HUHTIKSET VUODEN EKA VIIKKOPINO

Vuosi vaihtui aika rauhallisissa merkeissä meillä. Alkuillasta omat vanhempani ja mihen isä olivat syömässä meillä. He lähtivät 21 aikoihin ja äitini ja isäni veivät esikoisen mennessään. Sen jälkeen meillä tulivat Antonin kummit ja eräs ystävämme, siinä pelailtiin ja oleiltiin. Muut kävivät ampumassa raketteja, minä jäin Antonin kanssa sisälle. Oli tosi kivaa, meni vaan aika myöhään. Onneksi Anton nukkui aamulla tosi pitkään, niin nyt ei väsytä ollenkaan.



Uudenvuoden kunniaksi Anton söi tosi reippaasti maissi-peruna sosetta, avasi jopa suunsa hetkittäin hyvin, tästä se lähtee =)



Nyt täytyy mennä nukuttamaan pikkuinen, oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille



T:Mareila+Anton 7kk

Heippa täältäkin :-)

Uusi Vuosi sujui mallikkaasti ja loppuyöstä vauhdikkaasti ;-)

Me kävimme syömässä anopilla ja jätettiin elmo sinne hoitoon. Elmo kun nukahtaa jo kello 19.30 yleensä niin eipä tuo vielä Uutta Vuotta " juhli" ;-)

Isojen poikien kanssa mentiin ystäville kylään, jossa pelailtiin ja syötiin hyvin. Kello 12 ammuttiin raketit ja sitten vietiin isot pojat nukkumaan. Tämän jälkeen tapasimme monet ystävämme ravintolassa ja laulettiin karaokea, tansittiin jalat ruvelle ja pidettiin hauskaa. Hieman on tänään ollut nuutunut olo, mutta kyllä meillä oli hauskaakin. Kaiken kaikkiaan yksi onnistuneimmista Uuden Vuoden vietoista ;-)



Elmo on nyt tehnyt tunteella niitä ylähampaita ja tulihan ne vihdoin sitten läpikin. Myöskin kuumeilu loppui samantien, kun hampaat olivat tulleet, joten kyllä se vaan tuo meitin elmo kuuluu kastiin, joka kuumeilee hampaansa :-( No ei voi mitään



Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja toivotaan, että meidän kaikkien hippuset oppisivat tänä vuonna nukkumaan yönsä läpi heräämättä !!!

Ainahan sitä toivoa saa ;-)

Meillä Antoinin rytmi heitti häränpyllyä, tutumaan menee yhäedelleen 19-20, sitten nukkuu 30-60 minuuttia, kunnes herää. Siinä valvoskelee ja hirveän huudon kanssa menee nukkumaan. Aamulla saakin nauttia pitkistä aamuista, tänäänkin poju heräili vasta 10.30. Nukahtikin vasta 23.00 aikaan, ei hyvä ei ollenkaan. Olen koittanut olla nostamatta sängystä, taputellut pyllylle, imettää meidän huoneessa, imettää olohuoneessa, niin, että valot on pois, mikään ei auta. Imee rintaa toki nautinnollisesti, kunnes nostaa pään pirteänä ylös. On viety imetyksen jälkeen omaan sänkyyn nukahatamaan, eilen leikki siellä rauhassa kaksi tuntia, eikä nukahtanut. Enpä taas tiedä mitä tekisi?



Ja niille jotka painivat syöttämisongelmien kanssa, miten paljon olette antaneet uusia makuja vauvoillenne? Se Kentin vinkki syöttövälien pidennyksestä oli tosi hyvä. Alussa ei toiminut meillä ollenkaan, nyt se alkaa jotenkuten toimimaan. Antonilla on ainakin jotain makuja, jotka kelpaavat paremmin kuin toiset, edelleen painotan, ettei Antonin syöminen helppoa ole. Suu aukeaa huonosti ja syöttäjään päin ei katso vahingossakaan, mutta helpompaa kuin pahimpina aikoina. Sormiruoka on kokeilemisen arvosita, silloin kun A on sopivan piteä eikä ole juuri syönyt kaluaa porkkanaa ja kurkkua mielellään.



Sellainen kysymys, miten kauan olette kokeilleet uutta makua, ennenkuin olette antaneet seuraavaa?



