Lestadiolaisuutta taas ihmettelen....

[quote author="tiltu-74" time="02.01.2006 klo 14:10"]

jos nuorelleparille syntyy häiden jälkeen seitsenkuinen isokokoinen keskonen.

[/quote]

lol

Siis en tiedä, mitä tarkoitat kysymyksellä. Mutta lestadiolaiset on keskenään erilaisia ihmisiä, samalla tavalla kuin muutkin uskonnon takia tiettyyn ryhmään kuuluvat. Siis joku ratkaisee asian tietyllä tavalla ja joku toinen vähän eri tavalla. Siis pelkästään erilaiset luonteet vaikuttaa elämään hyvin paljon ja lisäksi se että lestadiolaissa on myös henkisistä ongelmista kärsiviä samalla tavalla kuin muutekin ihmisissä.



Niin, mitä tarkoitit sillä, että ison kirjan opetukset menee ohi omien lasten elämän?

onko lestadiolaiselle tärkeämpää mitä raamattu sanoo kuin se miten oma lapsi elää elämäänsä ja joka ei kuulu lestadiolaisiin ja on elämässään onnellinen, esim. tapaus ettei mene naimisiin ennen kuin lapsi saa alkunsa? Mikä tuntuu olevan aivan syntistä lestadiolaiselle isovanhemmalle. Muistelen tapauksia joissa vanhemmat hylkäävät lapsensa, ellei tämä elä niinkuin he haluaisivat siis kuulu lestadiolaisiin....

Sitäkö, että avioliiton ulkopuolista seksiä syntinä pitävät ihmiset eivät muuta käsitystään vaikka oma lapsi tekee niin ja näyttäisi olevan onnellinen?



Vai sitä että lapsi hylätään jos luopuu vanhempiensa uskosta?



Lestadiolaisten mielestä seksi kuuluu avioliittoon ja jos oma lapsi elää synnissä ja luopuu uskostaan, se voi tuntua vanhemmista todella pahalta. Ihmisestä sitten riippuu miten tämä näkyy hänen käyttäytymisessään. Missään tapauksessa lestadiolaiset eivät pidä oikeana lapsen hylkäämista.



Lestadiolaisille usko on elämän tärkein asia, ihan ykkösenä. Että siinä mielessä Raamatun sana menee kaiken edelle. Ei se silti tarkoita etteikö väisi olla hyvät ja läheiset välit eri tavalla uskovan ja ajattelevan kanssa, vaikkapa sen oman lapsen.

Käsittääkseni Suomessa kuitenkin olemassa on uskonnonvapaus, mikä oikeus silloin lestadiolaisella on tuomita lapsensa käyttäytymistä ja elämäntapaa? Eikä se tarkoita etteikö lapsi silti uskoisi muttei samalla lailla kuin vanhempanasa.

Minun puolestani jokainen voi uskoa mihin ja miten haluaa, mutta ei ole oikeutta kuvitella että lestadiolaisuus on ainoa ja oikea uskonto. Tunnen muitakin eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä, eivät hekään tuputa omia mieleipiteitään eivätkä edes puhu uskonasioista, vaan antavat ja hyväksyvät ystäviensä teot ja mikä tärkeintä eivät ainakaan näytä eivätkä kommentoi vaikkeivät hyväksyisikään. Jokainenhan saa elää omaa elämäänsä ja uskoa niinkuin haluaa.

Nehän on kunnon väkeä kyllä 99-prosenttisesti, työnsä tekevät, lapsensa kasvattavat ja vielä kristillistä etiikkaan noudattaen. Ei siinäkään kukaan täydellinen ole.



MItä kummallista on uskon ja Jumalan asettamisessa elämän ykköseksi. Niinhän uskovaiset tekevät. Niinhän meidän kaikkien pitäisi tehdä. Siitä valinnasta seuraa sitten tiettyjä valintoja elämän joka saralla.



