Näetkö musiikin?

Vierailija kirjoitti:

Jos otan psykedeelejä. Jos jollakulla tuollaista tapahtuu selvinpäin, sitä kutsutaan skitsofreniaksi.

Kai kaikkea voi olla olematta hullu.

Mua kiehtoo nää jutut.

Itse en näe värejä ja kuvioita, vaan esimerkiksi maisemia ja tanssia. Minkälainen liike syntyy mistäkin äänestä.

Tunnen ne myös kehossani todella vahvasti ja olen joskus saanut orgasmin ihan musiikin voimalla koskematta itseäni.

Jotkin kappaleet liikuttaa kyyneliin, vaikka sanoja ei edes ole.

Meneekö tämä samaan kategoriaan vai onko tämä yleisempää ihmisillä?

Olen itse joskus kysynyt mieheltäni jonkin kappaleen soidessa että missä tuntuu. Mies katsoi kun hullua, ei kuulemma missään. Itsellä tietyt soittimet tuntuu väreilevän omissa ruumiinosissaan.

Joo. Juuri nyt soi päässä syaaninvärinen instrumentaalipätkä looppina. Kuuntelin tänään ja olin että nyt on harvinainen :) välillä tulee selkeämpiä mielikuvia mutta monesti näyttää vähän abstraktilta taiteelta.

Vierailija kirjoitti:

Minä soitan halutessani pään sisällä biisejä ja kuulen artistin äänen vaikkei musiikkia oikeasti siis kuulu. 

Sama täällä. Teen myös pääni sisällä paremman sovituksen, jos kyseessä on huono sovitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä soitan halutessani pään sisällä biisejä ja kuulen artistin äänen vaikkei musiikkia oikeasti siis kuulu. 

Sama täällä. Teen myös pääni sisällä paremman sovituksen, jos kyseessä on huono sovitus.

Ja sitten sen voi kirjoittaa nuoteiksi.

-sama

Näkyvätkö värit ja kuviot siis näkökentän päällä kun silmät ovat auki? Vai ainoastaan silloin kun pitää silmiä kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Näkyvätkö värit ja kuviot siis näkökentän päällä kun silmät ovat auki? Vai ainoastaan silloin kun pitää silmiä kiinni?

Ainakin itselläni ne näkyvät sillä lailla "ajatuskuplamaisesti".

Eli samalla tavalla kuin jos vaikka tuijotan tätä ruutua edessäni ja siinä lukevia sanoja "Näkyvätkö värit ja kuviot siis", mutta ajattelen samaan aikaan puolipilvisellä taivaalla lentävää lokkia, näen sen puolipilvisellä taivaalla lentävän lokin ns. sieluni silmin. Näen ne värit ja kuviot tällä samalla tavalla. Vaikka katsoisin samaan aikaan silmät auki jotain ihan muuta, ja näkisin myös sen ihan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Näkyvätkö värit ja kuviot siis näkökentän päällä kun silmät ovat auki? Vai ainoastaan silloin kun pitää silmiä kiinni?

Minulla ainakin samalla tavalla kuin muutkin mielikuvat. Eli jos vaikka muistelen mennyttä tapahtumaa ja näen sen päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Näkyvätkö värit ja kuviot siis näkökentän päällä kun silmät ovat auki? Vai ainoastaan silloin kun pitää silmiä kiinni?

Minä, joka en koe musiikkia väreinä vaan pelkkänä liikkeenä - ikään kuin painerintamina - "näen" kuviot täysin näköaistista (näköhavainto tai visuaalinen kuvittelu) riippumatta. Eli sekä silmät auki, että silmät kiinni, eikä kokemisen voimakkuudessa ole eroa.

Aiheesta kiinnostuneille:

https://www.reddit.com/r/Synesthesia/search/?q=Music&type=link&cId=b873…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyvätkö värit ja kuviot siis näkökentän päällä kun silmät ovat auki? Vai ainoastaan silloin kun pitää silmiä kiinni?

Minä, joka en koe musiikkia väreinä vaan pelkkänä liikkeenä - ikään kuin painerintamina - "näen" kuviot täysin näköaistista (näköhavainto tai visuaalinen kuvittelu) riippumatta. Eli sekä silmät auki, että silmät kiinni, eikä kokemisen voimakkuudessa ole eroa.