Jeps, nyt taidan siirtyä paimentamaan poikia, hauskaa päivää kaikille hippusille!!



T:Mareila+Anton 7kk

Mistähän se johtuu, että vuoden vaihtuessa pitää aloittaa kaikkea uutta. Tarkoitan nyt, että olen jo hetken aikaa suunnitellut, miten vuoden vaihduttua alan laihduttamaan ja liikkumaan enemmän, alan lukemaan T:lle enemmän yms. Katsotaan vaan kuukauden päästä, että mikä on toteutunut. Toisaalta kiva on suunnitella. Yksi asia, minkä olen päättänyt, on T:n hampaiden pesu säännöllisesti. Se meinaa jostain kumman syystä aina unohtua. Kun niitä hampujakin on jo kuusi kappaletta...



Rytmi ongelmaa meilläkin. T on koko pienen elämänsä mennyt kasilta nukkumaan, mutta nyt parin viikon aikana nukkumaan meno aika onkin muuttunut kymmeneen. Vastaavasti herää aamuisin vasta yhdeksän pintaan. Ei tämäkään nyt mikään superhuono aika ole, mutta kun haluaisin niin miehen kanssa jutella ihan rauhassa hetken illalla ennen nukkumaan menoa. Mies herää aikaisin töihin, joten menee suht aikaisin nukkumaan. Ruokailuja en myöskään meinaa saada sovitettua nykyiseen rytmiin. T syö aamupuuron heti herättyään ysiltä. Hirveä nälkä hänellä ei tällöin ole, koska aamuyön hän eritotenkin tankkaa maitoa. Mutta menee puuroa nyt kuitenkin. Yhdeltätoista hän haluaakin jo päiväunille ja nukkuu kaksi ja puoli tuntia. Lihasose aterian hän syö melko pian herättyään, mutta vasta kello kahden maissa. Toisille päikkäreille T menee neljän maissa ja ne kestää n 40min. Viideltä syödään toinen liha-kasvissose ja tällöin yleensä menee iso annos ruokaa. Kahdeksalta sitten iltapuuro ja yhdeksältä Nannia 200-300ml. Päivän mittaan imetän vaihtelevan määrän. Ongelma on siis se, että en kyllä meinaa saada mahdutettua viidettä ateriaa. Toisaalta haluaisin mieluummin antaa viisi keskikokoista ateriaa, kuin sitten illan jättiaterioita. Yösyötöt on edelleen meidän ongelmana, mutta entin esimerkin rohkaisemana lempeä unikoulu on ohjelmassa lähiviikkojen aikana. En vaan oikein tiedä, että mitä pitäisi muuttaa. Luultavasti aamuyön maitotankkaus vaikuttaa siihen, että aamupäivällä ei oikein ruoka maita. Sitäkin olen miettinyt, että pitäisikö jo kokeilla vain yksiä päikkäreitä. Toisaalta kaksia päikkäreitä on nukkunut vasta kuukauden verran, joten ei sekään ehkä ole ratkaisu. Jotenkin musta tuntuu, että huonosti nukutut yöt vaikuttaa siihen, että T on usein aamupäivällä melko väsyneen oloinen ja haluaa ekoille päikkäreille jo kahden tunnin hereillä olon jälkeen.



No joo, tulipa taas pohdintaa.



Ruokailusta vielä, se on sujunut hyvin, nyt vaan T on keksinyt, että hän haluaa syödä itse. Lusikkaan tarrataan lujasti ja nopeasti, sillä seurauksella, että ruokaa on välillä äidin hiuksissakin. Pitää varmaan antaa hänelle oma lusikka käteen ja sitten siinä tuoksinassa yrittää lappaa suuhun toisella lusikalla.



Sellaista tähän päivään,



K&T 030405

...mutta en ole ehtinyt kirjottelemaan joulu-/vuodenvaihdehässäköiden keskeltä. Käytiin mun vanhempien luona välipäivinä ja sitten mun sisko poikakavereineen oli meillä viettämässä uutta vuotta.



