Lue keskustelun säännöt.
Äitini on kurja ihminen
17.06.2008 |
Taas tuli hakemaan lapsen korkeasaareen. Retkeä ei ollut sovittu etukäteen,
vaan aamulla äitini sanoi "kun aina vingut että joskus pitäisin lapselle seuraa niin turha nyt valittaa".
En puhunut retkestä mitään etukäteen ja yllättäen ilman tarkkaa sovittua aikaa äitini saapui hakemaan lasta "ai eihän täällä olla edes valmiina". Siinä valmistauduttiin ja äitini puhuu lapselle korkeasaaresta ja lapsi innostuu. Sitten vähän ajan kuluttua "no en tiedä kannattaako meidän enää lähteä kun on mennyt jo niin kauan" (10min), "siellä alkaa varmaan sataakin", "mikset osaa huolehtia mistään kunnolla" jne. Ei oikeasti halua mennä ja keksii tekosyitä jottei tarvitisisi lähteä.
Tulen siitä niin vihaiseksi koska sama juttu on aina joka kerta ja kamalien valitusten saattelemana "etkö viitsi edes lapsen vaatteita pestä" (lippiksessä pihalta tullut tahra).. "kun sinä olit lapsi hoidin aina, että olitte puhtaissa vaatteissa", "tämä kaikki kostautuu sulle vielä, tulet katumaan huolimattomuuttasi". Ja ihan normaalisti pesen lapsen vaatteet ja huolehdin.
Hirvittävää syyllistämistä ja itsensä ylistämistä. Joskus kun sanon että olisi kiva jos joskus tekisi jotain lapsen kanssa kun asuu ihan vieressä ja esimerkiksi nyt viettää lomaa, niin suureen ääneen alkaa tuskailla ystävilleen ja sukulaisille mm. puhelimessa minun kuullen kuinka minä taas kiukuttelen, ja voi lapsiraukkaani kun ei oikein hyvin mene.
Aina kun tavataan päivittelee, että olen varmaan kiduttanut lasta taas koko päivän, ja "ethän sä ikinä leiki lapsen kanssa". Ei ymmärrä, että tietenkin silloin olen lapsen kanssa aivan eri tavalla kun ei ole muita, mutta jos lapsi on tapaamassa mummoaan, niin olen ihan mieluusti ne hetket sivussa. Ja aina muuttaa sääntöjä ja käyttäytyy todella inhottavasti puhuen lapselle "toi sun äitis on aina tollainen, älä välitä siitä" eikä hän mitenkään päin käsitä, että ehkei kaikki vika ole minussa.
Ja kaiken lisäksi meillä oli hyvin puuttellinen nuoruus, ei ikinä ruokaa ei uusia vaatteita, eikä mitään. Hän aina puhuu kuinka oli kotona monia vuosia kanssamme eikä tehnyt muuta kuin hoiti meitä ilman muiden apua jne ollessamme aivan pieniä (kuin se olisi taannut ettei myöhemmästä niin väliä, aina puhuu ekasta kolmesta vuodesta, kuinka tärkeitä ne ovat) ja nyt kun minä pyydän apua niin se on ylimielisen naureskelun paikka.
Kommentit (7)
Pysähdypä miettimään mitä lapsesi oppii äidiltäsi ja miten se suhde häneen vaikuttaa.
Jos tulet siihen tulokseen että suhde on vahingoksi lapsellesi niin tee hyvä ihminen asialle jotain. Ensimmäiseksi nosta kissa pöydälle ja yritä puhua asiat selviksi. Jos se ei onnistu tai jos sillä ei ole toivotunlaisia seurauksia niin ota etäisyyttä. Kuulostaa siltä että suhde mummoon nykyisen kaltaisena vahingoittaa lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyvää seuraa lapselle. Lapsella on hauskaa. Mummo ei ole täyspäiväinen hirviö, hänellä vain on ongelmia minun kanssani ja päinvastoin. Silloin kaikki on ok jos lapsi on esimerkiksi kahden mummonsa kanssa, vaikka näitä tilanteita ei aivan valtavasti olekaan.
Lasta vahingoittaa ne hetket kun ajaudumme sanasotaan, tai tilanteeseen jossa minä yritän niellä kiukkuni kun mummo lässyttäen lapsen kautta tai suoraan voivotellen yrittää loukata tahalleen (hän tekee sitä myös muissa asioissa kuin lastenhoidossa, esimerkiksi "kukaan ei tahdo ottaa vakavasti suhteessa yh:tä, kunnon miehille ei yh kelpaa", "ai olet vai tavannut jonkun kivan tyypin, no turha kuvitella että se mitään kotia alkaa sun kanssasi leikkimään"). Nämä tilanteet ovat yleensä juuri näitä välihetkiä kun on valmistuatumiset kesken.
