Onko puolison tupakointi pakko hyväksyä?

mutta haluatko todella olla yhdessä ihmisen kanssa, joka valehtelee sinulle päin naamaa, toistuvasti?

Itselleni tuo olisi se isompí kynnys.



Ja jos olet itse päässyt irti tupakasta niin sinuna minimoisin kaikki riskit, ettet sorru aloittamaan uudestaan - ja tupakoiva puoliso on todella iso riski.

Kun olen muutaman päivän tiennyt ja aavistellut tuosta polttamisesta. Ajattelin, että kysyn sitten suoraan, vaikkakin puhelimessa, ollaan eri aikaan töissä tämä viikko. Hän valehteli sujuvasti.



Minä tiedän, että kyllä hän pystyisi lopettamaan kokonaan, mutta miksei voinut sitten suoraan myöntää. Ja hän on aikaisemmin syytellyt minua polttamisesta, kun minä sain hänen olonsa niin huonoksi niin poltti. Mutta nyt ei ole ainakaan mitään kriisiä mihin vedota. Hän ei varmaan uskalla sitä myöntää minulle, kun olen aiemmin sanonut, että minun kotona ei polteta enkä sitä hyväksy. Pelkuri koko mies,

ehkä seuraavalla miehellä on sitten muita ongelmia kuin tupakointi, toivottavasti kumminkin pienempiä.

jos mä olen jo toiveeni esittänyt (tai lähinnä kai vaatimukseni) ja hän toimii toisin. Ja valehtelee vielä.

Osoita ulkona tupakkapaikka, ja kerro, että jos on pakko joskus polttaa, sisälle voi tulla kun ei enää henki haise röökille tms. Aika pieneen kaatuu sun suhteet jos joka äijän heität ulos kun ei tavat miellytä. Seuraav varmaan jättää pöntön kannen ylös tai syö liikaa makkaraa.



Toinen asia on valehtelu, se on musta pahempi kuin itse teko. Paniikissa se varmaan on ja siksi valehtelee, kun meinaat uloskin heittää sen takia, siksi löysää vähän pipoa ja tee säännöt selväksi. Valehtelusta näyttäisin itse ovea.



Jos mies tekee tekonsa sun tietämättä, eikä tule löyhkäävänä sitten pusimaan, älä kysele, vaan anna toisen olla aikuinen kanssa ja eläkää onnellisina elämänne loppuun asti eikä vainoharhaisina valittajina.

voi onnistua siinä uudestaankin Minä en halua riskeerata omaa savuttomuuttani, se tässä on se suurin syy. Sama se mitä hän tekee omalle terveydelleen, vaikka huolettaa sekin.



Minä oikein odotin, että hänellä kerrankin olisi munaa sanoa se suoraan, mutta ei. Hän valehteli.

Hän polttaa muka salaa, luulee etten tiedä. Ja eilen asiasta kysyin niin sain vastauksen ettei polta, viikonloppuna polttanut yhden. Eli valehtelee vielä hyvin sujuvasti. Kyllähän minä sen haistan ja huomaan.

Historia on se, että olemme molemmat polttaneet aiemmin. Lopetimme yhdessä noin 1,5 vuotta sitten. Minä en halua enää yhtään tupakoivaa aikuista kotiimme, koska se tekee minutkin alttiiksi sille, että saattaisi tehdä mieli polttaa. Enkä minä halua yskivää miestä enää takaisin. Nämä asiat olen hänelle sanonut, mutta ei näytä auttavan.

Onko mun vain pakko hyväksyä vai jatkanko taistelua? Oikeasti tekisi mieli jopa ovea näyttää, sen verran iso tämä asia on minulle, siisi savuttomuus.

kun tupakoitsija on oma ukko. eli joko lopettaa polttamisen, tai muuttaa pois!1 siinäpä miehelle valittavana mikä on tärkeintä, oman terveyden pilaaminen, vaiko vaimokkeen kanssa asustaminen ;)

silloin kun tiedän hänen polttavan, minun tekee mieli tupakkaa ihan sairaasti. Siksi en halua että hän polttaa.

että on todella vaikeaa pysyä irti tupakasta kun mies haisee sille joka päivä, ja kysyisin, mitä voitaisiin tehdä että sitä hajua ei enää tulisi.



Näin välttäisitte mihinkään johtamattoman keskustelun siitä, tupakoiko mies vai ei. Se hajuhan tuossa ongelma on.

Ilmeisesti sä poltat itse tai sitten sulla on täysin olematon hajuaisti. Voin kuitenkin kertoa sulle, että tupakoitsijan henki haisee AINA. IHAN AINA. Itse asiassa se juuri poltetun röökin haju on jopa siedettävämpi kuin se mätänevän viemärin löyhkä, joka tupakoitsijoiden suusta leviää röökien välillä.

Jos mä olisin ap:n asemassa, ja toi olisi ehto, ukko asuisi pihalla pysyvästi.

Osoita ulkona tupakkapaikka, ja kerro, että jos on pakko joskus polttaa, sisälle voi tulla kun ei enää henki haise röökille tms.

kans miettinyt tätä asiaa, jos kävisi ilmi että mies on retkahtanut taas tupakkaan. On ollut polttamatta jo monta vuotta, mutta kyllähän se vaara on aina olemassa että röökin suuhunsa laittaa.