Viime viikolla Vaakamom tais viitata siihen ketjuun, jossa taas vaihteeksi tapellaan menemisistä ja menemättömyyksistä (mikä sinänsä ottaa pattiin, kun yhä useampi ketju menee vaan tappeluksi siitä kuka onkaan oikeassa ja maailmanparasäiti). Meillä selkeesti vaihtelu virkistää tyttöä, mutta liian pitkää aikaa ei saa reissussa olla. Sellanen viikonlopun mittanen reissu muissa maisemissa on ihan just optimaalinen, sen jälkeen alkaa unet mennä ihan joulupipariksi tai ehkä pikemminkin tippaleiväksi. Myös kauppareissu päivässä pitää lapsen tyytyväisenä, tai mikä tahansa reissu kodin seinien ulkopuolelle.



SYÖMISISTÄ semmosta, että ensinnäkin Helkan ois pitänyt syntyä suurperheen kuopukseksi. Syöminen nimittäin sujuu sitä paremmin, mitä enemmän väkeä pöydän ympärillä on. Mun kanssa kahdestaan tyttö ehtii kyllästyä ennen kuin tulla kylläiseksi. Olen ostanut aikaa ripottelemalla leivän palasia jne. pöydälle tytön eteen. Näin saatiin myös joululeipomukset leivottua ;)



Muuten mulla on vähän sama ongelma kuin Katsuralla (muistaakseni?) että päivän aikatauluun on vähän hankalaa sovittaa ruoka-aikoja. Lounaan kanssa on usein ongelma, kun tyttöä alkaa väsyttää juuri lounasaikaan. Aientaa ei voi, koska aamupuuro tulee vastaan, myöhemmäksi jos menee, niin ollaan jo aika pitkällä iltapäivän puolella. Satunnaisesti ollaan nyt siis syötetty myös toista soseateriaa päivässä aamu- ja iltapuurojen lisäksi. Tänään otettiin liha (kana) ekaa kertaa mukaan. Menekki on vähän satunnaista, puurot yleensä uppoaa ihan kivasti, muut pöperöt on ihan tuurista kiinni. Kakkaongelmakaan ei ole kokonaan poistunut, ehkä kuitenkin vähän helpottunut. Mennään silti huomenna lääkärille aiheesta :(



Miten ois galluppi aiheesta vauvojen herkkuruuat? Meillä parhaiten maistuu puuro, johon olen itse keittänyt luumusoseen kuivatuista luumuista. Myös vadelmapuuro (pakastemarjoja puuron sekaan) on naminam. Minä olen nyt aika paljon tehnyt itse myös marja- ja hedelmäsoseita, koska mun mielestä ne piltit maistuu kaikki jotenkin samalle... Nyt harmittaa aika paljon, kun ei ollut vielä kesällä pakastinta, ois voinu tehdä niin paljon ruokaa pakkaseen. Kauppojen hevihyllyt on tähän aikaan vuodesta niin surkean nahistuneita.



Minä se en muuten ole vieläkään käynyt oikeastaan missään viihteellä tytön syntymän jälkeen. Meillä on kyllä kotona ollut kavereita silloin tällöin iltaa istumassa, ja uutta vuottakin vietettiin melkein " normaalisti" . Ainoastaan minä en ole juonut paria viinilasillista enempää ja muutenkin talo on rauhoitettu tytön nukkumaanmenon aikoihin. En minä mitenkään kotona istuvaa sorttia muuten ole, mutta jotenkin ei vaan ole vielä ollut sellasta helppoa saumaa lähteä. Tyttö on kumminkin ollut rintaruokinnalla melkeinpä näihin päiviin ja edelleenkin on yösyötöt kuvioissa vähintään kerran aamuyöstä. Se nyt vielä varmaan meniskin, mutta kun lisäksi tyttö heräilee edelleen usein pitkin yötä ja nyt on sitten sellanen kausi meneillään, että välttämättä ei edes isi kelpaa, vaan ainoastaan minä. Neljän tunnin unet putkeen on saavutus meillä... Oi kyllä jo ihan kiva lähteä miehen kanssa vähän ulos bilettämään, me ollaan tykätty samanlaisista baareista ja tanssimisesta joten ollaan mieluusti käyty yhdessä ulkona. Mutta ei oikein tunnu siltä, että vielä ois ketään niin läheistä ihmistä, jonka hoiviin hennoisi tytön jättää. Tiiän kyllä että vika on myös minussa, kyllähän sitä vois lähtee, mutta mutta mutta... En oikeesti ois uskonut itsestäni tätä :)



Tästä tulee ihan hirmuinen romaani, pakko lähtee tiskaamaan (meillä ei ole tällä hetkellä tiskikonetta, kääk).



errj & H 14.4.

