Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä tällaisia ystäviä...??
29.12.2005 |
Olen tuntenut yhden työkaverini reilut kaksi vuotta ja meistä on tullut jonkinnäköiset ystävät työajan ulkopuolellakin, varsinkin tänä vuonna. Olemme samanikäiset ja samanhenkiset ja mielestäni meillä " synkkaa" ihan hyvin.
Emme näe vapailla kovin usein, lähinnä käymme yhteisissä harrastuksissa, jonne yhdessä hakeuduimme. Minua vaivaa suunnattomasti hänen oharinsa, josta viimeisin eli neljäs puolen vuoden sisään vituttaa eniten...
Reilu kuukausi sitten hän kysyi, mitä teemme uutena vuotena. Vastasin siihen, ettei meillä mitään suunnitelmia ollut ja hän kutsui minut perheineni heille uutta vuotta vastaan ottamaan. Sanoi vielä, että jos miehesi on yön töissä, niin tulette sitten lasten kanssa. Sanoin tulevani ja asia jäi siihen...
Vaan eipä ole kutsua tullut ei. Tänään kysyin häneltä töissä vähän niinkuin muistin virkistykseksi, mitä he aikovat tehdä uutena vuotena. Kaverini siihen, että kotosalla juhlitaan ja yksi tuttavaperhe tulee kylään...mitäs te teette? Ai ihan vaan kotona lasten kanssa kun mies töissä...!
Teki mieli kysäistä, että no entäs se meidän " kutsu" . Ei edes siinä vaiheessa kutsunut.
ja näitä muitakin tapauksia riittää. Kesällä he kovasti olivat " joku viikonloppu" pyytämässä meitä grillaamaan ja iltaa istumaan, siihen sekin jäi.
Ennen joulua hän otti itse puheeksi, että kun se kesällinen kutsu meni vähän sivu suun, niin tulette heille sitten glögille jne... eipä olla kutsua saatu ei.
Syksyllä sanoi alustavasti tulevansa lapsineen meidän tytön synttäreille, mutta " unohti" ilmoittaa ettei pääsekään. Muutenkin jättää aika usein vastaamatta esim. tekstiviesteihin.
Hän ei mitenkään välttele minua, vaan töissä ns. hakeutuu seuraani, kyselee lounaalle yms.
Mitä tällaiselle " kaverille" pitäisi tehdä??
Kommentit (15)
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka tekee ohareita ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Tosi ärsyttävää tosiaan. Itse en ole enää pitkään aikaan pyytänyt häntä mihinkään kun on niin älyttömän inhottavaa että hän peruu tapaamisemme muutamaa tuntia ennen sovittua tapaamista. Ja näitä perumisia on tapahtunut varmaan puolikymmentä kertaa tänä vuonna. Ehkä pitäisi unohtaa tuo ystävä kokonaan...hän aiheuttaa mulle ainoastaan mielipahaa. Eikö ystävyyssuhteiden pitäisi antaa elämään positiivista virettä?
usko.Eipähän tarvitse pettyä.Aikoinaan järjestin menoni silleen että kun on sovittu,mutta kertaakaan ei onnistunut.Nykyään sanon joo,ja järjestän kyllä menoni ihan omien suunitelmien mukaan
Todella ärsyttävää kun kuulee kun se näitä kutsuja latelee ihmisille ja tiedän että ei tule toteutumaan... pelkkää puhetta vaan.
Minulle on tärkeää että sovitusta pidetään kiinni. En jaksa mitään tyhjänpäiväisiä kutsuja, kun itse pidän aina sanani. Onneksi löytyy ystäviä jotka toimii samalla tavalla eli ei tarvitse roikkua valehtelijoiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkapa pääsiäisloman ajaksi. Ja muista ehdottomasti tehdä muita suunnitelmia ja unohtaa kokonaan että teillä oli puhetta mistään yhteisistä jutuista. Ehkä kantapää opettaa ystäväsi ajattelemaan muidenkin ihmisten tunteita kuin vain häntä itseään?
