Miksi olet jo melkein 25v. eikä sinulla ole lapsia?
Mikä on mennyt pieleen? Tuleeko sinusta joku töitä tekevä hikipinko ja jäät vanhaksi piiaksi? Ei ne miehetkään loppuelämää ole sinun kanssa jos et lapsia tee, eikä ne katso parkuvia pentuja kovin vanhalla iällä enää! Haluatko olla joku 30v. ja pienen lapsen äiti? Miten aiot jaksaa? Mikset mieti riskejä?
Kommentit (13)
Olen 26 v. ja mulla on kaksi lasta, vanhempi 4,5-vuotias...ja naimisiinkin olen päässyt vaikka teininä pelkäsin etten koskaan saa poikaystävää... :D
Lopuksi piti odottaa vielä pari vuotta, että mies olisi valmis, eikä se edes silloin vielä olisi ollut kun eka lapsi jo syntyi.
Minä, 33-vuotias nainen, olin 25-vuotiaana erittäin menevä sinkku. Mieheni tapasin 26-vuotiaana ja nyt meillä on kaksi poikaa, 2½- ja ½-vuotiaat. Hyvin jaksan valvoa ja hoitaa vauvaa ja uhmaikäistä. Ei siis mitään syytä huoleen! Älä menetä turhaan yöuniasi minun takiani.
Ps. Tuli vietettyä erittäin vaiheikas, hauska, ikimuistoinen ja piiiitkä nuoruus... Joka jatkuu edelleen! Sillä tiedätkö ystäväiseni, ikä, se on asenne kysymys ;)
ja mies sellainen, että tiesin etten hänen kanssaan ainakaan perhettä perusta.
Nyt ikää 33v ja toista odotan, naimisissa olen (eri miehen kanssa tosin)
Luulis jo et jos 14v. on alkanut miehiä katselee niin 25vuotiaana olis jo jonkun löytänyt ja jos ei niin säälittävää. Säälittää jos joku on 25v. ja ihan ulalla elämästä. Kyllä siihen mennessä olis jo ammattikin pitänyt keretä opiskella ja lapsia, niitä täytyy jo olla.
oli prioriteetit vähän muualla.
Nyt 32-vuotiaana onnellisena kotona. Ei tarvi haikailla mihinkään, kun siellä olen jo ollut ja kaiken tarpeellisen nähnyt. Näin on hyvä.
29 eikä minulla ole koskaan ollut miestä =(
Vierailija:
29 eikä minulla ole koskaan ollut miestä =(
Kaikki ei saa lapsia ja toiset tekee vaan enkeleitä. Mieti sitä!
Okei. Kun olin 18v, yksi 28-vuotias pakolaisena suomeen tullut mies yritti vongata pildeä aktiivisesti ja tahtoi seurustella. Hän elätti itsensä soittamalla kadulla kitaraa. En alkanut seurustella.
20-vuotiaana seukkasin 30-vuotiaan miehen kanssa. Hän oli saamaton nahjus ja itki kotona kun kaikki rahat meni ulosottoon (ei osannut käyttää rahaa).. Kyllästyin!
Sitten 21v oli muutama lyhyt suhde pääsääntöisesti sellaisten miesten kanssa, jotka eivät halunneet edes seurustella.
21v aloin seurustella miehen kanssa, joka käytti aivan tajuttomasti alkoholia ja jolla oli ADHD. Ajattelin, että hän olisi " aikuistunut" , koska oli muuten ihan ok, mutta nope. Vähän paremmin hänellä menee kuin Nykäsen Matilla, mutta ei paljoa puutu.
23-vuotiaana aloin seurustella toisen miehen kanssa, käytyäni välissä läpi yhden surullisen rakastumisen. Tämä uusi suhde kesti 1,5v ja loppui siihen, että mies ei osannut ikinä lopettaa dokaamista ajoissa. Hän myös alkoi olla aggressiivinen ja pelkäsin saavani joku päivä turpaani.
25-vuotiaana oli lyhyt suhde miehen kanssa, joka paljastui homoksi.
26-vuotiaana aloin seurustella miehen kanssa, joka EI halunnut missään nimessä lasta...
Niin olenkin TOSI oksettava. Menenkin tästä ampumaan itseni.
16
eikä ketään kenen kanssa niitä oisin tehnyt. En nyt viittiny tietoisesti yksinhuoltajaksikaan ruveta. Nyt olen 31 ja mul on 2 lasta.