Painosta huomauttelu

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 09:52"]19 kirjoitus saa ihmettelemään onko tässä kyseessä nyt ihan aikuiset ihmiset. Itselläni ei aika ja energia riittäisi moisten asioiden miettimiseen omalla tai ystävien kohdalla ja monet, monet muut yhteiskunnallisetkin asiat menisivät moiden hömpötysten ohitse.

[/quote]

Eli koska olet yhteiskunnallisesti valveutunut ai kui nen, et huomaisi jos joku tuttavasi jauhaisi painostaan? Siis paitsi jos hän olisi alle 18?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 09:59"]

Voisko olla, että ystävät tai omaiset ovat huolissaan sen pullukan terveydestä. Esim. tuossa kun joku kehui painavansa 140kg ja oli tyytyväinen kun kukaan ei nähnyt asiassa mitään ongemaa, siis mitä helvettiä? Jos joku mun sukulaisista tai ystävistä painaisi 140kg puuttuisin todellakin asiaan. Tuollainen ja jo paljon pienempikin ylipaino rajoittaa elämän laatua ja pituutta merkittävästi. 

Omasta mielestäni ylipaino on kuin tupakointi, epätervellistä ja rajoittaa elämää, mutta vaikea päästä eroon ilman ympäristön tukea. Itse kehoitan kaikkia kannustamaan omaisiaan ja ystäviään terveellisempiin elämäntapoihin eikä jatkamaan hyssyttely kulttuuria jossa on ihan ok omistaa kaikenmaailman diabeetekset, verenpaineet yms. ongelmat nelikymppisenä.

[/quote]

Kyllä ihmiset tajuaa tässä kulttuurissa sanomattakin ylipainonsa jne. Ei huomauttelu rivienkään välissä ole mitään kannustamista.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 09:59"]

Voisko olla, että ystävät tai omaiset ovat huolissaan sen pullukan terveydestä. Esim. tuossa kun joku kehui painavansa 140kg ja oli tyytyväinen kun kukaan ei nähnyt asiassa mitään ongemaa, siis mitä helvettiä? Jos joku mun sukulaisista tai ystävistä painaisi 140kg puuttuisin todellakin asiaan. Tuollainen ja jo paljon pienempikin ylipaino rajoittaa elämän laatua ja pituutta merkittävästi. 

Omasta mielestäni ylipaino on kuin tupakointi, epätervellistä ja rajoittaa elämää, mutta vaikea päästä eroon ilman ympäristön tukea. Itse kehoitan kaikkia kannustamaan omaisiaan ja ystäviään terveellisempiin elämäntapoihin eikä jatkamaan hyssyttely kulttuuria jossa on ihan ok omistaa kaikenmaailman diabeetekset, verenpaineet yms. ongelmat nelikymppisenä.

[/quote]

Kyllä me kaikki läskit tiedetään olevamme läskejä, ei me tarvita muiden "huolehtimista". Ne ilkeätkin kommentit on niin helppo selittää sillä, että kun oon huolissani ja diabetes (ja kansanterveys ja verovarat yadda yadda). 

Tosi monella ylipainoisella tuollainen suhtautuminen aiheuttaa varmasti vain vastareaktion ja syyllisen olon. 

Ja nyt ei puhuta pelkästään ylipainosta, vaan ihan painon mainitsemisesta yleensä. Kumma juttu, miten löydän itseni aina sellaisista keskusteluista, joissa puhutaan painosta.. en tiedä, miten voisin viestittää muille, ettei kiinnosta kuulla sellaisia kommentteja :(

Noin kuukauden takainen kokemus kahdesta eri vaatekaupasta. Ensimmäisessä olen asioinut vuosien varrella aina silloin tällöin. Etsin mukavaa ulkoilutakkia. Olihan niitä muutamia malleja, mutta joko ei ollut kokoa tai sitten muuten takki ei vain istunut. Ja eikös vaan tuo puolituttu myyjä muka humoristisesti huomauttanut, että on tainnut tulla syödyksi vähän enemmän. Kiitos ja näkemiin, ei vaan hyvästi.

Kokemus parin päivän päästä: naapurikunnan urheiluliikkeessä. Kun itse valittelin, että olen sen mallinen, että on vaikea löytää sopivaa vaatetta, niin myyjä totesi vain hymyillen, että voi, meitä on monenlaisia ja monen kokoisia. Ei se ole ongelma, kyllä me sopivan takin löydämme. Olisivat jopa olleet valmiit tilaamaan sopivan koon, kun oli päässyt varastosta loppumaan. Vaikka en takkia löytänytkään, niin jäi ihan hyvä mieli niin hyvästä ja iloisesta palvelusta.