Tämä kaverini on tänä vuonna joko yksin tai perheineen ollut
- häissämme
- saunailtaa viettämässä
- grillaamassa
+ muuten vaan kylässä ja aina MEIDÄN puolelta kutsuttuna
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritti soittaa mutten viitsinyt vastata. tarkoitus ei ole ängetä heille, enkä menekään, mutta saipahan ajattelemista...
ap
Vierailija:
Yritti soittaa mutten viitsinyt vastata. tarkoitus ei ole ängetä heille, enkä menekään, mutta saipahan ajattelemista...
ap
olisit itsekin voinut varmistella kutsua aiemmin kuin päivää ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää mun " ystävä" teki kans sellasia juttuja että oltiin sovittu et vietetään esim. juhannusta yhessä ja sitten kun sille soitti et no, mihis mennään, ni se saatto sanoakin vaan että hän onkin nyt mutsinsa luona ja aikovat siellä grillailla yms.. et jos sä haluut niin voithan sä tulla tänne... no empä ollut sellaista suunnitellut, eikä mua yleensäkkään kiinnosta mitkään inside bileet.
Ja tämmöistä tapahtui siis useammankin kerran joten ystävyys vaihtui nopeasti vaan tuttavuus tasolle vaikka tämä laittoikin aina tekstiviestejä yms. " parhaalle ystävälleni" ..
Ystävät pitää ansaita.
uulemisia ja ehdottaa tapaamisia, mutta moneen vuoteen en ole edes ottanut todesta näitä " näkemisiä" .
Siis todella olen tavannut hänet viimeksi vuonna -95 tai jotain. On kyllä hassua kuulla hänestä ja hänen lapsistaan, joita ei ole todella koskaan nähnyt, vaikka asutaan parinkymmenen kilometrin etäisyydellä.
Aikoinaan kutsuin hänet ihan tosissani kylään (ei koskaan tullut) ja lupasin mennä tapaamaan häntä Stockalle, tmv. (muttei aikaa saatu koskaan sovittua hänen puoleltaan...). Nykyisin pidän häntä ihan vitsinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi olevan pokkaa vastata puhelimeen.
Minä en ymmärrä kuinka monesti sut, ap, pitää kutsua. Jos ystäväsi sanoo, että tulisitte joskus käymään, niin miksi et mene. Millä tavalla sut pitää sitten vielä kutsua. Ei mun ystävyyssuhteet ole noin konstikkaita. Kun ystävät sanoo, että tulkaa joskus käymään, niin minä sitten joskus soitan, että mikä ilta kävis. Ei katso kaikki elä niin muodollisessa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kommentoin tätä lausetta:
Kun ystävät sanoo, että tulkaa joskus käymään, niin minä sitten joskus soitan, että mikä ilta kävis. Ei katso kaikki elä niin muodollisessa maailmassa.
[/quote]
Itselläni oli aikaisemmin vaan tapana mennä kyläilemään, kun kerran toinen oli pyytänyt tällaisissa lauseissa. Huomasin, että tulostani ei aina tykätty ja jos vierailuja yritti etukäteen sopia, näille ihmisille ei tuntunut koskaan sopivan. Siis ensin pyydetään, mutta sitten ei kuitenkaan tykätä, jos tullaan. Eli kyllä jotkut ihmiset ihan oikeasti elävät muodollisessa maailmassa.
Hän on entinen työkaverini, ja aina kun tapaamme hän sanoo, että " pitää tavata, mennä ulos, glögille, grillaamaan jne" vuoden ajasta riippuen. Hän tekee ihan samaa muillekin ystäväpiirissämme. Me olemme tulleet siihen lopputulokseen, että hän van puhuu lämpimikseen, jonkun näköistä " small talkia" vissiin. Mä aina myötäilen hänen juttuja, ja sitten vasta otan ne tosissani kun se varsinainen " kutsu" tulee.