Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuosta kuluketjusta.
17.06.2008 |
Mistä syntyy sairas naisviha? Ovatko nuo naisten haukkujat miehiä vai naisia? Mikä motiivi voi olla naisella haukkua toisia naisia, ja vielä noin perusteetta?
Ketjussa on lukemattomia naisia, jotka ovat kertoneet, että tuovat yhteiseen kassaan enemmän rahaa, ja silti joku väittää, että naiset eivät koskaan niin tekisi. Itse olen niin tehnyt, joten tiedän, että kyllä naiset tekevät.
Ja miten joku voi olla ymmärrykseltään niin vajaa, ettei ymmärrä sitä, että useamman lapsen äitiys vaikuttaa urakehitykseen, varsinkin kun akateemisesti koulutetut naiset joutuvat yleensä aloittamaan pätkätyöputkella työelämänsä. Ei niin, että miehen se tulisi 'korvata', vaan että on tosiasia, ihan tutkittukin, että nainen uhraa taloudellisesti paljon saadessaan lapsia.
Ja jos naiset vain hyötyisivät suhteissa, miksi ihmeessä poliisit joutuisivat jatkuvasti tekemisiin sellaisten 'auervaarojen' kanssa, jotka ovat lyhyen seurustelun jälkeen onnistuneet saamaan naisen säästöt itselleen. Eiköhän se perinteisesti ole kuitenkin niin, että miehet ovat niitä 'yhteisiä' rahoja hallinnoineet.
Kommentit (13)
Suhteemme alussa minä, nainen, ansaitsin enemmän kuin mieheni. Nyt tilanne on toinen.
Eiköhän se taloudellinen uhraus perheen perustamisessa ole myös miehellä. Mies on perheen pääasiallinen elättäjä, kun nainen on perhevapailla. Järkevämpää olisikin sanoa, että vanhemmat uhraavat taloudellisesti paljon saadessaan lapsia.
Kyllä naisilta "auervaarat" onnistuvat, mutta en lukisi normaaliperhettä tällaiseksi tapaukseksi. Tuossa kuluketjussa kyllä herra100:n vaimo on tällainen naispuolinen auervaara. Ihan turha puolustella häntä. En tiedä, miten teillä raha-asiat hoidetaan, mutta minä pääasiassa hallinnoin meidän talouden rahoja. Näinkin, vaikka mieheni on KTM ja minä luonnontieteilijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ketjussa sitkeästi väitettiin, ettei sellaisia naisia olisi, jotka olisivat valmiita antamaan tulojaan miehille. Siis ollenkaan. En tajua sellaista ajattelua.
ap
Kun siellä nimenomaan haukutaan naisia, miten naiset luulevat, että heidän palkkansa on omaan tuhlaukseen, ja miehen palkka perheen elättämiseen?
Joku varmaan ajattelee näin, mutta ketjussa monessa kirjoituksessa väitetään, että kaikki naiset näin ajattelisivat.
ap
siis miehelle niitä tuloja ei varmaankaan tarvitse antaa, vaan perheelle. Ihan kuten mies antaa omat tulonsa kokonaan perheen käytettäväksi, kun nainen on perhevapaalla. Ei ne tulot ole naiselle silloin tarkoitettu.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuolla tavalla ajatteleva ja toimiva nainen haukut ansaitseekin, mutta en usko, että kaikki naiset näin tekisivät.
2
enkä tietenkään hyväksy sitä, että miestä käytetään hyväksi.
Rahankäytöstä tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että miehet kuluttavat keskimäärin paljon enemmän rahaa huvituksiinsa kuin naiset, ja jo lapsille ostetaan eriarvoista kulutustavaraa. Pojille ostetaan elektroniikkaa isolla rahalla, ja teini-ikäisen meikkiostoksia paheksutaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis ylipäätään se asenne, että naiset yleensä ottaen on ahneita ja omaa etua tavoittelevia, haluavat keinolla millä hyvänsä päästä miehen kukkarolle ja kun pääsevät, niin se on menoa sitten.
