Mies sanoi eilen humalapäissään (kun kysyin), että hän on viimeisen vuoden aikana useamman kerran

Ei kukaan jaksa olla ikuisuutta stressinpurku kohteena! Rakkaus kun ei aina riitä, vaikka haluaisikin!

Ota rohkeasti puheeksi aidot mietteesi ja tunteesi!

Varsinkin jos olet ollut todella hankala ja kiukkuinen ja purkanut väsymystä ja stressiä häneen. Ei todellakaan mikään yllätys. Mene itseesi ja yritä parantaa suhdettanne.

eikun juttelemaan realistisesti kullan mussukkasi kanssa.. ilman huutoja!!

Olen ollut helvetin itsekäs ja ajatellut, että kyllä mulla on oikeus kiukutella ja tinttailla, koska töissäkin on ollut niin vaikea vuosi. Olen suoraan sanoen pihdannut ja ollut hyvin monella tavalla vaikea. Itkettää, en tiedä onko tämä korjattavissa. En halua luvata miehelle mitään, mihin en varmasti pysty :´(



ap

ja pyydä mieheltäsi, että mainitsee kun sinulla menee hommat överiksi.



Onhan se niin että naiset kitisee kun mies pitää itsestään selvyytenä, mutta niin pitää monet naisetkin miehiään... Et varmasti ole ainoa nainen joka tuota tekee, mutta hyvä että huomasit asian ennenko mies kävelee ovesta ulos.

t. kotiäiti joka syyllistyy välillä samaan... ja makaa ja lihoo vaan kotona!

olen huomannut itsestäni, että oikein pusken ja pusken miestäni äärirajoille.. ja jotenkin hämärästi odotan, että se sättisi, haukkuisi, tai peräti jättäisi mut. Siis ihan tosi homma! Ja mies kun on itse rauhallisuus ja lempeys, niin eihän se loukkaa.



En tiedä voiko tämä syvemmin liittyä siihen, että mun isäni on ollut mulle aina jotenkin erityisen loukkaava ja etäinen. Meidän perheestä juuri mua isä on oikein inhonnut, enkä hänen hyväksyntäänsä oo koskaan saanut. Tietääkö joku näistä jutuista?

Meillä sama tilanne. Avopuoliso (siis nainen) pihdannut ja kiukutellut joka asiasta keväästä asti... sitä ennen pienen hetken jaksoi yrittää olla kannustava ja positiivinen ihminen, tasan vuosi sitten olimme eroamassa samoista syistä.



Suhteemme on siis parhaimmillaan tasaista, riidatonta mutta hehkutonta puurtamista yhden pienen ja kahden työssäkäyvän aikuisen arjessa, pahimmillaan sitten viikkokausien mökötyksiä, ilkeilyä ja valittamista joka asiasta toisessa. Ei tätä meinaa jaksaa enää millään...



Olet ehkä minua onnellisempi, jos/kun ymmärrät itse tilanteenne ja saatat jopa haluta selvitellä sitä. Oma kumppanini ei ole koko suhteemme aikan ollut kovin hyvä avautumaan eikä puhumaan, ja omista yrityksistäni huolimatta avata tilannetta puhumalla en ole saanut häntä kuuntelemaan murhettani suhteemme tilasta enkä kertomaan omia ajatuksiaan.



Meillä on siis pieni lapsi, joka on minulle erittäin läheinen ja tärkeä, ja jonka lähellä haluan olla joka päivä... en halua ajatella arkea, jossa lapsi olisi vain tai puoliksi äitinsä kanssa ja minulla joka tonen viikko tai vain joinakin viikonloppuina. Olen yrittänyt jaksaa suhdetta tästä syystä, nyt tuntuu että kuppi on kuitenkin täynnä. Joulun aika ja uusivuosi on tapeltu ja sanottu kaikkea mahdollista toista loukatakseen, nyt näyttä siltä että suhteen korjaaminen on täysin mahdotonta.



Olen surullinen siitä, että en pysty yksin korjaamaan suhdettamme eikä avokkaalla tunnu olevan siihen suurempia haluja, hän odottaa muutosta vain minulta. Olen myös surullinen siitä, että todennäköisesti kauaa emme jaksa pelkkinä kämppäkavereina elää, vaan ero myös lapsestani muuttuu todeksi. Erittäin raskasta elää näin, kun tuntuu että vain huonoja vaihtoehtoja on tarjolla...



Pitkä tarina, mutta sen ajatuksena oli, että puutu niihin epäkohtiin ennenkuin on totaalisen myöhäistä. Etenkin jos on lapsia, silloin kaikki ratkaisut vaikuttavat myös heihin.

Muista, että jokaisen miehen yksi tärkeimmistä tarpeista on se, että joku ihailee ja arvostaa häntä (HNMKY:n avioliittoleirin opetukset). Yritä kehua häntä aidosti, menemättä imartelun tai nuoleskelun puolelle. Sen lisäksi, että alat etsimään kaikista asioista positiivisen ulottuvuuden ja yrität olla huomioimatta negatiivista puolta.