Monenlaisin ottein on uutta vuotta otettu vastaan. Me oltiin kavereilla syömässä, mutta tultiin lasten nukkumaanmenoajaksi kotiin. Ysiltä lapset nukkuivatkin. Kymmenen tienoilla naapurimme lahettivät raketteja, joita katselimme pihalla, itkuhälläri mukanamme. Oli mukavan rentoa...



Errj kertoili, ettei ole paljoakaan ollut omissa riennoissa tai miehen kanssa ulkona kaksistaan. Vähentyneet on munkin menot. Esikoisen ollessa pieni taisimme käydä enemmänkin tuulettumassa. Nyt sitä ei ole vaan niin kaivannut. 15.1 olis tarkoitus lähteä pitkästä aikaa ukon kanssa syömään ja leffaan. Lapset on anoppilassa yökylässä. Mun anoppi onkin ainoa, jolle annan PIhlaa yökylään. Pihlalla on tuosta halkiosta johtuen omia omituisuuksiaan, jotka sairaalassa lastenosastolla työskentelevä anoppini handlaa.. Voimme siis lähteä ulos murehtimatta, että mitenköhän pärjäävät.



JOku kyseli herkkuruuista. Pihlan ehdoton suosikki on " lihaa ja perunaa soseena" Pilttipurkista siis. Puuroista mieluisin on neljänviljan ensipuuro. Eli sileää, ei kokkareita, ei mitään tillejä tai herneitä tms. Ehkä tyttömme oppii syömään ns. normaalimpaa ruokaa kunhan saadaan tuo suulaki suljettua. (Tai ehkä oppisi jo nyt, mutten ole viitsinyt/jaksanut tyrkyttää..)



Ja siitä aasinsiltana... kyllä tuo parin viikon päässä häämöttävä leikkaus jo hirvittää. Eilen tuhersin itkua, kun laitoin Pihlaa nukkumaan. Ei se leikkaus pelota, mutta jotenkin kaikki siihen liittyvä tuntuu niin hankalalta. Nokkamukista juominen on aika onnetonta, enkä vieläkään ole jättänyt yhtä yösyöttöä pois. Pullo tuntuu niin tärkeältä tytölle ja äitillekin. Se pitää pienokaiseni vielä vauvana, ja nyt siitä on luovuttava. Sairaalaan menokin ahdistaa. Haistan jo nyt veren tuoksun ja tunnen suurta avuttomuutta. Sitä on niin vaikeaa selittää. Sairaalassa vain kaikki on niin epänormaalia ja halkion ympärillä pyörivää. Vauva-arkea ja tätä normaalia kotielämää on ikävä jo valmiiksi. ON ollut niin ihanaa, kun ei ole tarvinnut moneen viikkoon keskittyä halkio-asioihin, ja nyt sitten se alkaa taas. Anteeksi tämä purku. Moni on jo varmaan tyrkkäämässä minua toiselle palstalle erityisongelminemme ;-)



Tytsi touhuaa veikkansa huoneessa, joten on kai parempi lähteä tilannetta tarkastamaan. Pienet lelujen osat löytyy aina...



Kiitos, kun jaksoitte (vai jaksoitteko?) lukea.

Terve! Mä en ole aikaisemmin huhtisten palstalle kirjoitellut mutta nyt oli pakko kirjottaa, koska olen niin usein ajatellut, että onpa ihania inhimillisiä ihmisiä nämä huhtisten äidit. Lyle, kovasti tsemppiä siihen leikkaukseen ja energiaa vauvan tukena oloon.



