Keksi hyvä syy, miksi menisin töihin 1200e kuukausipalkalla (työtunnit 25/vko)!

Mitä ihmeellistä työttömyydessä on?



Olen FM (humanisti) ja etsin töitä aikuiskoulutuksen parissa. Eipä ole paikkoja ollut syksyn aikana auki kuin yksi täällä päin, missä asun. Tyytyväisenä olen kotona kolmen lapseni kanssa :) Ja toivottavasti saan ollakin. Jos loppukeväästä laajentaisi työnhakua ja syksyllä menisi töihin...

uralla koskaan mihinkään päin. ja itsellekin kiinnostavaa ja antoisaa, vielä osa-aikaisena, ilman muuta!

Jos niitä töitä ei tänä syksynä ollut tarjolla, miten kuvittelet niitä olevan tarjolla ensi syksynä?

teen 40h/viikko. Kahta vuoroa ja urakkatahdilla... Että arvatkaa kiinnostaako mennä töihin??

Työtodistuksesta on varmaan hyötyä sitten, kun etsit kokopäivätyötä. Siis ainakin, jos työ on omalta alaltasi.rahallisestihan et tuosta paljon hyödy, kun pitää sitten maksaa hoitomaksut.

Oletko laskenut, paljonko rahaa jäisi käteen verojen, työmatkakulujen ja lasten hoitomaksujen jälkeen. Kannattaisiko silti?



Minulle aika kotona omien lasten kanssa on niin arvokasta, että talouden pitäisi palkkani ansiosta kohentua tuntuvasti ennen kuin lähden töihin. Tällä hetkellä saan ansiosidonnaista 900 e/kk netto, joten ihan pienellä palkalla minua ei töihin saa.

Sittenhän se jo kannattaa rahallisestikin, koska osapäivähoito ei kuitenkaan maksa niin paljon.

Tuo 1200 ¿ olisi minulle tosi iso summa!

Vai eikö sun alalla tosiaan ole töitä?

Mutta mitään työttömyyskorvausta tms en kyllä ala nostamaan, jos - joku moraali sentään. Eli tuo mitä hoitomaksuista ylitse jää, menisi sitten perheen huvitteluun ja kenties matkustellun. Mutta sitä vaan mietin, että olisko se sen arvosta.....



t.ap

ja vielä osa-aikatyö. siinä on just kaikki mitä haluaisin. Kokopäivätyöhön tai sellaiseen työhön, mikä ei kinnosta en menisi. Lapset on nyt 2v. ja 4v. eli hyvin voisivat mennä jo osapäivähoitoon.

työtä voi tehdä muunkin kuin pelkän rahan takia.

Jos olet jo lähellä 30, niin kipin kapin töihin - muuten saattaa olla vaikeampi myöhemmin päästä kokemuksen puutteen vuoksi mielenkiintoisiin (ja hyvinpalkattuihin) hommiin.



Jos olet nuorempi, niin nautiskele pienistä lapsistasi ja pysy kotosalla. Töitä ehtii sitten vielä ennen eläkeikää tekemään ihan riittävästi.

Suomessa on ihan älytöntä se, että ensin pitää opiskella monta vuotta, perustaa perhe samoihin aikoihin ja sitten jos haluaa hoitaa omat pienet lapsensa kotona onkin yhtäkkiä ylivanha työelämään.

Kotivuosia pitäisi arvostaa työkokemuksena siinä kuin muutakin työtä. Sitä paitsi kotonaolovuosina voi opiskella ja kehittää itseään monella tavoin. Ei silloin välttämättä jää kehityksestä jälkeen yhtään.

tai siis tietysti jos työ on kivaa tehdä niin silloinhan asia on toinen

taloudellisesti ei ihan pakko. Vaikeeta tää on miettiä!!



t.ap

Lapsesi ovat jo kovasti siinä iässä, että heille osapäivähoito on paikallaan. Minäkin olen akateeminen ja olin lasten kanssa kotona liki kolme vuotta valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen alkoi olla jo korkea aika mennä töihin. tuollainen osa-aikatyö on hieno tapa saada jalkaa oven väliin, totuttautua taas töihin ja lapsillekin pehmeä lasku hoidon suhteen.



Näen omassa työssäni päivittäin ihmisiä, jotka ovat olleet koko ansiosidonnaisen kotona, saaneet joitain lyhyitä pätkiä ja sitten nelivitosina havahtuneet, että eivät enää saakaan mitään muuta. Puhumattakaan niistä, jotka ovat olleet 10-15 vuotta lasten kanssa kotona ja sitten ajattelevat, että nyt on minun aika. Lähde siinä sitten keski-ikäisenä opiskelemaan ja hakemaan töitä, kun kroppa jo krakaa ja työnantajat suhtautuvat suurella varauksella. Siinä ei sitten auta itkut markkinoilla. On paljon parempi pysyä hommassa mukana ja vaikka opiskella työn ohella, kuten muutkin akateemiset tekevät.