Miten vauvakuumeesta pääsee yli?
Tilanne on tämä, lapsemme on nyt 1v. ja olen hänen syntymästään asti potenut hirvittävää vauvakuumetta. Mies ei vaan lämpeä ajatukselle, oloni on välillä hyvinkin ahdistunut (mihin ei laisin auta vauva-uutiset joka puolelta). Haluaisin päästä tästä tunteesta eroon, koska se selvästi häiritsee normaalia elämääni. Välillä olen myös niin masentunut, että mielelläni nukkuisin vaan. Käyn töissä jo, joten muuta ajateltavaa on sopivasti tarjolla. Vaikka kuinka yritän miettiä aisian positiivisia puolia, esikoinen saa paljon huomiota, enkä väsy kahden lapsen hoitoon. Niin tämä ahdistuksen tunne ei vaan häviä. Mieheni ei ota minua tosissaan.. eikä ymmärrä kuinka ahdistava olo minulla on, vaikka kuinka yritän unohtaa vauva haaveeni. Oli pakko purkaa mieltään jonnekkin, tuntuu, että olen niin yksin tämän ahdistuksen kanssa.
Kommentit (4)
Kiva kun jollain samantapaisia ajatuksia.. Jotenkin sitä varmaan täytyy saada tästä elämästä kiinni. Onneksi on edes se yksi lapsi (tosin haaveilen suurperheestä). Väillä tosiaan positiivisempi mieli, mutta kun kunnon ahdistus iskee, niin tuntuu ettei saa mitään aikaseksi. Yritän stempata ja keksiä jotain.
ajattelin sanoa että eihän sitä koskaan tiedä miten käy... anna ajan kulua ja tosiaan koeta keksiä jotain tekemistä ettei jouda niin muhimaan omissa ajatuksissaan. Voihan olla että miehesi mieli vielä muuttuukin ja saat sen toivomasi suurperheen ;)
On niin vaikea keksiä mitään muuta ajateltavaa, kun kaksi ystävääni on raskaana, ja jututhan luonnollisesti pyörii vauvoissa. Täytyypi sitten ajatella niin, että oma aikani ehkä koittaa joskus vielä. Iloisia ja aurinkoisia päiviä teille.
Minulla on jo 3 lasta ja aina siinä vaiheessa kun edellinen on tullut n. vuoden ikään on tullut aivan valtava vauvakuume. Kolmosesta pitikin jo miehen kanssa keskustella pitkään ja hartaasti, hän kun oli sitä mieltä että kaksi lasta riittää... Nyt tämä meidän pikkukolmonen on siis reilun vuoden ja olen kyllä huomannut että vauvakuume taas yrittää nostaa päätään... Varsinkin se tuntuu sellaisena tunteena että *mä en enää ikinä saa isoa mahaa/synnytä/ pidä pientä vauvaa sylissä jne.* tunteena kun se on nyt ihan varma asia että enempää ei meille lapsia tule. En siis osaa sanoa kuinka siitä pääsee ylitse, ehkäpä voisit kirjoittaa mihellesi kirjeen (niin minä tein) ja kertoa syvät tunteesi asiasta jos hän ei muuten ota sinua tosissaan. Luulisin että jos päädytte tosiaan siihen että ette enempää lapsia hanki, vauvakuume ehkä laimenee ajan myötä. Näin toivoisin itselleni käyvän. Ehkäpä se pysyy siellä taustalla pitkäänkin mutta ei niin voimakkaana kuin nyt. Luulisin että tuo ensimmäisen vuoden rajapyykki on vielä omiaan voimistamaan vauvakuumetta kun se oma pieni ei enää olekkaan mikään vauva...
Kovasti jaksamista sinulle arkeen ja toivottavasti olosi pikku hiljaa helpottaa. Näinhän se on että kun vauvakuumeilee niin joka puolelta tulee isoja vatsoja ja vauvan vaunuja lykkiviä ihmisiä mutta koetetaan jaksaa!!!