Viime keväältä vielä yksi kommentti. Törmäsin pitkästä aikaa entiseen miespuoliseen työkaveriin. Hän katsoi asiakseen tölväistä sillä tavalla, että en halua edes toistaa hänen sanomaansa. Vaikka tiesin, että häneltä voi odottaa melkein mitä vain, niin en kuitenkaan sellaista käytöstä. Minä ehdin ilahtua, kun pitkästä aikaa tavataan ja sitten mies möläyttää jotain todella loukkaavaa. Mykistyin niin, että en saanut sanaa suustani. Jos olisin pystynyt, niin olisin sanonut, että jos sinulla ei todellakaan ole muuta sanottavaa, niin olisit pitänyt tuonkin omana tietonasi.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 16:39"]

Noin kuukauden takainen kokemus kahdesta eri vaatekaupasta. Ensimmäisessä olen asioinut vuosien varrella aina silloin tällöin. Etsin mukavaa ulkoilutakkia. Olihan niitä muutamia malleja, mutta joko ei ollut kokoa tai sitten muuten takki ei vain istunut. Ja eikös vaan tuo puolituttu myyjä muka humoristisesti huomauttanut, että on tainnut tulla syödyksi vähän enemmän. Kiitos ja näkemiin, ei vaan hyvästi.

Kokemus parin päivän päästä: naapurikunnan urheiluliikkeessä. Kun itse valittelin, että olen sen mallinen, että on vaikea löytää sopivaa vaatetta, niin myyjä totesi vain hymyillen, että voi, meitä on monenlaisia ja monen kokoisia. Ei se ole ongelma, kyllä me sopivan takin löydämme. Olisivat jopa olleet valmiit tilaamaan sopivan koon, kun oli päässyt varastosta loppumaan. Vaikka en takkia löytänytkään, niin jäi ihan hyvä mieli niin hyvästä ja iloisesta palvelusta.

Viime keväältä vielä yksi kommentti. Törmäsin pitkästä aikaa entiseen miespuoliseen työkaveriin. Hän katsoi asiakseen tölväistä sillä tavalla, että en halua edes toistaa hänen sanomaansa. Vaikka tiesin, että häneltä voi odottaa melkein mitä vain, niin en kuitenkaan sellaista käytöstä. Minä ehdin ilahtua, kun pitkästä aikaa tavataan ja sitten mies möläyttää jotain todella loukkaavaa. Mykistyin niin, että en saanut sanaa suustani. Jos olisin pystynyt, niin olisin sanonut, että jos sinulla ei todellakaan ole muuta sanottavaa, niin olisit pitänyt tuonkin omana tietonasi.

[/quote]

Ikävää, että sinulle on puhuttu ilkeästi. Tuo on kyllä niin totta, että sitä monesti jäätyy kuultuaan jonkun loukkauksen. Sitä aina toivoisi, että voisi puolustaa itseään jotenkin, mutta se on aika vaikeaa. 

Tämä painosta huomauttelu on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Jostain syystä on olemassa ihmisiä, jotka ovat ottaneet toisten ihmisten painontarkkailun sydämenasiakseen. Kiinnostaisi tietää, mikä heitä tähän motivoi.

Meillä näitä painopoliiseja löytyy oikein kunnolla äidin puolen suvun naisista. Se on vähän koomista, kun pullakahvien lomassa käsitellään sukulaistädin toimesta vähintään viiden (monesti kuuntelijalle ennalta tuntemattoman) henkilön painoja ja niiden kehitystä. Kerran minua ja miestä nauratti kyläilyreissun päätteeksi, kun jopa minun, aina normaalipainossa parin kilon painonheittelyllä viihtyneen painosta tuli analyysiä: "ohhoh, oletpas hoikistunut, kun olit yhdessä vaiheessa jo vähän lihava" :D ahaa, kiitos tiedosta, öh. Samaten lapsuudesta lähtien on tullut kuunneltua, kuinka oma äiti jaksaa jauhaa kielteistä painostaan, muistaen kuitenkin myös aina lisätä että "oli hänkin tuohon aikaan hoikka, mutta kun lapsen saa, ei mitään ole tehtävissä", lisäksi aina tarkastaen ja todeten painotilanteeni kun tavataan. Huoh. Välillä ihmettelen, etten ole kehittänyt itselleni syömishäiriötä tässä ilmapiirissä!

No, ainakin tiedän miten toimin keväällä syntyvän (näillä näkymin tyttö-)vauvamme kanssa: hän ei KOSKAAN pääse kuuntelemaan vierestä, kuinka äitinsä parjaa painoaan ja ulkoista olemustaan, toisten ihmisten painon kommentointi jätetään pois perheemme aktiviteeteista ja koko asiasta ei tehdä ylipäätään numeroa.

