Painosta huomauttelu

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:02"]

Hohhoijaa, samanlaista täälläkin. Olen ollut lihava/pullea koko ikäni. Menin ala-asteelle sillä viattomalla oletuksella, että olen ihan niin kuin kaikki muutkin. Toki tiesin, että olen muita painavampi/isompi, mutta ajattelin silti olevani samanlainen ja saman arvon omaava ihminen kuin kaikki muutkin. No tämä oletus toki pyyhittiin koulussa mielestäni. Paino = ihmisarvo.

No noista idiooteista pääsin suurimmaksi osaksi eroon peruskoulun päätyttyä ja toki myöhemmin ymmärsin, että yleensä kiusaajilla oli jotain ongelmia joita sitten purettiin muihin.

[/quote] Mä olen kyllä huomannut, että kiusaajat elävät ihan tavallista elämää, eikä heillä mitään ongelmia sen kummemmin ollut sillon tai nyt. Sen sijaan itselle on jäänyt itsetunto-ongelmia ja muistoja, jotka eivät vieläkään hellitä. Reilua?

Mitä jos nyt tapaatte näitä ihmisiä, jotka ovat lapsena/teininä haukkuneet teitä painostanne? Oletteko kuin ette muistaisikaan näitä asioita? Vai jutteletteko näille ihmisille ylipäätään, jos tilaisuus tulisi? Mietin, että muistavatko nämä kommentoijat sanomisiaan edes enää; olisi tyhmää kantaa kaunaa ja muistella menneitä, kun vuosia on kulunut ja osa on typeryyksistään aikuistunut. Mutta silti. :(

Itse olin lukioikäisenä syömishäiriöinen ja alipainoinen ja sitä kauhisteltiin. Siitä asti kun aloin lihoa normaalipainoon ja nyttemmin sen ylärajalle sairauden (ei kilpparivajaus sentään :D) vuoksi olen saanut erityisesti sukulaisilta kuulla jatkuvasti miten olen lihonut ja miten mun kannattaisi vähentää syömistä. Jotenkin niin karua kuultavaa kun hyvin tietävät ettei se mun laihuus ollut silloin mitään terveellistä elämää vaan liikuin useita tunteja päivässä ja söin pari omenaa. Ja olin todella surullinen.

Itse olin pitkään sinut normaalistuvan kroppani kanssa mutta tämä ei suinkaan kelvannut kavereilleni. "Miten VOIT viihtyä tuollaisena kun olit niin laiha ennen?" Osa katkaisi yhteydenpidonkin sen takia. Sittenpä sitä onkin taas miettinyt, että näinköhän mun pitää laihtua kun en tällaisena kelpaa.

Vaikka oikeasti olisin mieluummin vaikka lihavampikin kunhan vain parantuisin tästä oikeasta sairaudesta. En tiedä. Sekoittaa päätä, itse en koskaan voisi arvostella niinkin herkkää asiaa kuin toisen paino.

Kamalan tutunkuuloista tekstiä täällä. Jojoilin painoni kanssa pahasti ala-asteelta 24-vuotiaaksi asti ja sain hirveää vittuilua niin koulukavereilta, sukulaisilta kuin naapureilta. Aikuisena sain elämäntavat sen verran kuriin, että jojoilu tapahtuu nyt normaalipainon sisällä (ja nautin siitä: välillä on unelmankapea vyötärö ja välillä uhkeat muodot!). Eihän se rienaajille riitä, joka saamarin kilosta tulee kommenttia! En ole IKINÄ huomautellut toisille painosta. Kaksi kertaa olen vastannut puheeseen: kerran työkaverini avautui, ettei saa syötyä tarpeeksi millään, silloin kysyin varovasti, onko hänellä paino pudonnut viime kesästä. Toisen kerran ystävätär nyyhki, että hän on lihonut, ja totesin hänen silti vielä olevan normaalipainon alueella.

Joo, ilkeitä ovat! Tässä on toisaalta oiva tilaisuus erottaa paskojen joukosta se aito ystävä tai ihminen. Mä kaveerasin yhden jo eläkkeelle  jääneen rouvan (ex-naapuri) kanssa. Shoppailtiin , koiramme olivat toisillamme hoidossa matkojen ajan, yms.

