Onko teillä kellään kotiäidin 100 prosenttista vitutusta?

Itseä helpottaisi kovasti, jos vaikka lääkäri tekisi tuon diagnoosin. Raskauden jälkeinen masennuskin on kunnon tauti. (Enkä sitä yhtään vähättele, otin vain esimerkiksi) Kun tuo masennus on diagnosoitu, saa ns. luvan kanssa olla mieli maassa, aloitekyvytön ja saa lääkitystä ja terapiaa.



Mutta mulla on tuo vitutus. Äitiysloman alettua, kun olin ollut esikoisen kanssa vasta muutaman viikon kotona, olin jo aivan kypsä, vaikka toinen lapsi oli vielä mahassa. Nyt olen ollut kotona yli vuoden ja vielä kaksi kuukautta pitäisi jaksaa, ennen kuin pääsen töihin. Välillä on mennyt kuukausiakin todella hyvin, mutta nyt olen aivan poikki. Mies on käytännössä aina töissä, koska työmatka on muutaman vuoden 200 km ja päivät siis tosi pitkiä. Omiin harrastuksiin ei siis kummallakaan vanhemmalla ole aikaa.



Mies, ystävät, tuttavat, työkaverit ja sukulaiset tietävät kaikki, että en viihdy, en ole pitkään aikaan enää viihtynyt kotona. Haluan töihin, tehdä muutakin kun yrittää esittää ihanaa äitiä. Lasken päiviä töiden alkuun. Esikoinen on pahassa uhmassa ja huudan ja mekastan todella paljon, koska en kerta kaikkiaan jaksa. Olenko ainoa vittuuntunut äiti?