Mä nostan lestadiolaisille hattua, kun jaksavat kasvattaa isot katraat lapsia yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Perhekeskeisyydessä ei ole mitään vikaa. Sellainen on lapsille hyväksi.



Tiivis uskovien yhteys tuo varmaan turvallisuutta kaikkien jäsenten elämään. Turvallisuuttahan täällä juuri kaivataan tässä epävarmassa maailmassa.

Lähinnä minua ihmetyttää se, että mikä oikeus lestadiolaisella on tuomita ja arvostella ei lestadiolaisen kunnonkansalaisen elämää? Eikö voisi pitää omat käsityksensä ominaan? Vai ovatko vain ja ainoastaan lestadiolaiset hyviä ja oikealla tiellä ja oikeassa uskossa?

että suurin osa lestadiolaisista elää niin suojattua ja turvattua elämää että suhteellisuuden taju on usein kateissa. Kyllä minä ainakin lestadiolaisena tunnistan kirjoittajan väittämän siitä että lestadiolaiset paheksuvat joskus liiankin julkeasti ja äänekkäästi toisten ihmisten tekemisiä koska kosketuspintaa " tavallisiin ihmisiin ei ole" .Useat " normaalit" asiat ovat pöyristyttäviä jos sitä katsotaan siitä suojatusta ja turvatusta yhteisöstä käsin. Tavallisilla ihmisilllä on kuitenkin ihan samanlaisia tavallisi ongelmia.



Itse kuitenkin ajattelen niin ettei minulla ole oikeutta päivitellä kenenkään tekemisiä tai tekemättä jättämättämisiä. Enkä komentoi keskustelukumppanin asioita muuten kuin pyydettäessä. Kivittämällä ihminen moralisoimalla johtaa kontaktin menetykseen. Ennemmin annan toisen pohtia rauhassa ja kuuntelen komentoimatta.

Ja myös lestadiolaiset ovat ihmisiä. Jos joku lestadiolainen on oikeutuksetta ja syyttä arvostellut jonkun toisen ihmisen tekemisiä, niin onko syytä heti korostaa hänen lestadiolaisuuttaan. Ihmiset ovat itsellisiä henkilöitä ja harvoin kukaan yksittäinen henkilö arvostelee koko yhteisön puolesta.

Omista sisaruksistani ei kaikki ole säilyneet uskovaisina, mutta en todellakaan voisi mitenkään kuvitella heidän menettäneen arvostustaan tai paikkaansa perheemme sisällä. Heitä rakastetaan vähintäänkin yhtä paljon kuin muitakin, usein jopa enemmän.

Hyvät ystäväni saivat lapsen oltuaan naimissa vähemmän kuin 9 kk. Saatuaan lankeamisensa anteeksi asiasta ei ole puhuttu ja heidän perheensä varmasti tulevat rakastamaan heitä ja heidän asiaan täysin syytöntä lastaan ihan niinkuin tällaista syntiä ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Tulee ihan sellainen olo kuin nämä lestadiolaiset eivät saisi uskoa niinkuin parhaaksi näkevät.

Ihan tavalliset tallaajat eivät tänä päivänä pidä minään, jos nuorelleparille syntyy häiden jälkeen seitsenkuinen isokokoinen keskonen. HIenoa, että joku yrittää vielä elää ihmisiksi. Kyllä siinä kovaa painetta kokee.



Ja mitä kenellekään vaikka täällä palstalla kuuluu jonkun yksittäisen avioparin kanssakäyminen. Se on kertakaikkiaan heidän oma asiansa. Tarkoitan näitä lapsiluvun ruotimisia ja muita. Tänä päivänä on tietoa tarjolla kaikista asioista jokaiselle, vaikka kuuluisi kuinka tiukkaan vähemmistöön.



