika-apu orastavaan seinienpäällekaatumiseen voi olla pienikin oma hetki, esim. kauppareissu yksikseen huudattaen auton stereoita täysillä. Tai sitten piiiitkä sauna ihan ylhäisessä yksinäisyydessä.
Kysymykseesi on tullut paljon hyviä vinkkejä.
Kun alkaa kypsyttää, ainakin minulle tärkeintä on se, että saan tavalla tai toisella omaa aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että pääsen hetkeksi irti lapsesta ja äitiydestä.
Vauvan kanssa on mukavampi olla, kun saa elää muutakin elämää (ulkoilla ihan itsekseen, käydä kampaajalla tai kosmetologilla, tehdä ostoksia, opiskella, tavata ystäviä jne.).
Mielestäni äidin pitää olla terveellä tavalla itsekäs, ja hoitaa myös omaa hyvinvointiaan.
Toinen juttu on se, että mieskin pitää laittaa töihin. On hassua kuulla, että lapsi " jää hoitoon" , kun isä hoitaa lasta.
Isältäkään eivät aivot katoa mihinkään lapsen synnyttyä. Kumppanin pitää olla tasa-arvoinen lapsen hoitaja, ei mikään äidin pikku apulainen. Tämä pitää myös äidin nääntymyksen kurissa.
Perinteiset roolit ovat kuitenkin tiukassa, ja " oma-aloitteisuutta" on ainakin minun pitänyt vaatimalla vaatia. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
eli kun ryytymys iskee niin rupean haaveilemaan yhtä jos toista, kesälomista tai mistä vaan.
Vähän konkreettisempaa on että leivon nopeesti jotakin ja keitän kahvit. Lenkille lähtö (siis lasten kanssa vaunuilla) auttaa myös minua tosi paljon.
Saatan myös soittaa miehelle että haluan hänen kotiin tultua tehdä sitä ja tätä niin sitten jaksan päivän loppuun.
Meillä myös kaikki hyvin, kolme tervettä lasta, kuopus 8kk, esikoinen 6v mutta tämä päivästä toiseen/viikosta toiseen/kuukaudesta toiseen/vuodesta toiseen jatkuva rutiini tietysti välillä ryydyttää. Vaan niin se varmaan ajoittain ryydyttäisi, tekisipä sitä mitä tahansa ilman lapsia tai lasten kanssa tai miten päin vaan.
Mukavia talvipäiviä palstailijoille!
Kun meisän nelikuinen menee päikkäreille niin alkaa äidin oma aika. Yleensä se menee opiskellessa ja kun saa jotain muuta aikaiseksi kuin jokapäiväisin kotitöitä niin jaksaa taas iloita vaavin seurasta. Toki silloin tällöin tarvitaan ystävien kanssa juttelua ja muunlaista tuulettumista ja kotoa lähtöä. Kyllä ryytymisen aste on kaikkein kovin kun on muutaman päivän ollut vauvn kanssa kahdestaan kotona tapaamatta muita ihmisiä ja tekemättä mitään. :) Eipä sitä aina jaksa lukea, silloin olen usein maalannut tai ihan ottanut päiväunet, eihän sitä mitään superäitejä olla! Näillä meikäläinen jaksaa useimmiten. Ryytyminen siis mun mielestä poistuu parhaiten ehkäisemällä sitä harrastamalla jotain muutakin kun kodinlaittoa ja vauvanhoitoa.
Oli kiva lukea viestejänne ja varmasti niistä jää jotain ideoita omaankin käyttöön. Itselläni on tämä kulunut viikko ollut jotenkin keskimääräistä alavireisempi ja ailahtelevampi, ja siksi rupesin miettimään ihan käytännön työkaluja mielialan " hallitsemiseen" ja turvaamiseen. Oman osansa soppaan antoivat iki-ihanat PMS ja menkat, joten toivottavasti aallonpohjat ovat vain ajoittaisia ja hetkittäisiä.
Nyt kun olen asiaa ihan tietoisesti pohtinut, auttavat itseäni parhaiten:
- jokailtainen pitkä kävelylenkki kaksistaan koiramme kanssa
- aamupäiväinen vaunuttelu tytön päikkäreiden ajan (vaikka siellä kotona olisikin kaikkea tehtävää ja tytön saisi myös parvekkeelle...)
- lempilevyjen kuunteleminen
- " aloilleni asettuminen" vähän niin kuin ainakin Nasuliina ja Errj sanoivat: että annan suosiolla muiden asioiden olla ja käyn makoilemaan lattialle tytön leikki- halailu- ja kiipeilyalustaksi.
- se, että miehen töistä tullessa ilmoitan (enkä pyydä), että mun on nyt pakko olla vähän aikaa yksin, sitten menen makuuhuoneeseemme, pistän oven kiinni ja luen tai nukun puoli tuntia.
- ystävien tapaaminen on ihan omaa luokkaansa ja odotankin nykyisin treffejä monta päivää!
Tsemppiä ja voimia ja hyvää mieltä meille kaikille toivottaen,
AP eli SannaS.
Meillä suunnilleen samanikäinen tyttö ja samantapainen tilanne muutoinkin :) Kaikki siis ihan ok, tyttö on terve ja iloinen. Ryytymystä tulee täälläkin aika ajoin vastaan. Tässä minun keinojani :
- menen lapsen kanssa lattialle leikkimään ja nautin hänen läheisyydestä
- lähden hänen kanssa rattailla kävelylle/ulos vaikka pulkalla
- soitan yställeni ja puran huonoa oloa häneen
- syön jotain herkkuani
- tai istun täällä netissä ja valitan muille :)