Ikuisuuskysymys: miten eroon tutista?

Tyttö sai 2-vuotislahjaksi pyörän ja muutama päivä ennen ostamista sovittiin hänen kanssa, että tutit heitetään sitten roskiin, koska isot tytöt ei syö tuttia.

Käytiin yhdessä ostamassa fillari tytölle ja kotiin tullessa hän itse kävi heittämässä tutit roskiin. Leveili kaikille, että " isot tytöt ei syö tuttia, isot tytöt ajaa fillarilla :)"

Tyttö kaipaili tuttia muutaman kerran unille mennessään, mutta ei itkenyt kertaakaan. Parissa päivässä tutti oli unohtunut kokonaan.

Tärkeintä näytti olevan, että hän itse heitti ne tutit pois ja se, että sai jotain tilalle.

Nuorempi lupsutti tuttia eikä nukkumaanmenosta tullut mitään ilman. Yritettiin lahjontaa uhkailua ja kiristystä (tavanomaiset lastenkasvatuskeinot hehhee) mutta ei. Sanottiin että hiirivauva tarvii tuttia ja sinä olet jo iso tyttö että annat ne tutit hiirivauvoille. Likka keräsi tutit ja minä olin että jee! niin eikö mitä, tulee olohuoneeseen tohkeissaan kaksivuotiaan ärrähakuisen innolla: " minä vein ne tutit piiloon ettei hiilivauvat saa niitä!!"



Oli sitten " tutit hukkui" kertaerotus, pari kolme yötä meni risaisesti mutta tutti jäi pois, tuttipullo ei...uah! No, en pitänyt sitä niin pahana joten iltamaito meni pullosta vielä kolmevuotiaaksi.

Tyttö oli jo kolme vuotta ja tutti oli unituttina, mutta todella rakas. Olin aivan varma, että tulee pitkä ja raskas kuukausi. Kuitenkin tyttö yllätti meidät (taas). Juttelin muutama päivä aikaisemmin, että tutit täytyy kohta jättää pois. Perustelin, että kaikki lapset kun kasvavat joutuvat opettelemaan nukkumaan ilman tuttia sillä muuten menee hampaat pilalle. Yhdessä laitettiin tutit roskiin. Ennalta oltiin sovittu, että vastineeksi käydään yhdessä kaupassa ostamassa tutin tilalle unikaveri jonka tyttö saa itse valita.

Ensimmäinen ilta oli hankalin, ei kuitenkaan mahdoton. Ulkoilimme hyvin illalla, saunoimme, luimme tavallista pisemmän iltasadun.. satsasin rauhoittumiseen. Silti uni tuli vain kun äiti oli vieressä ja hieroi jalkoja (nukahtaa yleensä itsekseen). Selitin, että kaikille lapsille on ensin vaikeaa kun tutti jää pois. Muutamana iltana tarvitsi äitiä viereen auttamaan rauhoittumisessa ja nukahtamisessa. Reilu viikko meni niin rupesi nukahtamaan samoin kuin ennen, eli iltasadun jälkeen sänkyyn ja sinne jää itsekseen ja nukahtaa 10 minuutissa.

Tosin päiväunet ovat nyt jäämässä pois, muutamana päivänä vain uni tullut! Kotihoidossa on ja ei niitä aina nukkunut tutinkaan kanssa joten osasin odottaakin tätä.

Kannattaa valita sellainen hetki, että jaksaa itse kun lapsi hermoaa illalla ja heräilee yöllä. Meillä oli tässä miehellä pisempi loma ja oli antaa aikaa tytölle ja ei ollut paha vaikka itsellä meni yöunet vähemmälle.

En pitänyt tutin poisjätön kanssa kiirettä, koska muut " vauvajutut" jäivät tosi aikaisin pois: tuttipullo jo tasan vuoden iässä ja vaipat reilusti alle 2-vuotiaana. Mutta, nyt syksyn mittaa oli monesti mielessä, että eikai tuo neiti voi ikäänsä kulkea tutti suussa.

Sitten yks iltapäivä vaan keräsin tytön kaikki tutit pois ja laitoin yhtä lukuunottamatta raakasi roskiin. Ilta kun tuli niin tyttö alkoi kysellä tuttia. Etsimme sitä jonkin aikaa yhdessä (se yksi tutti mulla oli kaapissa hätävarana) ja totesin, että hukkaan on nyt tutit menneet. Tyttö katteli vielä sängyn alauset ja totesi " ei näy, hukassa on"

Uni tuli yllättävän hyvin, kahtena seuraavana yönä heräsi muutaman kerran kysymään tuttia, mutta jatkoi uniaan kun sanoin, että tutti on mennyt hukkaan.

Sitten menikin pari viikkoa, että tutista ei puhuttu mitään, kunnes tässä n. 2 vkoa sitten (kun tutti oli ollut pois jo yli kuukauden) kaupassa huomasi tuttihyllyn ja alkoi höpöttää, että " ostetaan uusi tutti, uusi tutti, vanha mennyt hukkaan." No, lahjonta tehos, kun lupasin ostaa karkkia tutin sijaan :) Eilen tyttö leikin lomassa totesi; " Ei näy taas tuttia" Mutta siis OIKEIN helposti asia lopulta kävi, tutin perään ei ole varsinaisesti itketty lainkaan.

