Moni suhde paranisi jo sillä, että nainen lakkaisi pihtaamasta.

Miksi miehen pitäisi aina vaan olla se, joka ymmärtää ja sopeutuu ja kasvaa aikuisuuteen eikä halua enää seksiä koska vaimo/tyttöystävä ei enää halua?



Näyttää olevan aika yleistä, ei ainakaan epätavallista, että nainen tosiaan lapsen synnyttyä kohdistaa kaiken rakkauden ja mielenkiinnon lapseen, ja saatta vaikka lakata rakastamasta miestään, mies on vaan se toinen osapuoli, joka käytännölisesti tuo talouteen rahaa ja ruuvaa hyllyt seinään ja joka on itsestään selvyys.



Aikuisella miehellä on haluja, jotka pitää saada tyydyttää. Ei siinä ole aina kyse hellän rakastelun kaipuusta vaimokkeen kanssa. Vuosien omankäden hoitokin riittämättömän seksin korvikkeena alkaa joskus kyllästyttämään, sitten sitä haetaan muualta.

minua ei vain haluttanut, en tiedä miksi. Seksi oli pakkopullaa, johon pitkin hampain suostuin. Välillä raivottiin, välillä itkettiin ja mökötettiin. PIdin oikeutenani kieltäytyä, olihan kyseessä minun vartaloni.



Jossakin vaiheessa, kun asiat oli oikein pahassa jamassa, mietin tosi paljon eroa. Mutta sitten päätin kokeilla sitä, että suostun seksiin useammin, vaikka ei huvittaisi sitten yhtään. Aluksi se oli tosiaankin suostumista ja väkisin vääntämistä, mutta sitten yhtäkkiä kumpikin huomasi, että arkielämästä oli tullut paljon siedettävämpää, ei riidelty niin paljoa ja jossakin vaiheessa se seksi ei ollutkaan enää mitään pakkopullaa. Nyt meillä on seksiä 3-5 kertaa viikossa ja itse haluan ainakin yhtä usein kuin mieheni. Enää kieltäytyminen ei aiheuta riitaa ja mökötystä. Ollaan käyty hakemassa vähän aikuisten lelujakin ja koko ajan tuntuu paremmalta:-). Seksin lisääntyminen on ainakin meillä lisännyt myös halaamista, suukkoja, hymyilemistä ja yleistä hyvää oloa.



Me ollaan oltu yhdessä 13 vuotta ja nyt ehkä eletään parasta aikaa. Lapsia on kaksi, 5- ja 7-vuotiaat. Itse olen vakuuttunut siitä, että seksi on aivan elintärkeää suhteelle ja että sen eteen kannattaa tehdä töitä. Jos sitä ei ole, on aika vaikea jatkaa eteenpäin. Poikkeuksiakin toki on. Ja esim. pikkulapsivaiheessa on varmasti monellakin voimat niin vähissä, ettei vain jaksa. Mutta oma neuvoni on, että ehdottomasti kannattaa yrittää edes silloin tällöin!

minulla oli edellinen suhde muuten aivan täydellinen, mutta siitä puuttui lähes kokonaan seksi. mies oli upea, komea, fiksu, täydellinen, mutta seksiä hän ei halunnut, ei minun eikä kenenkään muunkaan kanssa. mietin, olenko hirveä ihminen jos lähden hyvästä suhteesta vain siksi, että toinen ei tyydytä minua seksuaalisesti? lähdin, enkä ole katunut!

olen nyt aviossa, ja seksiä meillä on joka päivä, kumpikaan ei pihtaa. otamme vuorotellen päiväunia. ja meillä on kaksi lasta, enempää ei tule koska muuten emme jaksa!

en ymmärrä pihtaajia! luopukaa puolisostanne jos ei seksi kiinnosta!

vaikka onhan se varmaan kiva kun on ilmainen autokuski joka elättää teitä? hävetkää!

seksi on aviovelvollisuus, ajattelitteko sitä kun menitte naimisiin, ja tämä koskee kumpaakin, ei vain naista.

jopas helpotti kun sain valittaa :)

-kahden lapsen joka päivä tyydytetty äiti-

Edellisestä rakastelukerrasta on jo 3,5 kuukautta ja sitä edellisestä 7 kk.