Meidän Julius on hyvässä vedossa nyt vuoden aluksi, oppi jouluksi ryömimään, ensimmäinen hammas puskee läpi ja sanoo äiti - ehkä ymmärtämättä sanan merkitystä. Mieltä lämmittää silti:-) Ainoa murhe on, että Julius kasvaa tosi hitaasti. Painoa tulee todella hitaasti, vieläkin reilusti alle 8 kg - tarkkaa en tiedä, koska viime punnituksesta on niin pitkä aika. Minä yritän syöttää, mutta eihän se tietenkään enempää syö, kuin mieli tekee. Julius syntyi yli kk ennen laskettua aikaa ja oli sillon tosi pieni, ehkä se edelleen syynä (?).



Viime vuosi oli mun elämässäni toistaiseksi kaikista kaunein, toivottavasti vuodesta 2006 tulee meille kaikille (äiteille, vauvoille ja muille perheenjäsenille) onnellinen. Kehitysaskeleita seuraamaan.



Katto Kassinen

palasin, kun esikoinen katselee lastenohjelmia ja Anton tekee unta omassa sängssä. Ajattelin koitta laitta nyt päiväunille javähän myöhemmin yöunille, jos A ei sitten heräisi kesken yöunien. Päivällä Anton nukahti omaan sänkyyn itseskeen.



Errj: kyseli herkkuruokia, Antonilla ehdottomasti tissimaito, mutta kiinteistä maissivelli. Päärynä-mangosose menee jotenkuten alas. Ja viihteelle menoa pohdiskelit. Me ollaan käyty kerran joulunalla syömässä kahdestaan, autolla oltiin ja poissa pari tuntia. Minä en jotenkin osaa mennä, vaikka tiedän, että oma äitini pärjäisi mainiosti, silti ei jotenkin tule mentyä, Meilläkin on kaverit käyneet iltaa istumassa, mutta minä olen lipittänyt limpparia. Jotenkin ei ole tehnyt mieli juoda sitä paria lasia (vaikka, en sitä paheksu mitenkään) Yhden kerran oltiin kavereilla istumassa iltaa, sielläkin oli Anton mukana. Osittain syynä on ehkä Antonin huono syöminen ja nukkuminen. Kyllä tässä ehtii vielä käydä tuulettumassa ja en tuota mussukkaa osaa jättää hoitoon, sehän kasvaisi sinä aikana melkein aikuiseksi tai jotain... =)



Ja tuosta vauvojen kanssa kauppakeskuksissa olemisesta, Anton tykkää olla kaupoissa ja tiirailla rattaista maailman menoa. Poju on paljon paremmalla tuulella kun joskus käydään jossain (samoin äiti). Ja toisaalta meillä on mies niin paljon poissa, että olisi mahdotonta meillä elää niin, ettei mennä mihinkään koskaan ja ollaan koko elinvuosi kotona, nälkä pian ajasi meidät kauppakeskusten vaaroista huolimatta niihin =)



Jep,lastenohjelmat taitavat loppua, eli moiks vaan (Anton ei muuten ´nukahtanut)



T:Mareila+koovin hurjan väsy Anton muru-mussu



P:S Kaikki kykenevät ilmoittautukaapas huhtis tapaamiseen =)

Lylelle vielä kovasti voimia ja jaksamisia sairaala reissulle. Samoin pikku-Pihlalle. Ei me teitä minnekkään ajeta, ja jaksetaan lukea teiädn erityisongelmiasta, siksi täällä ollaan, että voi purkaa tuntoja suurista ja pienistä asioista =)



T:M&A

Voi lyle hyvä, ei sinua mihinkään toiselle palstalle tyrkätä! Ymmärrän (luulen ymmärtäväni!) miltä sinusta tuntuu. Mulla oli pitkään ennen esikoisen nielurisaleikkausta ihan kauhea olo kun ajattelin toista nukutuksessa ja leikkauksessa jne. Tyttö oli jo kuitenkin " iso" eli 5v ja tuntu niin HIRVEÄN pieneltä. Ja leikkauskin oli aika rutiinijuttu eli riskit oli ihan minimaaliset. Voin vaan kuvitella kun on noin pieni potilas kyseessä niin on siinä äidillä ja isällä paljon miettimistä! Mutta tosiaan toivon kaikkea hyvää Pihlalle ja teille ja että kaikki sujuu mallikkaasti! Muista että kyllä Pihla vielä vauva on vaikka pullosta pitää luopua =)



Amandan lempiruokaa on nää paikalliset spagetti/makaronimössöt. Eli bolognese tai makaroni-kinkkusose.