Meillä on suhteessa ollut aina yhteiset rahat, siitä lähtien kun on yhteinen koti perustettu. Minä toin suhteeseen omat säästöni, mies tuli tyhjätaskuna. Alussa oltiin molemmat opiskelijoita, kesätienestit ainoita oikeita tuloja. Myöhemmin minä olin äitiyslomalla minimirahalla ja mies opiskeli ja teki iltatöitä perheen elättämiseksi. Tätä arvostin todella kovasti. Kaikki meni mitä mies tienasi, ei jäänyt huvittelurahaa mies raukalle :( Hänelle onneksi oli tärkeämpää että hänelle, hänen lapselleen ja vaimolle riitti ruokaa ja muita elämisen kannalta välttämättömiä hyödykkeitä. Luksusta oli jos joskus käytiin pizzalla.
Myöhemmin minä menin töihin ja toin kotiin enemmän rahaa, mies edelleen opiskeli. Samalla tavalla koko potti meni yhteiseen hyvään, nyt jäi jo vähän säästöön _yhteisiä_ hankintoja varten. Minä en suinkaan käyttänyt siis palkkaani itseeni, vaan ensin maksettiin vuokra, ruoka ja muut pakolliset menot, sitten loput säästöön tai harkiten johonkin hauskanpitoon, esim. yhteinen pieni reissu.
Sitten mies valmistui ja sai parempipalkkaisen työn kuin minä. Ostettiin asunto. Säästöön ei taaskaan hirveitä jäänyt, jonkin verran kuitenkin ja säästötiliä kartutettiin siksi, että tiedettiin mun jäävän pian toiselle äitiyslomalle. Äitiysloman ja hoitovapaan aikana mun tulot oli taas aika paljon pienemmät kuin normaalisti. Annoin vanhempainvapaalla kuitenkin mielestäni ison panoksen perheen hyvinvointiin. Hoidin KAIKKI kotityöt, leivoin, laitoin ruokaa, siivosin, hoidon pyykkihuollon. Miehen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ns. naistentöitä. Lisäksi mies sai AINA työpäivän jälkeen ottaa pienet nokkaunet. Mitään em. asioista mies ei minulta vaatinut, mutta koin että ne kuuluu mun hommiin kun kotona saan olla. Joku olisi voinut tässä tilanteessa inistä, että tuossa se mies elättää vaimonsa, joka nahjustelee kotona... En siis todellakaan osallistunut rahallisesti 50% perheen kuluihin. Eikä miehelle jäänyt "taskurahaa" tehdä mitä haluaa, vaikka tienasi paljon enemmän kuin minä! Kaiken kantoi kiltisti yhteiselle tilille. Hyi mikä akka, miesparka!
Onneksi nyt on tilanne se, että ollaan molemmat töissä taas. Minä tee osittaista viikkoa, joten palkkani on pienempi. Kompensoin tätä edelleen isommalla panoksella kotiin. Nyt en toki enää kaikkea tee, sillä minäkin olen 4 päivää viikossa töissä. Ison osan kuitenkin.
MInusta kaikkea ei voi mitata rahassa. Puolisoista toinen voi antaa isomman rahallisen panoksen, toisen panos voi olla sitten jotain muuta. Pääasia on se, että asia on puolisoiden kesken selkeästi juteltu, kummatkin tietää missä mennään ja miksi. Ja että perheen sisällä ei ole kuin yksi elintaso! Eli jos joku matkustelee, kaikki matkustelee. Jos joku saa uusia vaatteita, kaikki saa (jos tarvetta). Jos yksi käy ulkona syömässä, kaikki käy. Jne.
MInusta kaikkea ei voi mitata rahassa. Puolisoista toinen voi antaa isomman rahallisen panoksen, toisen panos voi olla sitten jotain muuta. Pääasia on se, että asia on puolisoiden kesken selkeästi juteltu, kummatkin tietää missä mennään ja miksi. Ja että perheen sisällä ei ole kuin yksi elintaso! Eli jos joku matkustelee, kaikki matkustelee. Jos joku saa uusia vaatteita, kaikki saa (jos tarvetta). Jos yksi käy ulkona syömässä, kaikki käy. Jne.