Kirjoitat paljon asiaa, mutta tuota lainausta aion kommentoida :)

Meillä " pihtaus" on miehen tekosia. En silti aio pistää muutoin erinomaista miestä ja isää pihalle, " vain" siitä syystä, ettei tätä juuri tällä hetkellä seksi kiinnosta. Työstämme asiaa ja mikäli tilanne ei parannu, vaikka työolot muuttuvat ja lapset kasvavat, niin sitten pitää harkita uudestaan. Näyttää tuo aviovelvollisuus unohtuneen joiltakin miehiltäkin :)

Vierailija:

en ymmärrä pihtaajia! luopukaa puolisostanne jos ei seksi kiinnosta!

vaikka onhan se varmaan kiva kun on ilmainen autokuski joka elättää teitä? hävetkää!

seksi on aviovelvollisuus, ajattelitteko sitä kun menitte naimisiin, ja tämä koskee kumpaakin, ei vain naista.

jopas helpotti kun sain valittaa :)

-kahden lapsen joka päivä tyydytetty äiti-

siis on aivan eri asia jos toinen on oikeasti kipeä niin ettei voi täyttää velvollisuuttaan, kuin että jos on pää kipeänä vaikka kolme vuotta!

Vierailija:

siis on aivan eri asia jos toinen on oikeasti kipeä niin ettei voi täyttää velvollisuuttaan, kuin että jos on pää kipeänä vaikka kolme vuotta!

on syytä odottaa tilanteen paranemista? Jos keskustelut eivät johda mihinkään? Jos seksin lisäksi muukin hellyys suhteesta puuttuu? Onko kukaan hakenut helpotusta puutteeseen suhteen ulkopuolelta?



Aina ei ole vaan niin helppoa lähteä... ei halua esimerkiksi eroon lapsistaan, kun on tottunut olemaan osa lapsen elämää joka päivä, eikä vaan joka toinen viikko tai vain joinain viikonloppuina.



Millä tavalla olette saaneet vaikeiden aikojen jälkeen suhteen, seksin ja läheisyyden taas toimimaan?

Viestissäni jo kerroinkin, että meillä tilanne lähti, aika koomista sinällään, paranemaan seksillä.

Meillä oli kuukausien taukoja seksirintamalla. Läheisyyttä ei ollut, toinen oikeastaan vain ärsytti. Itse kaipasin alussa joskus pelkkää läheisyyttä ja kun en sitä saanut, sekin tarve kuoli pois. Miehen lähestyminen oli aina sitä, että hän halusi seksiä, muulloin hän ei minuun koskenut. Toisaalta nyt ymmärrän hyvin, että jos on ollut kuukausia ilman seksiä, ei oikein jaksaisi mitään pitkiä lämmittelyjä. Eli jos mies hyvin harvoin enää edes yritti lähestyä, yritin aina luiskahtaa alta pois. Oravanpyörä vain pyöri ja pyöri. Lopulta tuloksena oli pelkkää huutoa ja riitelyä, monesti nukuttiin jo eri huoneissakin. Tätä kesti varmaan pari vuotta.

Meillä tuohon auttoi siis seksi. Kun sitä alussa harrasti hyvin vastentahtoisesti, muuttui se pikkuhiljaa mukavaksi ja kumppaniin rakastui uudelleen. Ja kun aamulla nousi hymy huulilla sängystä, oli helppo halata ja pusutella ilman seksiäkin. Yhteenkuuluvaisuuden tunne kasvoi. Nyt olemme yhdessä päättäneet sen, että jos ja kun tulevaisuudessa tulee vaikeita vaiheita, seksiä ei jätetä eikä käytetä aseena. Meillä se tuntuu olevan se suhteen liima vielä nelikymppisenäkin:-)

Vierailija:

on syytä odottaa tilanteen paranemista? Jos keskustelut eivät johda mihinkään? Jos seksin lisäksi muukin hellyys suhteesta puuttuu? Onko kukaan hakenut helpotusta puutteeseen suhteen ulkopuolelta?

Aina ei ole vaan niin helppoa lähteä... ei halua esimerkiksi eroon lapsistaan, kun on tottunut olemaan osa lapsen elämää joka päivä, eikä vaan joka toinen viikko tai vain joinain viikonloppuina.

Millä tavalla olette saaneet vaikeiden aikojen jälkeen suhteen, seksin ja läheisyyden taas toimimaan?

silloin kun seksiä on niin annetaan nautintoa molemmin puolin. Ymmärrän hyvin, että sellainen nainen " pihtaa" jonka mies makaa tosiaan illat sohvalla ja odottaa täyttä palvelua. Sen tyyppinen mies varmaan sängyssäkin ottaa vain oman nautinnon ja jättää naisen kärvisteleen ilman orgasmia. Ei varmaan paljon seksi huvita ei.

Ei tuollaisessa suhteessa varmastikaan seksi kiinnosta, ei ainakaan minua kiinnostaisi. Mutta ymmärsin, että tässä ketjussa puhuttiin lähinnä siitä kun naista ei vain huvita. Minulla ainakin itsellä katosi halut lasten syntymän jälkeen täysin ja oman hellyysvaraston sai tankattua lapsia hoitamalla. Mies kyllä teki kotitöitä, mutta minua ei vain haluttanut. Onneksi me saatiin tilanne korjattua.

t: 32

Vierailija:

silloin kun seksiä on niin annetaan nautintoa molemmin puolin. Ymmärrän hyvin, että sellainen nainen " pihtaa" jonka mies makaa tosiaan illat sohvalla ja odottaa täyttä palvelua. Sen tyyppinen mies varmaan sängyssäkin ottaa vain oman nautinnon ja jättää naisen kärvisteleen ilman orgasmia. Ei varmaan paljon seksi huvita ei.