Mareila, kiva että Anton syö jo paremmin. Kyllä se siitä! Meillä on nyt loman aikana menny kaikkien lasten rytmit sellaseks että valvovat myöhään (yli kymmeneen) ja nukkuvat sitten puol kymmeneen.



Uusi vuosi vaihtui arkisissa merkeissä. Mulla on viime vuosina noi vuodenvaihteet menneet vähän ohi... Sain vielä vatsataudin niin ei paljon shampanjat maistunu.



Palailen taas asiaan... hei vaan.

Joo vähän paremmalla tuulella tämäkin mamma verrattunaa aamuun, jolloin olin todella pahalla tuulella viime yön hulinan vuoksi...siis Elmo hulinoi, minä yritin nukkua ;-)

Elmo ei ole tänään suostunut yhtään juomaan tuttipullosta, sattuukohan taas ikeniin liikaa? Tiedä tuota, mutta nyt siis siihen asiaan....



LYLE todellakin jaksan aina lukea viestisi ja tulipa taas ihan hyvä muistutus siitä, että mikä nyt oikeasti on itkemisen arvoista touhua...kuten nukkumattomuus. Aikoinani olin keskarin kanssa aika paljonkin Jorvissa ja muistui kyllä elävästi mieleen, että eihän se mitään " normaalia" elämää ole :-( Tsemppiä kovasti sinne ja tuhat voimahalia. Varmasti kaikki menee hyvin ja sitten voitte ainakin hetken taas huokaista !!!!!! Terveisiä koko perheelle , kyllä se siitä ;-)

Uskon että on vaikea luopua pullosta sillä onhan se tietty vauva-ajan " merkki" .



Meillä Elmon suosikkiruoka (siis terveenä ollessa)on ihan mikä vaan, mitä suuhun työntää. Ei ole todellakaan mikään kultakurkku tuo meidän riiviö. Elmo on myöskin keksinyt, että hänelläpä onkin hieno kova ääni, joka varsinkin kaikuvissa paikoissa kuulostaa hienolta koko volyymillä kiljuttaessa. Veli parkojen korvat...äitihän nyt on jo valmiiksi kuuro.

No vetäydyn lasten pariin

Että tervetuloa kaikki uudet . Aina mahtuu sekaan ;-)

K.Kassinen, tervetuloa vaan mukaan (tai mukanahan olet ollut jo kauan)! Meidän Amanda painaa edelleen vaan vähän päälle 8 kiloa vaikka syntymäpainoa oli lähes 4 kiloa. Mutta hän on vaan sen mallinen, lääkäri ei ole koskaan sanonut että olisi liian laiha ja reisimakkaratkin löytyvät. Kiinteitä syö nyt jo ihan kiitettävästi ja mielelllään ja sen päälle maitoa. Nykyään on myös tosi hyväntuulinen päivisin eli itkuja ei paljoa kuulu. Meidän esikoistyttö oli myös aina pienipainoinen (synt kuitenkin 3,7kg) ja on edelleen (nyt on 6 ja puoli vuotta ja painaa hädin tuskin 20 kiloa) vaikka syö ihan hyvin, tarkoitan aamupalan, kaksi lämmintä ateriaa ja välipalan ja vielä illalla jotakin pientä. Poika taas on aina ollut ihan erirakenteinen ja painanutkin paljon enemmän.



Mareila, mulla ihan sama eli olen ollut kaksi kertaa ns. viihteellä, kerran tyttöjen kanssa syömässä ja kerran shoppailemassa. Mäkään en sillon syöntikerralla osannut ottaa viiniä tai mitään vaikka kotona kyllä ruuan kanssa juon viiniä tai olutta sillon tällön.



Jahaa, mä meen katsomaan mitä alakerrassa tapahtuu.

