Kolmatta tekisi mieli!
Elokuussa aloitin työt oltuani kotona 3v 8kk. Nyt kun jo alkaa työt sujua taas oikein hyvin, tuntuu, että olisi niin ihana saada kolmas vauva! 4- ja 2-vuotiaat on jo olemassa.Miehen mielestä menee niin raskaaksi ja itsekin tiedän, että raskastahan se on. Lisäksi huono puoli on se, että asuinalueella, jossa nykyään asumme tunsin itseni kovin kovin yksinäiseksi.Ei ollut lähellä leikkipuistoa tms.Yksi toinen äiti asui meidän kadulla, mutta sen tyttö kävi mun lapsen päälle aina. Oli pakko viilentää välejä niihin...No, ehlkä uuden vauvan myötä tutustuisi uusiin äiteihinkin! En tiedä, työt on mielenkiintoisia ja kivoja, mutta vain yksi elämä on, ja mikä on ihanampaa ja tärkeämpää loppujen lopuksi kuin lapset?
Kommentit (10)
yhtäkkiä ajattelenkin aivan toisin että mitä sitten kun nyt 5 ja 3 vuotiaat tyttöni eivät enää aamuisin kapuakkaan kainalooni. Ajettelin vaan siirtää kuumeiluani sen verran että kuopus menee kouluun. Ainoat asiat jotka hieman arveluttavat ovat se että pelkään vauvanhoidon olevan 33 vuotiaana(olisin sen ikäinen jos odottaisin kuopuksen kouluun menoa) paljon raskaanpaa kun hiukan päälle parikymppisenä ja se että jos nyt ilmoittaisin olevani raskaana kaikki sanoisivat että ai te yrititte sittenkin kuitenkin vielä poikaa joka ei missään tapauksessa olisi raskauden syy...
niin ei ehkä olisi niin raskasta! =)
Minullakin on 2- ja kohta 4-vuotiaat lapset, olen ollut kotona 4 vuotta ja parin viikon kuluttua palaan työelämään. Kuopuksen vauva-aikana olin 100 % varma, että lapsilukumme on täynnä, mutta nyt on alkanut mieli vähän muuttua... Mitä jos sittenkin vielä se kolmas (joka olisi kyllä ehdottomasti viimeinen)? Oma jaksaminen kyllä epäilyttää hieman, toisaalta nautin tästä tohinasta ja elämästä ympärillä. Mieheni ei ole varsinaisesti vauva-ajatusta vastaan, mutta emme aio ihan juuri nyt aloittaa yritystä. Annamme asian hieman hautua ja lastenkin samalla kasvaa. Vaan kun vauvakuume iskee kunnolla niin sitten se kai on menoa! Olen käynyt tuolla Kolibrien sivuilla välillä, siellä tosin suurin osa on jo tosi touhussa mutta meitä muitakin haahuilijoita löytyy :)
Meillakin on 2- ja kohta 4- vuotiaat pojat, ja olen ollut koko ajan sita mielta etta ei koskaan enaa, nyt on lapsiluku taynna. Ja nyt sitten muutaman kuukauden ajan on vauvakuume noussut nousemasta paastyaankin :) Mies on onneksi suht positiivisella kannalla, sanoo etta miksipa ei...Mulla on ikaa jo 34v eli kohta pitaisi toimia jos kolmosen viela haluamme!! Ja nuo 2- ja 4- vuotiaat ovat jo niin " helppohoitoisia" , leikkivat keskenaan ja nukkuvat yöt, etta helpostihan tassa viela yhden vauvan hoitais. Ainoa ongelma tassa on se etta mulla on jatko-opinot kesken ja niita jatkuu viela ainakin vuoden tai puolitoista, enka haluaisi jattaa opiskeluja keskenkaan, kun nyt vihdoin olen melkein 10 vuoden työputken jalkeen paassyt pitkaan haaveilemaani jatkokoulutukseen...osaapa olla vaikeaa :/
Tosin se olisi miehelleni vasta ensimmäinen. Itsellä on kaksi lasta 9 v ja 12 v edellisestä liitosta. On kuin alkaisi vauva vaihe uudestaan niinkun silloin 12 vuotta sitten, tai alkaahan se, kaikki se jännitys kutkuttaa vatsaa. Onko muita kellä ikäeroa on enemmän kuin 2-3 vuotta tulevaan lapseen.
Maaliskuusta asti olemme olleet ilman ehkäisyä, mutta nyt parin kk;n ajan olemme laskeneet ns. tärppipäiviä ja sen mukaan hääränneet. Alkaa meillä olla toi ikäkin jo rasitteena. Monet itkut itketty kun kuukautiset ovat sittenkin tulleet. Nyt taas uutena vuotena oli kierron puoliväli ahkeraa touhuamista ollut joka toinen päivä ja toivotaan että nyt tärppäsi.
Vatsassa on nyt vihlovaa kipua ja painon tunnetta. Siitä on niin paljon aikaa kun on ollut viimeksi raskaana että on unohtunut kaikki tunteet ja oireet mitä on joskus ollut. Ainoa mikä jäi pojasta mieleen oli se kun ensimmäiset kuukaudet asuin vessassa ja juttelin pöntön kanssa ja se että olin TODELLA kiukkuinen.
Ihan oikeassa se on, että voihan tässä vielä odottaakin pari vuotta. Täytän tosin kesällä jo 36, joten ei nyt ihan loputtomiin voi odottaa. Mutta helpompaahan se on sitten, kun isot on jo isompia:).
sieltä tosiaan löytyy lisää kolmatta kuumeilevia/yrittäviä, moneen lähtöön! :)
tää kolmanesta lapsesta haaveilu. Mies ei millään enää " jaksaisi" meillä jo lapset 7 ja 10 vuotiaat. Mulla tää kuumeilu on kestänyt jo parisen vuotta eikä se tunnu menevän ohi, pahenee vaan....en kuitenkaan ole vielä luovuttanut, ehkä saisin tuon miehenkin vielä puhuttua....olen tätä jo niin paljon veinannut ja monelta kantilta, että hulluksi meinaa tulla...KAIKKEA ei vaan voi ajatella aina kokonaan järjellä!
mutta olemme sopineet miehen kanssa, että kaksi on tarpeeksi ja riittävästi. Omani ovat nyt 4v1kk ja 7kk. Heidän kanssaan on käsityötä tarpeeksi. Enkä tietenkään haluaisi ihan heti raskaaksi. Esim. vuoden päästä. Jostain syystä vain löydän itseni täältä nykyään.
Ja Miina-Lotalle (olihan se niin). Olen " jo" 33v, tai vasta 33v. Ja hyvin jaksaa vauvan kanssa ;-) Olisin halunnut lapset paljon nuorempana, vaan ei niitä minulle tullut. Onneksi edes nyt. Hienosti näiden kanssa pärjää. Ja yövalvomiset jaksaa. Hormoonit on hyvänä apuna siinä kohtaa ;-)
...ja vähän pidemmällekin edenneitä...löytyy vinha pino Kolibrien suunnalta. Tulepas sinne kirjoittelemaan...!
-Kuten sanoit, meillä jokaisella on vain yksi elämä, ja se pitää elää niin kuin parhaaksi näkee. Jos nyt tamppaat asian maton alle, se jää kaduttamaan sinua koko loppuelämäksesi. Näin olen omalla kohdallani asian ajatellut. Meille on kolmonen ollut tervetullut heinäkuusta 05 lähtien, mutta vielä ei ole hartaisiin toivomuksiimme tullut vastausta :-)