Joka kerran nähdessämme oli joku -ei niin kovin kohtelias-  asia sanottavana. Laitoin aina täkyjä, joihin tää ämmä sortui kerta toisensa jälkeen. Kun oli joskus joku inhottava asia hänelle sattunut, niin yritin tietenkin auttaa kysymällä mitä voisin hyväkseen tehdä ja että "enpä nyt haluaisi olla sinun housuissasi" jne. !000% varmuudella tiesin saavani vastaukseksi "et sä niihin mahtuiskaan"-kommentin! Haa, oikeestaan se alkoi olla jopa hauskaa. Lemppasin tekstarilla. Haukkukoon jotain toista.

Niin, toi mulle jopa ylipainoisen tyttärensä, jota myös solvasi minulle alituiseen, vanhoja ryysyjä , siis kunnolla kulahtaneita, ja sanoi :"Nää on kyllä valtavan kokoisia, mutta sulle varmaan ihan sopivia. Kaipa ne mahtuu"...

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 02:30"]

Joo, ilkeitä ovat! Tässä on toisaalta oiva tilaisuus erottaa paskojen joukosta se aito ystävä tai ihminen. Mä kaveerasin yhden jo eläkkeelle  jääneen rouvan (ex-naapuri) kanssa. Shoppailtiin , koiramme olivat toisillamme hoidossa matkojen ajan, yms.

Joka kerran nähdessämme oli joku -ei niin kovin kohtelias-  asia sanottavana. Laitoin aina täkyjä, joihin tää ämmä sortui kerta toisensa jälkeen. Kun oli joskus joku inhottava asia hänelle sattunut, niin yritin tietenkin auttaa kysymällä mitä voisin hyväkseen tehdä ja että "enpä nyt haluaisi olla sinun housuissasi" jne. !000% varmuudella tiesin saavani vastaukseksi "et sä niihin mahtuiskaan"-kommentin! Haa, oikeestaan se alkoi olla jopa hauskaa. Lemppasin tekstarilla. Haukkukoon jotain toista.

Niin, toi mulle jopa ylipainoisen tyttärensä, jota myös solvasi minulle alituiseen, vanhoja ryysyjä , siis kunnolla kulahtaneita, ja sanoi :"Nää on kyllä valtavan kokoisia, mutta sulle varmaan ihan sopivia. Kaipa ne mahtuu"...

[/quote]

Jestas mikä urpo!! Onneksi tajusit heivata elämästäsi :)

Minullakin tuon kaltaisia tuttuja ollut paljon matkan varrella ja aina jaksaa ihmetyttää mitä he oikein siitä ilkeilystä saavat?? Voiko muka oikeasti tuntea itsensä jotenkin paremmaksi, jos mollaa toista? En ole koskaan sitä ymmärtänyt.

Itselläni oli kaveri, joka mm. facessa kommentoi kuviini tyyliin "olisit voinut vähän kaunistautua sentään kuvaan". Ja kirpputoritavarani myyntiin kommentoi jotain "tuon voisi ilmaiseksikin viedä johonkin, tai tarjoan 10 senttiä tms."

Huh huh mitä kusipäitä maailmasta löytyykin.

Miksköhän ne sattuu mulla olemaan just  puolison sukulaisia eikä koskaan ystäviä? Hmm.. :D

Oletteko muut törmänneet siihen, että ensin kehutaan laihtumisesta/ohentuneesta olemuksesta tms. ja sitten kysytään kilomäärää? Sen kun kertoo niin yhtäkkiä ei olekaan laihtunut riittävästi tai on laihtunut "yllättävän vähän" tms. Toisin sanoen jos näytät hoikemmalta mutta kiloja onkin pudonnut vain viisi niin se ei olekaan sitten mitään. En tajua näitä.

Äitini muistaa myös välillä huomauttaa heti kehumisen jälkeen, että "onhan tuota pudotettavaa tietty vielä jäljellä"... On onneksi vähentänyt möläytyksiään kun suutuin kerran kunnolla.

Ja sitten oma lukunsa nämä elämäntapavalistajat, jotka eivät usko, että lihava voi olla myös täysin terve kiloistaan huolimatta.

Samaa jaksan ihmetellä aina uudestaan ja uudestaan! Mitä siitä saa? Noh, aina yritän vain ajatella että kaipa niillä itellään se on jotenki arka asia tai asiat muuten vaan ottaa päähän. Pitää vissii jonnekki purkaa.

Oletpa laiha tai lihava, niin aina löytyy muutamia jotka kommentoi ulkonäköä. Sisään ulos sellaisten urpojen jutut ja vähentäkää kanssa käymistä. Vaikka se olis oma äiti. Ei tarvii kuunnella koko ajan arvostelua. Arvosteleva ihminen kehittää valitettavaa hiusten pituudesta, väristä, puseron istuvuudesta, koulutuksesta, urasta, lastenkasvatuksesta..