Tästä voisi miehenä olla ihan samaa mieltä. Näin sen pitäisi mennä. Teillä näyttää muutenkin menneen kaikki aika lailla "putkeen", siitä teille onnittelut. Noin sen pitäisi mennä. Ja tietenkin vain yksi elintaso. Valitettavasti esimerkiksi meillä pakkaa olemaan niin että vaimo shoppailee sen verta että minulle ei jää muuta roolia kuin maksaa pakolliset. Ei onneksi lähellekään alkuperäisen ketjun "herra100" tilannetta. Huh, onneksi... En tajua millä mies kestää... Vuosikausia... Kun ei edes saa tarpeeksi... Mutta tosiaan meillä vaimo sen verran shoppailee ihan kyselemättä vaikka itselleen vaatteita "kun oli NIIN ihana leninki" että monta kertaa toteamus on että "kyllähän se sinun vanha pukusi vielä kelpaa". Enkä minä panosta elektroniikkaan mitään, ei ole moottoripyörään ja autoonkin panostetaan se mitä panostetaan lähinnä vaimon vaatimuksesta, samoin asumiseen. Mutta jos haluaa edes jonkunlaisen perhesovun säilyvän niin tilanne on vain hyväksyttävä. Kyllä siitä sellainen sota joka kerta syntyy jos / kun vaimon shoppailuun puutun. Ja saattaa ostaa aika reippaallakin summalla kun sille päälle sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja että perheen sisällä ei ole kuin yksi elintaso! Eli jos joku matkustelee, kaikki matkustelee. Jos joku saa uusia vaatteita, kaikki saa (jos tarvetta). Jos yksi käy ulkona syömässä, kaikki käy. Jne.
On totta, että on aika omituista jos perheessä vain yksi matkustelee, kulkee hyvissä vaatteissa ja syö hyvää ruokaa muiden kituuttaessa. Mutta ihan kaikessa tuokaan ei päde. Mieti jos vaikkapa perheen isä haluaa sen moottoripyörän, ja on valmis raatamaan saadakseen sen prätkän, tekee esim. ylityötä. Pitääkö hänen sitten ostaa vaimolle joku vastaavanhintainen harrastusväline, että "kaikki saa yhtä paljon"? Lopputuloshan tällöin on, että prätkä jää ostamatta, sillä miehellä ei ole varaa ns. kahteen prätkään. Tämä on juuri se kompastuskivi yhteisissä rahoissa, usein päädytään siihen että sitten kukaan ei osta mitään kivaa kun perheen toinen aikuinen ei tienaa mitään.
Sen verran yksilöllisyyttä pitäisi perheessäkin olla, että jos haluaa itse systemaattisesti säästää jotakin päämäärää varten (muun perheen siitä kärsimättä) saa sitten myös tehdä sen hankinnan.
ole monilapsisessakin perheessä lyhyehkö vaihe elämässä. Kypsä aikuinen osaa odottaa jonkun vuoden omien tarpeidensa täyttämistä. Kyllä moni neli-viisikymppinenkin mies nauttii siitä moottoripyörästä, ja hyvällä omallatunnolla.
Tosiasia on se, että kun mies on siellä ylitöissä, jonkun pitää ne lapset ja kotityöt silloinkin hoitaa. Ja on aika rankkaa olla kotona ympäripyöreitä päiviä. Ei ehkä työn raskauden vaan henkisen raskauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julisti siinä, että "sen verran feministi olen, että en koskaan ota omaa lompakkoa mukaan kun lähdemme miehen kanssa ulos".
Maria-raukalla taisi mennä puurot ja vellit sekaisin. Feministillä (=tasa-arvoa kannatava ihminen, joka haluaa irti perinteisistä sukupuolirooleista) nimenomaan pitäisi olla se oma lompakko mukana ja myös käyttää sitä.
Alue: Aihe vapaa
vaan ihmettelen niitä naisia(?), jotka tuossa ketjussa kauhean aggressiivisesti hyökkäävät toisten naisten kimppuun, ja väittävät, että nimenomaan naiset pyrkivät elämään miesten siivellä.
Vaikka ketjussa on esimerkkejä molempiin suuntiin.
ap