En siis usko, että mummon seurasta on lapselle haittaa, useimmiten voinemme välttää ikävimmät yhteenotot ja lapsen kanssa myöhemmin puhutaan (minä puhun).
Tästä on puhuttu myös suoraan mummon kanssa useita kertoja, olen joskus täysin suoraan sanonut, ettei hänellä oel mitään oikeutta tulla sanelemaan minun kotiinin mitään ja haukkumaan. Joskus pyytää anteeksi, mutta sanoo että sellainen hän vain on, ja sama jatkuu joskus pahempanakin ihan pian. AIna ei lapsi niihin hetkiin liity, ja silloin toki kun lapsi on paikalla koitetaan jättää ikävät jutut pois. Ne ovat ns. piiloviestintää.
ihme, kun olet saanut pidettyä oman pääsi kunnossa tuollaisen keskellä. Pitemmän päälle äitisi varmasti masentaa sinut, jos et pidä etäisyyttä.
Äitisi vaikuttaa kyllä aika kamalalta ihmiseltä:(. Älä kiduta itseäsi ja tapaa häntä niin usein! Tulet vain pahalle päälle ja se myrkyttää elämäsi ja lapsen elämän.
Jotkut ihmiste ovat tuollaisia perusnegatiivisia toisten mollaajia. Itseään tietysti ylistävät!
Oma äitini vähän samanlainen: "HÄN on AINA saanut meidät tottelemaan", "ei hänellä ole ollut MITÄÄN ongelmia meidän kanssa", "potalle olemme kaikki oppineet heti" jne jne. Niin mainio kasvattaja että!
En ole vain raaskinut äidille kertoa, että kotona oli aina ahdistava tunnelma ja sieltä halusi POIS POIS POIS! Vieläkään en siellä mielelläni kauan ole.
Äitinikin aina kehuu kuinka on hoitanut meidät kotona ja kuinka hyvä meillä on ollut! Joopa joo, monesti oon ajatellut että parempi meidän lastenkin ois ollut olla välillä poissa kotoa, saada leikkiä muiden lasten kanssa ja ehkä äitikin ois ollut sitten iloisempi + että meillä ois ollu enemmän rahaa!
Minut oli kaivettu esiin pöydän alta, jonne olin mennyt piiloon mummon pahoja puheita - eikä hän minua ollut haukkunut vaan sukulaisia minulle, kertonut kuinka ne voivat satuttaa. Mielisairas hän oli, ja tuon tapauksen jälkeen ei minua enää jätetty hänelle hoitoon kertaakaan.
Näin vierestä on vaikea uskoa, etteikö äitisi tölväisisi kaikenlaista lapsellesikin, esimerkiksi haukkuisi sinua, mikä on lapselle kestämättömän kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korostaa sitä kuinka me emme koskaa itkeneet tai huutaneet, nukuimme aina vähintään 12h heräämättä ja äiti oli aina vieressä ja ruokaa söimme tunnin välein ja joka päivä kahdet puhtaat vaatteet ja potalla kävimme heti.. Ja minä itse muistan tilanteen jossa olen itkenyt ja kiukunnut lapsena, mutta äitini keiltää koko tapauksen, ei muista. Myös om mummoni sanoo, että kyllä oltiin aika villejä kun olimme heillä joskus kylässä, sattui jokin pöytäkin hajoamaan, mutta äitini on sitä nmieltä että se oli vain jokin vahinko ja muut muistavat väärin, me vain istuimme kiltisiti aloillamme aina.
Hän aina näkee merkkejä kuinka lapseni on traumatisoitunut, eikä kukaan normaali lapsi tee noin tai noin tai noin (väsyneenä itkee, heittää lelun lattialle tm normaalia).
Meillä on myös äidin kanssa hyviä hetkiä, tuntuu että osittain jonkinlainen vihapainiotteinen rakkaus-vihasuhde. Ei vakavasssa tilanteessa jättäisi pulaan ja antaa tuen tosipaikan tullen. Jostain syystä "normaalitilanteet" eivät toimi.
Kaikki muut, jotka eivät häntä läheisesti tunne, pitävät häntä oikein kivana ihmisenä. Hän kertoo myös kaikista asioista kaikille sukulaisille ja omille läheisille ystävilleen, ja harmillista jos nämä eivät tiedä äitini suurta taipumusta liioitella järkyttävästi ja vähän väritellä tragedioita. Varmaan ajattelevat minun olevan ihan rajatapaus.
Noh täytyy katsoa millä tuulella tulee sieltä korkeasaaresta - jos sinne asti ovat päässeet, kun äidilläni oli taas hyvin paha olo, ja siellä varmana kova ukkosmyrsky tulossa.
Tuollainen ilmapiiri ei ole lapsellesi hyväksi!