Onko aborttti maailmanloppu?

jos tilanne on se, että on pakko tehdä, niin paljon parempi vaihtoehtohan se on kuin tehdä lapsi, jota ei halua!



mulle on tehty kaksi keskeytysta ja jälkeenpäin en ole edes ajatellut asiaa, koska silloin ei ollut vaihtoehtoa!

järkyttävää, että se, kenen pitäisi rakastaa ja suojella antaa tappokäskyn.

niin ovat olleet täysin samaa mieltä siitä miksi sen tein.

Vierailija:

mulle on tehty kaksi keskeytysta ja jälkeenpäin en ole edes ajatellut asiaa, koska silloin ei ollut vaihtoehtoa!

Paljon pahemmalta olisi tuntunut laiminlyödä ja inhota kahta lasta, jotka olisivat pilanneet silloisen elämäni!!



t. 2, jolla on nykyisin neljä toivottua lasta!!

t. 2

Ei siihen maailma lopu, vaikka se vaikea päätös olikin. Joissain tilanteissa se on vain itselle se oikea ratkaisu, minun tapauksessani myös jo olemassaolevalle lapselleni.

kuten tältäkin palstalta ja tästä ketjustakin saamme lukea..

En ole katunut, surin kyllä monta kuukautta, mutta oli pakko kuitenkin ajatella jo elämässä olevia lapsia!A: ta seurasi 2 vuoden selibaatti.

Luulisi 1 vahingon opettavan sen verran, että toista ei tule.

Hyväksyntää en hae,mutta näyttäisi pahasti siltä että keskeytys on kohta itselläni edessä. Parin päivän päästä tiedän varmuudella.



Pahalta tuntuu jos se nyt eteen tulee, mutta se on ainoa ratkasu tilanteessani. Tahtoisin uskoa että olen myös ainoa, ketä se satuttaa.. Lapsi on ennestään, toivottu ja rakas sellainen.

ap

i niitä tehtailla sen kummemmin miettimättä.Itselläni vahinkolapsi ja elämäni pars päätös ehdottomasti oli olla tekemättä aborttia!!!Vaikka opiskelut oli kesken,ei oltu lapsen isän kans yhdessä,rahat oli tiukilla jne..Minä oon sitä mieltä että AINA ON VAIHTOEHTOJA!

mulla oli kierukka, mutta eipä auttanut!



t. 2

Vierailija:

Pahalta tuntuu jos se nyt eteen tulee, mutta se on ainoa ratkasu tilanteessani.

vuotta vanhempi sairaanhoitaja-siskoni kehotti ehdottomasti tekemään abortin. Siitä itsetuntoni laski entisestään. Ajattelin, että minä se en sitten osaa yhtään mitään, eikä minulle koskaan kuulu mitään hyvää. En ansaitse mitään hyvää.



Jälkeenpäin todella harmittaa ja ihmetyttää, että on voinut olla niin huono itseluottamus, että olen kuunnellut siskoani ennemmin kuin itseäni ja/tai miestäni, jonka kanssa olemme nykyään naimisissa. Tuolloin oltiin tunnettu vasta 2 kk, mutta nyt ollaan oltu yhdessä jo 15 vuotta.



Olisi pitänyt luottaa tuolloin niihin omiin tuntemuksiin eikä noudattaa ns. vanhemman ja viisaamman neuvoa abortoida oma lapsi. Tuo lapsi olisi korkeintaan nostanut ankean elämäni laatua, ei laskenut sitä.



Minä en ole koskaan unohtanut tekemääni aborttia.

Esim jos naiselle tehdään jo neljäs abortti muutaman vuoden sisällä.

issa pitää tehdä niinkuin sydän sanoo..kaikki muu on lopulta epäoleellista.Käytännön asiat kyllä järjestyy aina.Luulen että itse kukin lopulta tietää mikä on oikea ratkaisu,kun ei anna ulkopuolisten tahojen vaikuttaa.

Vierailija:

Hanki luotettavampi ehkäisy,ootko t..

Vauva ei millään sovi elämääni muutaman vuoden sisällä. Olen yh ja seurustellut puoli vuotta opiskelukaverin kanssa. Asun lapseni kanssa 400km päässä kotoa opiskelujeni takia. Kolme vuotta kestää viä DI-opinnot. Lapseni on vaikeasti allerginen joten lääkäri/lääkekuluja on, erityispäiväkodissa sairauden takia. Rahaa ei ole kuin nipinnapin pakollisiin, vanhemmillenikin jo melkoisesti velkaa. Eikä tästä suhteesta voi tietää että kuinka se vauvan tässä tilanteessa kestäisi.



Pelkään että jos abortin " joudun" tekeen ja myöhemmin oliskin ongelmia lapsen saannissa, että kuinka paljon syyttäisin itseäni. Kaveripiirissä on paljon vauvoja, muistuttaisivat varmasti teosta rankalla kädellä.

(vastasinkin jo) mutta lisään, että sain myöhemmin vielä aviopulisoni kanssa lapsen ja häntä " teimme" melkein 2vuotta, mutta kertaakaan en syyttänyt itseäni abortista. Mieti ratkaisusi tarkkaan ja sitten vain elät sen kanssa äläkä turhaan jää asialla itseäsi kiusaamaan!