Harvat ihmiset pystyvät ihan oikeasti ruotimaan elämän ilmiöitä laajasti ja monitahoisesti. Suppeita maailmankuvia löytyy kyllä kaikista muistakin ihmisryhmistä. Ajatellaan vaikka näitä naisia, jotka seuraavat tuntikaupalla telkkarin saippua-- ym. sarjoja. Kyllä on heppoista ja rajoittunutta antia sielläkin.

tiltu-74:

Lähinnä minua ihmetyttää se, että mikä oikeus lestadiolaisella on tuomita ja arvostella ei lestadiolaisen kunnonkansalaisen elämää? Eikö voisi pitää omat käsityksensä ominaan? Vai ovatko vain ja ainoastaan lestadiolaiset hyviä ja oikealla tiellä ja oikeassa uskossa?

Tiltu-74, huomaatko mitä kirjoitat? juurihan itse olet tuomitsemassa lestadiolaisia heidän uskostaan ja tavoistaan? voitko sinä sitten toimia näin? minusta sinä olet nyt arvostelemassa ja tuomitsemassa lestadiolaisten elämää.. Ihan hyvällä vaan kommentoin..

kun luin ketjun aloitustekstin. Että, etpä säästynyt itsekään siltä, mistä toisia syytit. Eli voisi yleistää, että kaikki ei-lestadiolaisetkin arvostelevat ja tuomitsevat toisia. Eli kaikki, niin lest. kuin ei-lest ovat ihmisinä samanlaisia ihmisiä: erehtyväisiä. Siis mitä tässä toisiamme syytellään, katsotaan jokainen siihen suurimpaan peiliin, mikä kotoa löytyy!!

Niin silloin kyse on ihan jostain muusta ja he eivät vain halua sinulle kaikkea kertoa.

Joo, erona vain se pikku seikka, että IHMETTELEN asiaa täällä palstalla eikä tarkoituksenani ole tuomita eikä arvostella sen kummemmin ketään. Ja en tuomitse henkilökohtaisesti kyseenomaisen lestadiolaiselle päinnäköä asiaa niin kuin hän ilmeisesti voi lestadiolaisena tehdä minulle .... Totesinhan jossain, että minun puolestani jokainen uskoo mihin uskoo eikä kellään tavallisella tallaajalla mielestäni ole oikeutta puuttua siihen asiaan.....

Yleistys on kuitenkin ihan kätevää ;)

Vaikuttimet jää joskus vaan epäselviks.

Mä en tunne ainoatakaan perhettä joka ois hylänny sen uskonsa kieltäneen perheenjäsenen. Ne taas jotka ei oo vl:sia tuntuu tuntevan niitä tarpeeksi yleistääkseen...

Tämä ei siis missään tapaukses oo vallitseva käytäntö meidän uskossa. Päinvastoin puhuja saarnassaan muistuttaa usein vanhempia rakastamaan sitä lasta joka eksyi enemmän kuin sitä joka uskoo... Tämä siis jos haluat ihan oikeasti kuulla näkökulmaa joka on vl:sten keskuudessa vallitseva.



Ikäviä poikkeuksia varmasti on, mut se on vaan harmi, et sit täällä yleistetään ja ihmetellään miks lestadiolaiset sitä ja tätä..



Mut toisaalta sehän on tän palstan idea ollut aina, ja tulee olemaan... Mul on ollut täällä palstalla käymises just ehkä liki vuoden tauko ja kun tulin kurkkaamaan niin ihan yhtä ja samaa tääl kysellään...

Mut eipä näitä kannata paljon ajatella ja painoa laittaa näille juttusille täällä :)

On tyytyväisenä sitä mitä on ja tietää itse miten elää, mikä on totta ja mikä ei.

Tää koskee ihan jokaista. Kun laittaa energiat omaan elämään ni hyvä tulee. Jos taas hakee tikkua toisen silmästä ni sit on vaikee sitä kaivaa omasta ja se on siellä omassa silmässä koko aika... Ei ehdi olemaan kriittinen itselleen...

