Mikä vauvan saamisessa on raskasta? Se unenvähyyskö?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 13:34"]

Tämän viestiketjun perusteella luulisi jokaisen äidin ymmärtävän opettajia. Äidit joutuvat olemaan koko ajan läsnä 100-prosenttisesti, kun yksi vauva on hereillä. Opettaja joutuu olemaan koko ajan läsnä, kun samassa tilassa on 24 lasta ja vielä saamaan nämä tekemään vaikka mitä. Tiesittekö muuten, että useimmat opettajat jäävät lapsettomiksi vapaaehtoisesti, elleivät ole sattuneet tekemään lapsia jo ennen työuran alkamista?

[/quote]

Heh, tämän kirjoittajalla ei selvästikään ole omia lapsia. :D

t. äiti ja opettaja

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 16:20"]

Eikö teillä vastaajilla ole puolisoita ollenkaan, vai miten univaje ja vastuu voi olla niin jatkuvaa ja sataprosenttista? 

[/quote]

Mies oli päivät töissä, joten öisin hänen oli pakko saada nukkua etenkin kun hän ajoi ammatikseen. Väsynyt kuski ratissa on vaarallinen itselle ja muille. Lisäksi hänellä oli töitä välillä viikonloppuisinkin.

Itse olen hyväuninen, mutta lapsen ollessa vauva unenpuute meni niin överiksi, etten enää osannut nukahtaa, kun pelkäsin sitä heräämistä. Eikä mies koskaan herännyt vauvan ähinään ja itkeskelyyn öisin, joten minä jouduin herättämään miehen, jos hän oli luvannut huolehtia vauvassta yöllä.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 14:13"]

25, niin ja pikkuvauva nukkuu keskimäärin 20 h vuorokaudesta. :)

[/quote]

HA HA HA Uskoo ken tahtoo :) 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 14:02"]

Ja sitten tietty ne uhmaraivarit. Vasta kun ovat noin 4v. niin helpottaa. Jos lapset saisi valmiina nelivuotiaina ottaisin niitä vaikka viisi. :)

[/quote]

Heh, näin on lapset erilaisia ja äiditkin. Mulla on ollut 4-vuotiaiden kanssa kaikkein eniten hermot tiukalla. Jatkuva pulina ja pulputus, kysely, miksi miksi miksi miksi  ja sitten e-rrit-täin voimakas oma mielipide esimerkiksi vaatevalintoihin, levoton säntäily ihan KOKO ajan jne. Hermot siinä meni, onneksi aikansa kutakin, tuokin vaihe.

Oli kamala väsymys, kun lapsi heräili elat 1.5v 2h välein. Ihan kamalaa. Nyt lähes 3v ei osaa alkeellisimpiakaan sosiaalisia taitoja ja lapsiporukoissa on rankkaa olla kokoajan ohjaamassa kun muut leikkii niin nätisti...

Ekan kanssa raskainta olla koko ajan kiinni lapsessa, ei nukkunut kunnolla päivällä, yöllä sentään. Tokan kanssa raskasta, kun ei voinut päivällä paljoa levätä, kun oli jo ekakin ja sit jossain vaiheessa ekan mustasukkaisuus. Kolmas toi niin paljoa voimia, ettei mistään raskaudesta viitsi puhukaan, muistan vaan ettei ehtinyt ilmaisjakelulehtiäkään lukea, mutta ei se haitannut, kun oli maailman suloisin olento kodissa, ja ajan myötä ehti taas lukea ym. Neljännessä raskainta oli, kun oli 1-vuotiaana niin kovasti vahdittava, kodissa jo vaikka mitä tavaraa ja tämä toimia piti niin tarkkailla ja pelätä puolesta. Enempää ei tule. Mutta silti raskainta oli joskus kahden ensimmäisen kanssa, ajoittain, joskus naapurin takia, kun tätä ärsytti lasten askeleet. Elämä on elämää, joskus raskaampaa, aina antoisaa.

Raskainta vauvojen kanssa on, että ne eivät välttämättä paljon palkitse hyvää hoitoa tyytyväisyydellä. On uni-, vatsa- ym. ongelmia ihan periaatteessa terveilläkin vauvoilla. Ainakin omassa perheessäni taaperoiden kanssa on jo mennyt kivasti. Ikinä, koskaan, missään, milloinkaan en tule tekemään mitään muuta yhtä urheaa kuin synnyttäminen ja vauvanhoito. Olen totisesti ylpeä näistä asioista, vaikka moni muu varmasti pitää muita saavutuksiani suurempina.

Se, ettei ensimmäiseen kahteen viikkoon pääse edes ulos 5 min kävelylle yksin. Pahempaa kuin vankilan suljetulla!

Esikoisen synnyttyä oli vaikeinta ja raskainta se, kun tajusi olevansa niin kiinni vauvassa. Elämäntyylin muutos on esikoisen kohdalla suurempi kuin sittemmin syntyneiden. 2. ja 3. lapsen synnyttyä sitten se unenpuute, joka kertautuu, kun lapset heräilevät vuoronperään.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 16:20"]

Eikö teillä vastaajilla ole puolisoita ollenkaan, vai miten univaje ja vastuu voi olla niin jatkuvaa ja sataprosenttista? 