Meillä annettin tärkeä tutti pukille ja nyt on kuudes päivä ilman tuttia. Toisenä yönä ei enää kaivannut. Sanoi vaan " ei oo" ja minä vastasin samoin. Syö unileluansa, sitä ilman ei parjättäisi...



Olen kuullut, että mallasuutteeseen upottaminen vie tutin imeskelyn halun...



Näin meillä

Päätimme että nyt lähtee, koska välissä tutti oli vain nukkuessa käytössä ja sitten tuossa syksyllä paheni samanlaiseksi kuin ap:llä, että aina vaan kun tutin löysi niin suuhun. Ja ei olisi aamulla luopunut tutista ja heti kun menin hakemaan hoidosta (jossa ei syönyt tuttia kuin nukkuessa) niin kävi käsiksi mun taskuihin tai reppuun, että " tutti, tutti" .



Yritin puhuttaa oraville ja tontuille vaan mikään ei kelvannut. Sitten alettiin perinteinen " iso poika" -keskustelu ja kun vähän vanhempi kaveri luopui juuri pari viikkoa aiemmin tutista niin siihen oli hyvä vedota, että " eihän xxkään enää syö tuttia" . Helppoa sinälläänkin, että meillä poika on koko ajan, ettei hän ole vauva, vaan iso poika.



No sitten ennen joulua mun ekan lomapäivän aamuna poika leikkasi itse saksilla (avustettuna siis ja eka kertaa piti saksia kädessään) kaikki tutit rikki ja sitten pistettiin ne roskiin. Annoin vielä uuden pehmolelun unikaveriksi ja otin pari risaa tuttia talteen ja illalla kun tuli vähän itku niin näytin niitä, että muistatkos kun meni rikki. Otti käteensä ja pisti suuhun, mutta eihän ne pysyny ja sitten totes, että rikki on ja antoi pois (kuvittelen että haluaa pitää edes kädessä koska ennen yölläkin on ollut tutti suussa ja pari kädessä). Ei mitään. Parina iltana kyseli tuttia ja sanoin aina, että muistatkos kun ne meni rikki, Jarkko on jo niin iso ettei niitä tarvita niin se riitti.



Joulunpyhien jälkeen ei ole enää kysellyt tuttia nukkumaan mennessä ja ihan helppoja on ollut yöt. Eilen käytiin kaupassa ja haettiin pojan kanssa vaippoja enkä ollenkaan tajunnut, että siinähän on tutteja vieressä. Jarkko totes, että tutti ja osoitti niitä. " Hätäpäissäni" sanoin vaan, että ne on vauvan tutteja, että ne menee ison pojan suussa rikki, niin sehän tyytyi siihen. Eikä mitään ongelmaa kai ollutkaan, halus vaan sanoa, että siinä on tutteja =) Maanantaina odottelen miten käy, kun hoidossa on vielä tutteja käyttäviä, mutta tuskin siitäkään isoa ongelmaa syntyy kun tässä on ollut tutitonta aikaa jo sit 1,5 viikkoa.



Meillä meni helposti, vaikka katastrofia pelkäsin, joten rohkeasti vaan. Omasta mielestäni salaa tuttien pois laittaminen on huono idea, mutta voi sekin jollakin toimia.

Esikoisen kanssa aikoinaan vähän ennen kahta vuotta tehtiin niin, että tutista otettiin pala pois. Hän söi tuttia ainoastaan nukkuessaan ja viikko- kaks oli aika hankalaa se nukkumaan meno. Aika kivuttomasti kuitenkin meni ja pian tutti unohtui.

Kuopuksen kanssa tehtiin sama homma, tutti meni " rikki" . Tämä neiti olikin melkoinen tutin syöjä ja lähes aina tutti suussa. Oltiinkin ihan varmoja, että hankalaa tulee olemaan. Mutta kas kummaa, kaks kertaa totes " tutti meni likki" ja siihen unohtui koko juttu. Nukkumisten kanssa ei ollut mitään ongelmaa, luultavasti siksi kun ei yhdistänyt tuttia pelkästään siihen nukahtamisrituaaliin. Kuopus oli juuri täyttänyt kaks kun tuumattiin, että nyt saa tutit jäädä.

Tuntuu monesti, että nämä asiat on aika paljon kiinni vanhemmista ja siitä, että vaan päätetään, että nyt saa tutit (tai muut tähän verrattavat jutut) jäädä. Ja siinä päätöksessä kannattaa sitten pysyä, jos periksi annat, seuraavalla kerralla se on asteen hankalempaa.

Meillä tytön tutit " menivät hukkaan" kuukautta ennen 2- vuotis synttäreitä. Sitten niitä muka etsittiin ja ihmeteltiin, kun eivät löydy.

Nukkumaan menessä ensimmäisenä iltana itkeskeli n. 15 min , ja seuraavana 10 min. Siteen loppu itkut siihen.

yllättävän vähällä päästiin. Vaikka pikkusiskolla (3 kk) oli oma tutti käytössä. Ostin erimerkkisen tutin vauvalle, jotta ei tul " minun tutti" - sanomisia.

Muutenkin molemmilla lapsilla on ollut tutit vain nukahtamista varten. Mielestän kannattaa kyllä rajoittaa tutin käyttöä päiväsellä.

Tästä me sitten lähdemme kokeilemaan tuttien jättöä... Toivotaan, että onnistutaan!