Me otettiin uutta vuotta vastaan miehen vanhempien luona, oli kyllä ihan mukavaa. E kävi jo normaaliin tapaansa kasin-ysin maissa nukkumaan, vuodenvaihde meni siis untenmailla, mutta ehti kuitenkin nähdä parit roomalaiset kynttilät aiemmin illalla (ei kyllä oikein tainnu ees tykätä niistä). :)



Toisen hampaankin E sai heti eilen uuden vuoden kunniaksi, sitä huuteli " jonku verran" (=klo n. 03-05) edeltävänä yönä, mikä ei klo 02:een asti valvoneesta äidistä kyllä tuntunut kovin mukavalta. Viime yö meniki onneks taas jo normaaliin malliin, poitsu nukkui tyytyväisenä lähes 12 tunnin yöunet heräämättä.



Lyle: jaksamista teille Pihlan leikkauksen alla. Ymmärrän, että ne sairaalaympyrät ahdistaa. Meidän poitsukin joutui syntymänsä jälkeen viettämään ensimmäiset 3 viikkoa sairaalassa, kun syntyi 6 vkoa etuajassa, niin tiiän kyllä, miten kamalaa se on ja miten avuttomaksi sitä tosiaan itsensä tuntee oman lapsen joutuessa olemaan sairaalahoidossa.



K. Kassinen: tervetuloa mukaan! :)



Mitähän vielä...

HERKKURUUAT: E tykkää äidinmaidonkorvikkeeseen tehdystä kaurapuurosta, piltin spagetista ja jauhelihakastikkeesta ja hedelmä- ja marjasoseista. Myös muksun jugurtit maistuu.



Ennen poitsu söi mitä vaan, mutta nyt on vähän alkanu ruokailut takkuamaan viimisen kuukauden aikana. Johtuu varmaan nuhasta ja noista hampaista tai sitten siitä, että on niin paljon muutakin mukavaa ja mielenkiintosta puuhaa ku syöminen.



Syömisestä puheen ollen....taidanki tästä siirtyä kyökin puolelle ja toivottaa teille oikein mukavaa illan jatkoa!



-S ja E-

uuden vuoden kunniaksi. Meillä arki rullailee ihan tavalliseen tahtiin, paitsi että mies on nyt työttömänä. Siinä on paljon hyviäkin puolia mutta välillä käydään kyllä toistemme hermoille... Ihanaa on kun saa joka toinen aamu nukkua pitkään! Amos voi edelleen pulskasti ja on kehittynyt viime kuukauden aikana huimin harppauksin. Seitsemän kuukauden aikana yhden viikon aikana nousi istumaan ja lähti konttaamaan ja siitä viikon päästä pungersi jo pystyyn seisomaan. Nyt parin viikon harjoittelun jälkeen kävellään jo varovasti " puita" eli sohvan reunaa pitkin ja kaatuillaan aina välillä pyllylleen tai kyljelleen.

Imetys ei meillä enää suju vaivattomasti kuin vain öisin ja se onkin mielestäni tämän hetken ratkaistava " ongelma" . Eli A söisi kunnolla vain öisin ja päivällä käy vain lutaisemassa muutaman kerran. Maito onkin nyt sitten käynyt aika vähiin ja olen parina päivänä antanut myös Tuttelia ettei lapsi ihan kuivisi kasaan. Tekisi mieli lopettaa imetys mutta ajatus siitä, että pitäisi yöllä lämmittää Tuttelia, ei houkuta. Yöt on meillä muutenkin tosi levottomia (herätyksiä noin 4-10) ja keräilemmekin voimia jonkinlaiseen unikouluun. Onko muita, joilla imetyksen lopetus on käynyt mielessä? Itse olin ajatellut imettää vuoden ikään asti mutta nyt on tosiaan ajatukset muuttumassa...

Sitten siihen tapaamiseen, josta Mareila puhui. En päässyt viime kuun tapaamiseen mutta oliko niin, että tapaaminen olisi tällä kertaa teillä kotona, Mareila? Jos, niin milloinkohan? Me tullaan mielellämme mukaan, kun tosiaan muuten enimmäkseen jumitamme täällä kotona kolmistaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Gunmimma ja Amos 8kk

" seitsemän kuukauden aikana yhden viikon aikana" ... Tarkoitin siis että " seitsemän kuukauden iästä alkaen tai kahdeksantena kuukautena ja vain yhden viikon aikana" on kehittynyt vauhdilla.

Gunmimma

eli ei tarvii vastata mun kyselyihin tapaamisesta, Mareila!