Menikö monimutkaiseksi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, ihan sama mitä oottekaan!

vai mikä ap:n nimimerkki nyt olikaan... :)



Kerropa, onko ihan OIKEASTI joku lestadiolainen arvostellut ja tuominnut sinun elämääsi sinulle vasten kasvojasi?? Enkä nyt todellakaan tarkoita tällä palstalla käytyjä keskusteluja,vaan sitä että joku sinun tuntemasi lestadiolainen on sinulle sanonut tuomitsevansa sinun elämäsi? Tuntuu aika kummalta ja olen todella pahoillani jos niin on käynyt. Se ei johdu siitä, että hän (arvostelija) on lestadiolainen vaan siitä, että tuolla arvostelijalla ei ole käytöstapoja. Ihmisten inhimilliset luonteenpiirteet eivät saa aina mennä lestadiolaisuuden piikkiin!



Ja kuten joku aiemmin jo sanoi: en minäkään lestadiolaisena tunne yhtään perhettä, jossa uskonsa kieltänyt perheenjäsen olisi hylätty. Ja kuitenkin tiedän lukuisia perheitä, joissa joku lapsista tai äiti tai isä on kieltänyt uskonsa. Se aiheuttaa suurta surua muille siksi, että me uskomme vain tällä uskolla pääsevän taivaaseen. Ja kun läheinne kieltää uskonsa, pelkäämme että hän ei ymmärrä tehdä parannusta ennen kuolemaansa ja joutuu siksi kuollessaan kadotukseen. Koska me uskomme näin, on aivan luonnollista että läheisen ihmisen uskon kieltämine tuntuu hirvittävän raskaalta asialta! Eikä nyt ole kyse uskonnovapauslaista tai muusta sellaisesta, kadotuksen rinnalla joku laki tuntuu aika vähäpätöiseltä seikalta!



Ehkä olet kuullut jonkun lestadiolaisen valittavan tai surevan sitä, että perheenjäsen ei ole enää lestadiolainen, ja olet sitten ajatellut että jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa ja siksi sinusta tuntuu niin kummalta (ja tuomittavalta?) se että ko.henkilöä surettaa toisen ihmisen uskon menetys. Mutta ehkä ymmärrät nyt sitäkin asiaa paremmin, kun ajattelet sitä tuon kadotuksen kannalta. Koska minä lestadiolaisena uskon, että vain tällä uskolla pääsee taivaaseen ja muuten joutuu kadotukseen, tuntuisi elämäni kauheimmalta asialta jos lapseni tai mieheni kieltäisi uskonsa. Sehän minun mielestä merkitsee sitä, että hän joutuu ikuiseen helvettiin!!!! Enkä sitä toivo kenellekään! Olisi todella vaikea elää sellaisen asian kanssa!!



Jos tiedät oikeasti jokun perheen, jossa perheenjäsen on " hylätty" siksi että hän ei ole enää lestadiolainen, se ei ole oikein. Niin ei saa tehdä. Lestadiolaisuuteen ei kuulu hylkääminen. Tällöin perhe itsessään on tehnyt väärin, eikä voi sanoa että aina kaikki lestadiolaiset tekevät näin.



Jos jaksoit lukea tekstin loppuun asti, kiitos ja toivottavasti sait hieman lisää oikeaa tietoa lestadiolaisuudesta!

Miksi vain lestadiolainen pääsee sitten taivaaseen, kun käsittääkseni samaan Jumalaan ja Jeesukseen tässä uskotaan ja armostahan vain pelastuu, ei minkään tekojen kautta?

Onko uskosi mukaan uskon kieltäminen yhtä kuin eroaminen vanhoillislestadiolaisuudesta?

Esittämäni kysymys oli siis tarkoitettu hiiroselle, ei tiltulle :)

olikos se niin että sinä olet esikoislestadiolainen? Miten teidän piireissä yleensä ajatellaan tästä pelastusasiasta, siin että onko e-lestadiolaisuus aina oikea pelastava usko? Olen ymmärtänyt että sinä et ajattelisi näin, mutta olen törmännyt toisenkinlaiseen ajatteluun. Miten opetetaan virallisesti?



Ihan ystävällisesti kysyn kun kiinnostaa :)