Mitenkä se provon määrittely menikään? Ei vastaa enää ketjussa.. No ei ole aloitusta enempää ketjun kirjoittajasta kuultu. :)

Minulle tuli miespuolinen työkaveri sanomaan: "tuolla vähän muitten kanssa arvuuteltiin että taidat olla raskaana!"

Menin ihan punaiseksi ja sanoin että terveisiä vaan muille että en ole raskaana ja jos joskus olen niin lupaan kertoa heille ensimmäiseksi!

Omalta kohdalta olen huomannut, että keski-ikää lähestyttäessä tuollainen tollous vähenee huomattavasti.

Suoraan painosta huomauttelevia on suhteellisen vähän, mutta epäsuora paskanjauhanta on yleistä. Meidän aikuisopiskelijoiden ryhmässä oli näitä hirveästi. Niillä oli tapana puhua lisäaineista, liikunnasta, "terveellisestä" ruoasta yms. _joka_ kerta, kun oli ruokatunti. Ehkä he kuvittelivat, etten ymmärtäisi... No, suorittelin kursseja muuten, eikä onneksi enää usein tarvinnut näiden kanssa syödä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 17:45"]

Mitenkä se provon määrittely menikään? Ei vastaa enää ketjussa.. No ei ole aloitusta enempää ketjun kirjoittajasta kuultu. :)

[/quote]

Tämä ei tosiaan ole provo, vaan ihan elävästä elämästä. Laitahan omia kokemuksiasi tulemaan. Ap

Ihmiset osaavat olla ilkeitä. Siksi. Laihoille huomautetaan, lihaville huomautetaan, normaalipainoisillekin. Ihan kuin ihminen ei itse huomaisi ettei enää.mahdu xl-kokoisiin vaatteisiin. Tai ettei nyt varsinaisesti enää elä kuten terveysopin kirjassa.

Joo, mullekin jaksettiin laihtumisen jälkeen kerrata/kauhistella yhä uudelleen ja uudelleen mm. sitä, kuinka paljon söin sitä ja tätä ollessani ylipainoinen.. Huoh.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 01:50"]

suututtaa! Sukulaiset huomauttelivat aikaisemmin ylipainostani ja nyt, laihduttuani muutaman kilon, saan kuulla kysymyksiä laihtumisesta jatkuvasti. Kun olin noin 10 kg ylipainoinen, sain vinkkilahjaksi myös salikortin. Ymmärsin kyllä viestin. Miksi toisen painoa pitää ylipäätään kommentoida ääneen?

[/quote] Tapojen puute.

Todella JUNTTIA huomautella ja edes kommentoida toisen ulkonäköä saati painoa!! Itse olen lapsesta saakka saanut huomiota ulkonäön vuoksi, joka ehkä kommentoijien mielestä on positiivista. Voi sanoa että olen ollut silmätikkuna kauneuden vuoksi. Mutta mä inhoon sitä että muut kuin perheenjäsenet ja lähimmät ystävät sanoo MITÄÄN  ulkoisesta olemuksesta. Ja tämä koskee myös vaatteita (mistä ostit mitä makso..). Uskokaa tai älkää, tosi on. Lopettakaa ulkonäön - hyvän tai huonon - kommentointi.

Nostelen tätä ketjua, kun tekee mieli avautua aiheesta nyt.

En mä ainakaan pysty suhtautumaan painon kommentointiin "toisesta korvasta ulos" -tyylillä. Olen kuullut keljuilua painostani AINA. Negatiiviset kommentit ovat jääneet tarkasti mieleen; ensimmäiset painokommentit kuulin ekaluokalla.

Kommentointia ovat harrastaneet myös ystävien miesystävät, mikä tuntuu erityisen pahalta - luulin jo päässeeni eroon kilokommenteista. En ole ikinä turvassa. Miespuolisten seurassa olen jäykkänä: pelkään kommentointia ja arvioivia katseita. Ilkkuminen on siis aina tullut poikien/miesten suusta.

Laihduttaminen on raskasta varsinkin silloin, kun nuo kommentit muistuvat mieleen. Liiku nyt tässä omaksi iloksi, kun alitajunta huutaa, että on pakko saavuttaa sellainen vartalo, jota kukaan ulkopuolinen ei katsoisi oikeudekseen arvostella... Silti mulla ei ole siihen itsekuria eikä kiinnostusta, itkettää.