Gunmimma

Meidän neidillä on kans " rytmiongelma" , tosin niin että tyttö nukkuu tosi paljon! Todennäköisesti hänellä on parvorokko (poskissa violetit/punaiset läntit) ja se taitaa väsyttää. Muita oireita ei ole.



Minä en myöskään raaski jättää neitiä hoitoon muille kuin äidilleni. Hän on kolmesti ollut lapsenvahtina niistäkin kerran tyttö oli jo yöunilla ja eka kerralla olin poissa pari tuntia. Ei kyllä ole suurta hinkuakaan minnekään, tosin parisuhteelle tekisi varmasti hyvää käydä välillä kahestaan jossain. Ostoksilla ja kampaajalla käyn yksin niin että neiti on isänsä kanssa.



Me ei kauheesti pörräillä kaupungilla tytön kanssa yleensäkään. Käytiin nyt Helsingissä ollessa Itiksessä ja Kuopiossakin käyn tarvittaessa. Enemmänkin laiskottaa lähteä. Huolehdin käsien pesusta nyt virusaikana enemmän kuin yleensä. Prismassa käyn mieluiten yksin kuin koko perheen voimin. Sairaita ei tavata, mutta muuten eletään ihan normaalisti.



mallu ja neiti 26.4

Arkeen paluu oli niin kamalaa (ollaan nukuttu viime päivinä tosi pitkään, nyt piti herätä, että sai vietyä esikoisen hoitoon) , että jouduin menemään ostoksille tuhlaamaan, voi minua, no nyt on pojille housut ostettu.



Koitin aloittaa aamuvellin mussun kanssa, hän oli vakaasti sitä mieltä, johan tässä syödään kiineitä jo aikas paljon, ei kai enempää tarvitse? Arvannette varmaan, että aamuvellin lanseeraus ei oikein viimoisen päälle sujunut, huikeat 5 ml sain syötettyä sitä. Ajattelin, että A olisi nälkäinen kun ei saanut tänään lupsutella maitoa sängyssä ja p****t, poju oli lounaaseen asti syömättä. Lounaalla oli kovin vastahakoinen ja söi puolipurkkia irvistellen, kunnes sai maitoa, jota imikin ahnaasti ja pitkään.



Ja yöllä A heräsi antamaan kyytiä nallelle, takoi ja heilutti sitä hihitellen samalla, oli kovin söpö, mutta minä en saanut unta, ennenkuin A pyysi maitoa, uinahdettiin sitten yhdessä hyvin myöhään. Olo on siis harvnaisen freesi, tukkakin likainen. Blaa blaa, ei kukaan jaksa minun ikuisia valituksia lukea...Jotain hyvää tämän auringon alla, Anton on oppinut nukkumaan päiväunia aika hyvin, nytkin nukkunut jo 1h 30 min ja sain siirettyä Antonin nukkuvana autosta omaan sänkyyn, tätä ihemttä ei usein tapahdu. Nyt täytyy valmistautua hakemaan esikoinen eli moikka, ehkä palaan illalla jos ehdin



T:Mareila+Anton 7kk

Hei!



Pistänpä meidänkin kuulumisia tulemaan eli niin kuin jo viime viikolla kirjoittelin niin minulla olisi maanantaina edessä töihin lähtö :( ... mieheni jää vielä Kiian kanssa kotiin tammikuun ajaksi, mutta sitten helmikuussa Kiian menee perhepäivähoitoon. Onhan se kauheaa kun toinen on vielä niin pieni, mutta tällä hetkellä ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin ja lisäksi mulla on saumat saada vakituinen paikka ja senkin vuoksi menen jo nyt töihin.



Kiia kasvaa ihan mukavasti eli on ny n 8700 g ja ehkäpä jo ylittänyt tuon 70 cm. Lempiruokaa on Nestle Bonan riisi-kanasose ja samaisen firman kasvissose. Välillä syötiin jo hyvin 8 kk ruokia, mutta nyt flunssan aikana on taas kakosteltu paloja, joten on annettu sileää 5 kk ruokaa...



nyt neiti heräsi päikkäreiltä, joten pitää palailla myöhemmin...



t. huhtikuunvauva