Laihdutin usean kymmenen kiloa ja todella moni ihminen otti asiakseen puhua mun muuttuneesta ulkonäöstä. En tykkää, kun yksikään näistä ei ollut silloin tosi ystävä ja keskustellut mun kanssa silloin, kun painoa alkoi tulla. Yksikin mimmi sano nyt jälkeenpäin, että kyllä häntä hirvitti, kun aloin turpoamaan kuin pullataikina. Just. En olisi tarvinnut tuollaisia kommentteja ollenkaan, vaan sellainen rakastava terveyskeskustelu, että lähetäänkö lenkille! Eipä ole enää tuota porukkaa kovin liki.

Löytänyt hienoja rehellisiä ihmisiä elämääni.

Tuo on hyvin suomalainen piirre, että erittäin usein kun tapaa jonkun ihmisen, jota ei ole nähnyt vaikka pariin kuukauteen, niin kommentti tulee painosta (miksi muuten aina painosta eikä vaikka hiustyylistä, pukeutumisesta jne?): "hei sähän olet tainnut laihtua/lihoa sitten viime näkymän". Todennäköisesti moni painon kanssa taisteleva tykkää siitä, että koku kehuu laihtumista, mutta pääosin se menee ikävä kyllä toisin päin.

Yksi vanhempieni perhetuttu heitti kerran, kun emme olleet nähneet vuosiin, että "sulla on massa kasvanut oikein kunnolla". Kun sanoin, että se oli itseasiassa tippunut kymmenkunta kiloa viime aikoina ja lisäksi olen kasvattanut lihaksia salilla, niin hän sanoi, että "joo, joo, mutta kyllä sä silloin 20 vuotta sitten yläasteikäisenä olit paljon hoikempi". Niin varmaan ja niin varmaan ovat monet muutkin olleet lapsena/teininä. Todella kummallista kommentointia mun mielestä.

Ei se nyt ole mun itsetuntoa täydellisen romauttavaa, mutta muistan kun olin treenannut kunnolla ja tarkoituksella pudottanut painoa useita kuukausia, niin sitten joku tuttu heittää, että "oot muuten tainnut lihoa", vaikka takuuvarmasti näki, että asia oli toisin päin. Ilmeisesti oli vaan olevinaan jotenkin hauska heitto tai sitten kommentoijalla itsellään oli huono itsetunto omasta ulkonäöstään.

Mua ihan raivostuttaa nuo toisten painoa kommentoivat, itelläni on tuttava joka huomauttelee kaikenlaisesta ja eritoten painosta: oli se sitten ylipainoa tai ei. Kerran oli löytäny roskiksestani karkki- ja sipsipussin ja mainosti kauhistuneena vielä vuosienkin päästä et miten oon voinu syödä ne kaikki kerralla (?) Ja siitä saivat kuulla muutkin kuin minä itse. Sillon olis tehny mieli pistää luu kurkkuun. Se oli sitte hälle vähän isompi juttu :D No life, eiku..

6: :D Tää on niin tätä, joo.

Kerran menin kauppatorille aikeenani ostaa kasviksia, niin että pikkelsiksi liemeen säilön. Ja ihan laihdutuksen tueksi. Ihastelin myyjän upeita tuotteita ja miehelle ääneen mietin reseptejä ja hänen toiveitaan kyselin. Torimyyjä tokas mulle, "Etkö tiedä, että etikkasäilykkeet lihottaa"? Kävelin viereiselle kojulle, ja ostin kaksi isoa kassillista sieltä. :D -5-

Nauran ääneen. Ei vitsit mitä tolloja on olemassa!

Pointti onkin varmaan juuri se, että yritetään saada ylipainoista mollaamalla itsetunto alas. Pitäisi olla kaiken vihjailun jälkeen kuin maansa myynyt ja itkien tuijotella kengänkärkiään.

Olen itse aika hyvällä itsetunnolla varusteltu, joten se rienaaminen jatkuu niin kauan, ettei kuulijalle vaan jää epäselväksi, että hei, etkö tajuu, että nimittelin sua juuri läskiksi? Häh, mitä?