Ja kun minä en ole ikinä polttanut, en tosiaan halua että mieskään tuollaista turhanpäivästä vaarallista touhua harrastaa, ja näyttää vielä esimerkkiä lapsille.



Eli olisi tosi kovan keskustelun paikka, ja luultavasti sanoisin miehelle, että minä tai tupakat. Inhoan röökaamista niin paljon :(

poltimme yhdessä, mutta vain minä lopetin. Siitä on nyt 4 kk, eli olen "herkempi" sortumaan kuin sinä. Mutten tietenkään voi kieltää mieheni tupakointia. Sellaiseksi nalkuttajaksi en jaksaisi rueta.

Polttakoon tai ei, minä en.

nyt sen pitäisi taikaiskusta ja sun tahdostas muuttua tupakoimattomaksi?

nyt sen pitäisi taikaiskusta ja sun tahdostas muuttua tupakoimattomaksi?

elä muuta! Juurikin näin!

oman tupakoinnin suhteen. Ja olen sen verran järkevä myös puolisoni suhteen, että en halua sen yskivän lopun elämää kanssani. Ja tuhlaa mun rahojani.



Joten kai se on yritettävä vielä kerran rakentavaa puhetta tai sitten en sitä vain siedä. Ei minun tarvitse sitä sietää, enkä aio.

ansaitset paljon parempaa ja hienompaa! Kuten vaikka seuraavassa suhteessa narkkaavan, juopottelevan, hakkavan, isoista asioista valehtelevan miehen. Jokainen meistä hei elää OMAA ELÄMÄÄNSÄ, jos sun on niin vaikeaa hyväkyä miehen puutteita, ehkä sun todella pitää tupakoinnin takia vaan lopetta toi suhde.

oman tupakoinnin suhteen. Ja olen sen verran järkevä myös puolisoni suhteen, että en halua sen yskivän lopun elämää kanssani. Ja tuhlaa mun rahojani.

Joten kai se on yritettävä vielä kerran rakentavaa puhetta tai sitten en sitä vain siedä. Ei minun tarvitse sitä sietää, enkä aio.

puhumisessa ei mitään vikaa, kunhan ei mene nalkuttamiseksi. Jos miehesi lopettaa ilman omaa tahtoa, vain alistuakseen, niin se savuttomuus ei tule kestämään. Siihen tarvitsisi omaa motivaatiota, mutta jos hänellä ei sitä ole niin, älä kuitenkaan ala miehesi äidiksi.

Jos taas suhde kariutuu tuollaisen asian takia, niin se on varmaan helpotus miehellesikin.

Eli jos asia on noin vaikea sinulle niin ota ero ja toivo tosiaan, että seuraavassa suhteessa ei ole yhtään sinua ärsyttävää asiaa ;)

Minä en polta ja mieheni lopetti 2v. sitten polttamisen omasta halustaan ja siksi onnistuikin koska itse halusi.

Valehtelu on väärin mutta koska olet noin ehdoton niin ei ole ukollasi oikein muutakaan vaihtoehtoa.

Ja sinun savuttomuutesi ei ole miehen vastuulla vaan sinun itsesi eli ihan sama polttaako miehesi vai ei!

Ja jos todella ostaa tupakkaa sinun rahoilla niin älä anna rahaa. Ja jos ostaakin omilla rahoillaan niin omahan on valintansa.

nyt sen pitäisi taikaiskusta ja sun tahdostas muuttua tupakoimattomaksi?

Tupakoin, kun suhteeni exään alkoi. Se ei silloin haitannut. Pikkuhiljaa yhteenmuuton jälkeen alkoi kuitenkin vihjailla, ettei hyväksy sitä. Eikä tätä eikä tota. Tulin raskaaksi, lopetin tupakoinnin ja tilalle tuli vain uusia vaatimuksia. Erotessa tilanne oli jo niin paha, että kotona oli vaikea olla mitenkään päin.

Ja mitä teki puoliso? Ihan mitä halusi, ryyppäsi paljon ja myöhemmin kävi ilmi, että petti toistuvasti. Eikä paljastuessaankaan ollut mielestään tilivelvollinen kenellekään. Tai parhaassa tapauksessa, perusteli tekojaan koska minä (tyyliin jätin tiskit tiskaamatta)...

Pointtini on, että sinä ap et ole velvollinen muuttamaan puolisoasi. Voit rajoittaa tupakointia omassa tai yhteisessä kodissanne ja silloin kun haluatte olla lähekkäin, mutta jos sille linjalle lähdet että sinä päätät hänen tupakoinnistaan yksin niin en ihmettele että toinen valehtelee (vaikka se väärin on). Luultavasti sinussakin on piirteitä jotka puolisosi kokee vastenmieliseksi, antaako se hänelle oikeuden vaatia sinua muuttumaan tai uhkailla erolla?

Mutta tokihan sinä saat erota, jos tämä on kynnyskysymys. Kunhan muistat, että se on oma valintasi, eikä puolison syytä kaikki...

tulee mieleen Kätevän Emännän "tää homma ei nyt kyl skulaa..." - ripustautuja :D