[/quote]

Huikealla parin kuukauden kokemuksella äitiydestä itseni  on yllättänyt eniten ehkä juuri se, että puolisolle ei heti ole ollut ihan selvää, kuinka sitouttavaa vauvan kanssa eläminen on. Siitäkin huolimatta, että hänelle syntyi nopeasti kiintymyssuhde lapseen, ja hän on yleisesti aikuinen ja äärettömän vastuuntuntoinen ihminen. Hän todellakin haluaa viettää aikaa vauvan kanssa. Mutta kun vauvalle tuli oikeasti hätä, se oli aluksi aina "äidin juttuja", koska nyt muutenkin olin ainoa, joka hänet pystyi ruokkimaan (vauva on täysimetyksellä, enkä viitsinyt ensimmäisinä viikkoina sotkea hyvin käynnistynyttä imetystä pumppaamalla ja opettamalla lasta pullolle, kun tätä ei suositella). Samoin huomasin, että mies kuitenkin otti sitä omaa aikaa, eikä välttämättä ymmärtänyt, kuinka vaikea minun on tehdä tiettyjä asioita, koska koko ajan on oltava valmiina reagoimaan vauvan tarpeisiin. Tämä kieltämättä aiheutti pienoista katkeruutta.  Heti isyysvapaiden loppumisen jälkeen tilanne oli jopa sen verran rassaava, että kysyin jo lapsen saaneilta hyviltä ystäviltäni - myös miehiltä - oliko heillä ollut tällaista, ja miten tilanne oli ratkennut. Kaikki naiset vakuuttivat kokeneensa saman suuntaisia tunteita kuin minä, ja miehet puolestaan totesivat tunteneensa itsensä melkoisen tarpeettomiksi. Mutta kaikki olivat myös tilanteen jotenkin ratkaisseet, koska ovat vielä yhdessä ja tehneet useassa tapauksessa lisää lapsia. Tilanne alkoikin pian tasaantua, mies alkoi löytää keinoja, jolla olla hyödyksi - esim. lapsen ilmavaivoihin auttaa parhaiten makaaminen vasten nimenomaan isän pohjetta. 

Niin ja tosiaan positiivisesti taas on yllättänyt se, kuinka hyvin olemme pystyneet nukkumaan.Osittain varmaan sen ansiota, että meille on sattunut helppo vauva, joka on alusta asti nukkunut yöllä neljä-viisi vähintään 2 tunnin pätkiä, minkä ansiosta itsekin olen saanut aina tehokkaiden imetysten väliin vähintään yhden kokonaisen unisyklin - näidenkin pituushan vaihtelee ihmisillä, ja minulla ilmeisesti on suhteellisen lyhyt, eli n. puolitoista tuntia. Lisäksi imetyshormonit tosiaan toimivat unilääkkeenä, nukahtaminen on joskus ollut itselleni haasteellista, mutta nyt on käynyt niin, että olen nukahtanut kesken imetyksen. Mies on hyvä nukkuja, joten hän ei ole yleensä imetyksiimme herännyt ollenkaan. Eli totaaliseen uupumistilaan, johon tiedän vaativampien lasten vanhempien joutuneen, ei meillä ole toistaiseksi vajottu. Missään tapauksessa en tosin oleta, että kaikki jatkuisi näin auvoisena aina.  :-D

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 14:13"]

25, niin ja pikkuvauva nukkuu keskimäärin 20 h vuorokaudesta. :)

[/quote]

HA HA HA Uskoo ken tahtoo :) 

[/quote]

Kyllä meillä vaan nukutaan, jätkällä ikää 5vk :)
Mukavasti jää aikaa jopa tylsistymiseen! Tosin yöheräilyt ei oo minunkaan suosikkihommaani, vaan minkäs teet. Ei auta valittaa, itseppähän on lusikkansa soppaan työntänyt!

En lukenut muiden vastauksia eli anteeksi jos tulee toistoa.

Ainakin itse olin jossain hormonihuuruissa ekat puoli vuotta eikä yöheräämiset tuntuneet missään (vaikka ikääkin oli reilusti yli 30v ;)).

Raskasta oli jatkuva vauvan kantaminen, jatkuva vastuu (mihinkään ei päässyt ilman vauvaa) silloin, kun oli yksin kotona äitiyslomalla ja myös imetystiheys tai yhden imetyksen kesto yllätti.

Mutta nautin suunnattomasti vauva-/taaperoajasta kuitenkin, ja nyt äitinä olosta isommalle lapselle! 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 13:46"]Tekeekö (tai onko kukaan tehnyt) teistä äideistä vuorotyötä(kolmivuoro, myös yövuorot) Onko yöheräily silloin yhtä rankkaa jos on tottunut epäsäännölliseen uneen?

[/quote]

Kyllä se vähän samaa on, kuvittele että teet 7 yövuoroa ja nukut päivällä 6h heräillen 1-2 h välein, käyt välillä vaikka kaupassa.

Sama fiilis vauvan kanssa. Eli pikku kooma. Selviää, mutta krapulainen olo.

T. Kolmen lapsen äiti, sairaanhoitaja

Hahah, luin jotain ketjua lapsettomuudesta ja siihen meitä pölvästejä tultiin valistamaan, että vauvathan nukkuvat jatkuvasti. Turha sitä on etukäteen miettiä, lapsethan muutenkaan tuskin lainkaan muuttavat vanhempiensa arkea jos nyt töihin on kuitenkin aamuisin herättävä.

Sitovuus.

Kaikki. Valtava elämänmuutos.