Yhdellä tutulla oli tapana aina minut nähdessään muka manata omia sattumuksiaan; "Voihan läskitynnyri, kun ei ollut Kelan korvaukset tullu pankkiin"! Kysyin yhteisiltä tutuilta tuosta läskitynnyriasiasta, ja nauroivat, että eivät olleet ikinä kuulleetkaan moisesta. Sanoivat, että "Johan on röyhkeetä, Ihan sua varten on varmaankin räätälöity, kai sä tajuat"? Ja tämän viimeisen sanomisen ymmärsin kyllä loukkaantumatta. Ihan ystävällistä minusta.

En käsitä kuka muka negatiivisesti huomauttelee toisten painosta, itse olen liki 140kg, eikä ole kukaan sanonut mitään. Juttelen kyllä painostani tuttujen kanssa, mutta ei kukaan tule sanomaan, varsinkaan vieraat ihmiset.

Eihän suomalaiset tapaa vieraille edes puhua.

Itsellänikään ei tulisi mieleenkään sanoa kenellekään muuta kuin korkeintaan kehuja ulkonäöstä.

Ja minä olen sentään eteläpohjalainen, olen asunut 10 Helsingissä ja 10 vuotta Kokkolassa, kaikkia näitä paikkoja haukutaan että ihmiset on töykeitä, mutta en minä ole törmännyt. Minkälaisten ihmisten kanssa te oikein elätte?

mä olen ollut aina hoikka, joskus jopa kovasti alipainoinenkin. Ja aina olen kuullut siitä että helppo kai sun on olla kun oot laiha.. miten sä pysyt noin hoikkana.. Kieltämättä sekin alkaa pidemmän päälle ärsyttää. Mulle on ihan sama painaako joku 50 vai 150 kiloa. Omapa on asiansa.

Mulla on ollut itseään feministisinä pitäviä ystäviä, joilla on ollut fanaattinen tarve rampata salilla, ettei vain olisi yhtään ylipainoa. Samat tyypit olivat koko ajan kyttäämässä toisten painoa ja ulkonäköä, myös minun. Suhtautuivat inhoten ylipainoon eivätkä kyenneet olemaan aidosti ystäviä yhtään ylipainoisten (tarkoittaa tässä myös normaalipainon ylärajoilla olevia mutta kulttuurisesti lihavia) kanssa, aivan kuin se kauhea asia tarttuisi.

Nykyään olen surullinen heidän puolestaan.

Mun tuttu ilkeilee aina rivien välistä. Lyhyistä jaloistani tai näppyisestä ihostani.

Mutta kun olen nähnyt millaisessa kriisissä on itsensä kanssa, en suutu. Hänellä ei ole lyhyet jalat eikä näppyjä mutta muutama ylikilo. Hänen koko elämä pyörii niiden kilojen ympärillä. Hän ei koskaan syö mitään tuntematta hirveää syyllisyyttä siitä. Hän ei voi tulla edes uimaan koska ei voi näyttäytyä edes kellekään uimapuvussa! Joka kerta kun tapaamme, jutut on hänen läskeissään lähes puolet ajasta. Että sääliksi käy. Eikä hän tosiaan ole lihava, ihan tyyliin max 5 kg ylipainoa. Niin ja kerran suuttui minulle kun sanoin laihtuneeni 4kg ja nauroi kun kerroin myöhemmin että 2 niistä tuli takaisin!

19 kirjoitus saa ihmettelemään onko tässä kyseessä nyt ihan aikuiset ihmiset. Itselläni ei aika ja energia riittäisi moisten asioiden miettimiseen omalla tai ystävien kohdalla ja monet, monet muut yhteiskunnallisetkin asiat menisivät moiden hömpötysten ohitse.

Voisko olla, että ystävät tai omaiset ovat huolissaan sen pullukan terveydestä. Esim. tuossa kun joku kehui painavansa 140kg ja oli tyytyväinen kun kukaan ei nähnyt asiassa mitään ongemaa, siis mitä helvettiä? Jos joku mun sukulaisista tai ystävistä painaisi 140kg puuttuisin todellakin asiaan. Tuollainen ja jo paljon pienempikin ylipaino rajoittaa elämän laatua ja pituutta merkittävästi. 

Omasta mielestäni ylipaino on kuin tupakointi, epätervellistä ja rajoittaa elämää, mutta vaikea päästä eroon ilman ympäristön tukea. Itse kehoitan kaikkia kannustamaan omaisiaan ja ystäviään terveellisempiin elämäntapoihin eikä jatkamaan hyssyttely kulttuuria jossa on ihan ok omistaa kaikenmaailman diabeetekset, verenpaineet yms. ongelmat nelikymppisenä.