Minulla on kanssa yksi tuttu, joka jaksaa höpöttää omista ja muiden kiloista. Itselle kertyi viime vuonna lisäkiloja ja kun nähtiin tämän ihmisen kanssa, kiekaisi ensimmäiseksi: Ootpas sää...laihtunut! Eli lihonut, ei vaan kehdannut suoraan sanoa. Siellä se nyt sitten selän takana päivittelee.

Useamman vuoden ajan minulla oli mukava työkaveri. Hän olisi halunnut olla enemmänkin kuin vain kaveri, mutta itse en lämmennyt ajatukselle. Olin tuolloin parikymppinen ja erittäin laiha. Sitten sain lapsia ja jäin töistä hoitovapaalle useammaksi vuodeksi. Työkaverini soitti aina silloin tällöin ja kyseli kuulumisia. Viimeinen puhelu jonka häneltä sain oli pysäyttävä. Hän oli tulossa Helsinkiin ja ehdotti, että tavattaisiin tuolloin. No sanoin sitten puolikeikilläni, että täytyypä sitten laihduttaa muutama kilo, jotta tunnistat vielä. Puhelimen toisessa päässä oli hiljaista... Huhuilin, että oletko vielä siellä vai menikö puhelu poikki. "Onko susta tullut joku läski vai..??!" oli kysymys jonka kaveri esitti nauraen. No olihan noita kiloja lapsien myötä tullut myönsin, mutta että läski? Se puhelu loppui siihen että kaveri lupasi soitella kun seuraavalla viikolla tulee, mutta en ole hänestä sen jälkeen kuullut. Puheluihini hän ei enää vastannut.

Joillekin se että toinen lihoo on vain ylitsepääsemätöntä! Tänäpäivänä jos tavattaisiin olisin kutakuinkin samoissa mitoissa kuin silloin 12 vuotta sitten :)

Hohhoijaa, samanlaista täälläkin. Olen ollut lihava/pullea koko ikäni. Menin ala-asteelle sillä viattomalla oletuksella, että olen ihan niin kuin kaikki muutkin. Toki tiesin, että olen muita painavampi/isompi, mutta ajattelin silti olevani samanlainen ja saman arvon omaava ihminen kuin kaikki muutkin. No tämä oletus toki pyyhittiin koulussa mielestäni. Paino = ihmisarvo.

No noista idiooteista pääsin suurimmaksi osaksi eroon peruskoulun päätyttyä ja toki myöhemmin ymmärsin, että yleensä kiusaajilla oli jotain ongelmia joita sitten purettiin muihin. Mutta yksi tapaus tuli mieleeni, olin matkalla perheeni ja mummon "parhaan ystävän" (n 65v) kanssa mummon synttäreille. Autossa tämä täti töksäytti, että oot sitten lihonut takaisin (totta oli, olin aiemmin onnistunut laihtumaan ja sitten taas lihomaan) sellaisella äänensävyllä että tajuanhan nyt varmasti. No, en muista mitä sanoin takaisin, tuskin mitään. Toivon, että olisin sanonut joko a) aijaa (jotta töksäyttelijä ymmärtää asian kiinnostavuuden olevan 0% luokkaa) tai b) sulla ei taida olla paljon kavereita (jos kysyy miten niin, niin lisäisin mietin vaan).

Hohhoijaa, samanlaista täälläkin. Olen ollut lihava/pullea koko ikäni. Menin ala-asteelle sillä viattomalla oletuksella, että olen ihan niin kuin kaikki muutkin. Toki tiesin, että olen muita painavampi/isompi, mutta ajattelin silti olevani samanlainen ja saman arvon omaava ihminen kuin kaikki muutkin. No tämä oletus toki pyyhittiin koulussa mielestäni. Paino = ihmisarvo.

No noista idiooteista pääsin suurimmaksi osaksi eroon peruskoulun päätyttyä ja toki myöhemmin ymmärsin, että yleensä kiusaajilla oli jotain ongelmia joita sitten purettiin muihin. Mutta yksi tapaus tuli mieleeni, olin matkalla perheeni ja mummon "parhaan ystävän" (n 65v) kanssa mummon synttäreille. Autossa tämä täti töksäytti, että oot sitten lihonut takaisin (totta oli, olin aiemmin onnistunut laihtumaan ja sitten taas lihomaan) sellaisella äänensävyllä että tajuanhan nyt varmasti. No, en muista mitä sanoin takaisin, tuskin mitään. Toivon, että olisin sanonut joko a) aijaa (jotta töksäyttelijä ymmärtää asian kiinnostavuuden olevan 0% luokkaa) tai b) sulla ei taida olla paljon kavereita (jos kysyy miten niin, niin lisäisin mietin vaan).