Kirjoitin aihetta vähän liippaava kirjoitusta seksipalstalle otsikolla " Vauhtia vaimoon!! Mutta miten??"



Eli minä haluaisin laajentaa pihtaamsikäsitettä myös ns. " sääliseksiin" .

Ei kukaan voi haluta miestä jolla on löllömaha ja joka kaivaa nenää. Jotain rajaa!

Ei kaivanut silloin nenää eikä kaiva nytkään. Mahaa on vähän tullut, mutta kyllähän sitä on itsekin vähän rupsahtanut. Rakkautta nuo eivät ole vähentäneet kummankaan puolelta.

Vierailija:

Ei kukaan voi haluta miestä jolla on löllömaha ja joka kaivaa nenää. Jotain rajaa!

ja lakkaisi muutenkin olemasta nuhjaantunut kotiäiti. Ihan samat lainalaisuudet pätee miehiin ja naisiin. Naisten on ehkä helpompi kieltäytyä seksistä jos joku ärsyttää. Miehillä seksin tarve on varmaan sen verran voimakkaampi, että se pitää saada tyydytettyä vaikka kohde ei suuria himoja herättäisikään. Ja useimmilla moraali on kuitenkin sen verran korkea että mieluummin kuitenkin se vaimo joka ehkä vähän ällöttääkin kuin lähteä vieraisiin. Minulle ainakin on vaikeampi vapaaehtoisesti silitellä ja pusutella ja " lällytellä" kuin suostua seksiin.

Ja koko totuus kirkastuu. Kyllä silloin monilta intohimo karisee. Silti suhde saattaa muuten olla hyvä ja antoisa. Vai pitääkö erota ja hajottaa perhe, jollei pariskunta harrasta seksiä?

Mieshän ei voi itse sille asialle mitään. Miesparka. Sillä on niin paljon vahvemmat halutkin. Oioi.

Tässä keskustelussahan oli kyse siitä, että toinen osapuoli on risana toisen pihtaamisesta.

Ei suhteessa tarvitse olla lainkaan seksiä, jos se on kummankin mielestä ok. Itse en vain moista ymmärrä, mutta mitäpä se minulle kuuluu...

Vierailija:

Ja koko totuus kirkastuu. Kyllä silloin monilta intohimo karisee. Silti suhde saattaa muuten olla hyvä ja antoisa. Vai pitääkö erota ja hajottaa perhe, jollei pariskunta harrasta seksiä?

meidän suhteemme on hajoamisen partaalla siitä syystä, että vaimokkeen hellyys, rakkaus ja huomio menee lapselle. Minä saan joskus harvoin pienen kiitoksen siitä, että työn lisäksi osallistun lapsen ja kodin hoitoon tasapuolisesti.



Jos koitan koskettaa, se tulkitaan aina vaan seksin vonkaamiseksi. Olen useaan otteeseen sanonut, että kun lapsen nähden ei saa leikkimielisesti koskettaa, ja sängyssä ei saa olla kiinni toisessa, niin yhtähyvin voisimme nukkua eri huoneissa ja hankkia tyydytyksemme muualta. Mistä on seurannut luonnollisesti suhteen edelleen viileneminen.



Olen masentunut, kun minkäänlainen keskustelunavaus ei ole johtanut aiemmin eikä nyt mihinkään. Karun ilmaisun siitä, että haluan sitä tyydytystä sitten vaikka suhteen ulkopuolelta, toivoin antavan jonkinlaisen kuvan siitä miten epätoivoinen tilanne mielestäni on.

Vierailija:

Karun ilmaisun siitä, että haluan sitä tyydytystä sitten vaikka suhteen ulkopuolelta, toivoin antavan jonkinlaisen kuvan siitä miten epätoivoinen tilanne mielestäni on.

Olisiko seksuaali- tai ihan vain parisuhdeterapiasta teidän tilanteeseenne apua? Vaikka minä kyllä uskon, että kyse aika harvoin on haluttomuudesta vaan pikemminkin juuri kauppavälineestä; " Annan, jos..." Etenkin lasten syntymän jälkeen tämä menee herkästi siihen. Lapsen äiti kun saa olla niin paljon enemmän tekemisissä lapsen kanssa, että se läheisyyden tarve tulee tyydytettyä siitä.

On tosin aika surullista asettaa lapsen harteille tuollaista taakkaa.