Lue keskustelun säännöt.
Jos olisin tiennyt mitä lapsiperhe-elämä on
13.09.2014 |
...en oli tehnyt yhtään lasta. Meillä on lapset 2,5v ja 10kk ja olen alkanut vihata itseäni, miestäni ja lapsiani aivan suunnattomasti. Koko elämä on lastenhoitoa, siivoamista, ruuanlaittoa. En jaksa enää. Mietin jo eroa, että saisin joskus olla 2 päivää erossa lapsista. Mies tekee helvetisti töitä, usein klo7-20 (yrittäjä), joten minun oma aika on lasten nukkuessa, tosin nukkuvat päiväunensa eri aikaan. Mistä apua? En jaksa enää tätä. Itkettää.
Kommentit (30)
Nyt olisi sinun kyllä saatava omaa aikaa ja äkkiä. Mies hoitamaan lapsia ensi viikonlopuksi tai sukulaiset auttamaan kun kerran ovat luvanneet tai sitten MLL:n lastenhoitaja. Menet vaikka viikonlopuksi hotelliin tai kylpylään tai mitä nyt haluat ja olet niinkuin tykkäät. Jatkossa pidä huoli ja vaadi itsellesi edes kerran viikossa omaa aikaa.
Tiedän itse mitä tuo on. Vauvan syntyessä hoitoapua oli jonoksi asti, mutta sitten kun apua pyysi, niin yllättäen ei muka ollutkaan kenelläkään aikaa. Olin nääntyä huonosti nukkuvan ja allergisen lapsen kanssa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21: pelkään olevani masentunut, vaikka vähemmästäkin kai ihminen masentuu, kun ei ole enää mitään omaa eikä rauhaa. En viitsi siskolleni tätä linkittää, hän on valintansa tehnyt. En ole enää viitsinyt hänelle soitellakaan, kun niin itsekäs on.
Ap
Kiitos! Nyt ehkä saan edes unen päästä kiinni, mieli sen verran keveni! <3
Ap
Minäkö se siellä kirjoittelen?! Nuoremman lapsen ikä heittää jonkun kuukauden, mutta muuten on kyllä ihan sama tilanne täälläkin -miehen yrittäjyys mukaanlukien. Ymmärrän sinua NIIN hyvin! Viimeksi eilen sain jonkin asteisen hermoromahduksen esikoisen käsittämättömän kiukuttelun ja raivoamisen takia.
Kotiäidin arki on tylsää, niin se vaan on. Kateellisena katselen vierestä toisten äitien helppoa elämää...tukiverkostot on lähellä ja mummit hoitavat lapsenlapsiaan päivittäin. Samaan aikaan pyöritän arkea lähes yksinhuoltajan tavoin.
Eroa en sentään ole ajatellut, unohda sinäkin se vaihtoehto. Ei se elo sillä helpottuisi. Minä olen päättänyt puskea läpi harmaan kiven härkämäisellä jääräpäisyydellä, perkele periksi ei anneta!!! Pakko tämän on tästä helpottua jossain vaiheessa. Jospa sitä omaa aikaa löytyisi edes jonkin verran sitten viiden vuoden kuluttua... Sitä odotellessa...
Voimia ja tsemppipotkut persauksille ap!
Voimia sinulle ap
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 00:36"]
Kiitos tsempeistä! Lohduttaa heti, kun kuulee että muillakin on hankalaa tai ollut ja sittemmin jo helpottanut. Miehen kanssa ei olla oikein keskusteluväleissä. Menee heti syyttelyksi. Haluaisin töihin ja lapset hoitoon, mut miten tuo 10kk pärjää siellä? Nytkin niin mun perään, etten voi sylistäni laskea. Ap
[/quote]
Pärjäähän ne muutkin tuonikäiset. Jos et jaksa ja koko ajan olet ärtynyt, niin parempi niille lapsillekin, että ovat välillä päivähoidossa, niin sinullakin voimia olla parempi vanhempi. Jos päivähoito olisi lapselle jotenkin haitaksi, ei kai tarhoissa olisi alle vuoden ikäisten ryhmiä? Kaksi ystävistäni vei lapsensa 9 kk ikäisenä hoitoon, ihan normaaleja ihmisiä niistä on kasvamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi pikkulapsiperheen arjesta uupunut! Mies tekee paljon paljon töitä, lastenhoitoapua ei juuri ole, parisuhteessa ollut vaikeita hetkiä... Sun kirjoitus on kuin suoraan omalta näppikseltä. Meille on suositeltu perhetyöntekijän apua, MLL lastenhoitoa ja itse olen menossa neuvolapsykologille purkamaan tuntoja. Apua on saatavilla, koeta jaksaa vain hakea sitä! Ja tehkää miehen kanssa parhaanne keskusteluyhteyden saamiseksi. Meillä siinä oli opettelemista mutta kyllä kannatti. Tsemppiä, et ole yksin!
Miksi kukaan tekee lapsia?? Helvettiähän tuo tuntuisi olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap nykyään menee, kun lapset on jo isompia? Onko helpottanut. 10 vuotta kohta vierähtänyt tämän keskustelun aloituksesta.
Perhepäivähoito olisi tosiaan ihana juttu! Kiitos vinkistä! <3
16: sama täällä! Ulkonäkö on mennyt täälläkin. Ennen olin kaunis, kiinteä ja hoikka, hyväihoinen ja -hampainen. Nyt tilanne on aivan toinen: ryppyjä, hampaat mustuu, näppyjä, laiha olen, mutta löysä, mahassa silti makkarat, iho harmaa... Ei paljon naurata! Itsetunto 0!
Ap