Arvatkaapa mitä? Meinaan hylätä työelämän ikuisesti ja kokonaan.
Olen siis niin kyllästynyt siihen meininkiin ja käytökseen, miten pienellä paikkakunnalla työnhakijoita pompotellaan. En jaksa olla enää aktiivinen kyselemään töitä ja vastaamaan ilmoituksiin, kun ensinnäkin hakijoita on 70 ja vaikka pääsisinkin loppusuoralle tai jopa suullisesti luvattaisiin työpaikka, se viime tingassa menee jollekin työnantajan sukulaiselle. Tarjottavat työtkin ovat aina olleet pätkää tai osa-aikaista, yhtään " kunnon" työtä ei ole ollut edes tarjolla.
Miehen vuositulot on 40 000 euroa, niillä aiotaan nyt pärjätä. Sanoin miehelleni että harkitsen työnhakua vasta sitten kun muutetaan tästä tuppukylästä pois. Toivottavasti nopeasti. Aion tämän ajan liikkua ja opiskella ja olla iloisella mielellä. Tulen siis jatkossa tekemään av:lle vaan iloisia aloituksia! Mutta onko kukaan koskaan tehnyt tai ajatellut sanovansa hyvästi nuoria naisia sorsivalle työelämälle?
ja lasten ohella syyksi on epäilty kasvavana syynä juuri tuota, että naiset ovat kyllästyneet huonoon kohteluun työmarkkinoilla.