Kaikki kokevat näin? En tiedä, kuinka musiikkia voisi muulla tavalla ymmärtää joten oletan, että tämä on normi.

Jos musiikkia ei näe mielessään, tavalla tai toisella, sitä ei voi tuntea.

Kyllä musiikki välillä yhdistyy mielessäni väreihin, mutta ei mitenkään yleisesti. Joidenkin bändien musiikki on mielessäni tietyn väristä. Eniten pidän vihreästä musiikista 😀 Musiikki voi tuoda mieleen myös abstrakteja muotoja. En silti usko olevani varsinaisesti synesteetikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyvätkö värit ja kuviot siis näkökentän päällä kun silmät ovat auki? Vai ainoastaan silloin kun pitää silmiä kiinni?

Ainakin itselläni ne näkyvät sillä lailla "ajatuskuplamaisesti".

Eli samalla tavalla kuin jos vaikka tuijotan tätä ruutua edessäni ja siinä lukevia sanoja "Näkyvätkö värit ja kuviot siis", mutta ajattelen samaan aikaan puolipilvisellä taivaalla lentävää lokkia, näen sen puolipilvisellä taivaalla lentävän lokin ns. sieluni silmin. Näen ne värit ja kuviot tällä samalla tavalla. Vaikka katsoisin samaan aikaan silmät auki jotain ihan muuta, ja näkisin myös sen ihan normaalisti.

Se on mielenkiintoista, että ihminen näkee "eri asioita" samaan aikaan. On ollut helppo kuvitella, että ihminen voi keskittyä vain yhteen kuvaan kerralla - mutta näin ei ehkä koskaan ole, muuta kuin äärimmäisessä afantasiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä musiikki välillä yhdistyy mielessäni väreihin, mutta ei mitenkään yleisesti. Joidenkin bändien musiikki on mielessäni tietyn väristä. Eniten pidän vihreästä musiikista 😀 Musiikki voi tuoda mieleen myös abstrakteja muotoja. En silti usko olevani varsinaisesti synesteetikko.

Minäkään en ajattele olevani synesteetikko, kun näen musiikin liikkeenä - se on vain musiikin kokemista. Toisaalta, onhan musiikin kokeminen väreinäkin vain sen kokemista... mikä edes on normaali tapa?! 🤔

Miltä tämä näyttää?

Boris Brejcha - Identity (Extended Re-Build)

Musiikki aiheuttaa syviä, non-verbaalisia kokemuksia kuten liikuttuneisuutta, jollaista juuri samanlaisena ei oikein mikään muu. Tämä saattaa kyllä johtaa jonkin muun asian syvään tuntemiseen kuten vaikkapa edesmenneiden kaipaamiseen. Tämä ei ole synestesiaa, joka on minulla ollut kapea-alaisena väri-sana -assosiatiivisuutena niin pienestä lapsesta kuin muistan.

Kyllä. Näen aina kuvia, maalauksia, maisemia, muotoja, ihmisiä ja värejä. Pienestä lähtien. Soitan myös musiikin mukana mitä tahdon. Siitä huolimatta en koskaan pääse Suomessa esiintymään. Liikaa kateellisia mulkkuja esteenä.

Näen maisemia. Esim. erästä Chopinin nokturnoa kuunnellessani näen aina mielessäni erään lapsuuden peltomaiseman, miltä se näyttää kesähelteellä, juuri ennen ukonilmaa, kun tummat pilvet peittävät taivaan.

Mutta en näe pelkästään luontomaisemia. Tietyn aikakauden ja tyylisuunnan klassinen musiikki synnyttää mielikuvia vuosisatojen takaisesta keskieurooppalaisesta kylästä, jonka pienillä teillä kulkee hevosvankkureita. Sellainen Grimmin satujen maisema. Näen sen ylhäältä käsin.

Musiikki synnyttää ideoita, muistoja, tunteita, ja koska olen visuaalinen ajattelija, ne saavat kuvallisia ilmenemismuotoja mielessäni.