Lue keskustelun säännöt.
koulukypsyys, mitkä kriteerit?
28.12.2005 |
Millä kriteereillä tuo koulukypsyys arvioidaan? Poikamme on aloittamassa nyt nämä testit ja mietinkin mikä käytäntö on, saako vanhemmat esim. vaikuttaa asiaan?
Mielestämme poika on todella ikäisensä tasolla, eskarissa siis nyt, tunnistaa kutakuinkin kaikki kirjaimet, osaa laskea helppoja yhteenlaskuja, kirjoittaa joitakin sanoja, keskittymiskyky on huippuluokkaa (verrattuna iso-siskoonsa) ja muutenkin on sosiaalinen, vaikkakin ujo.
Nyt nämä terapeutit ovat sitä mieltä että jokin mättää. Itsestäni tunttu aivan mielipuoliselta tällanen syynäys! Enemminkin olisin eskoiseni laittanut joihinkin testeihin jos jonkun.
Onko muiden mielestä nyky-suomi jo liikaakin tällainen että kaikki normista poikeava tutkitaan ja on pakko löytyä diagnoosi? Miksei lapsi vain voi olla oma persoonansa?
Kommentit (5)
Ymmärränhän minä että kaiketi lapsen parhaaksi nämä testit tehdään ja toki on hyvä jos jotain löytyy että opekin sitten tietää jne.-.
Tuntuu vaan niin pahalta selittää lapselle itselleen miksi käydään psykologin luona, terapeuttien, koulukuraattorin jne., kun ei isosiskokaan ole käynyt. Pakostakin lapsi tajuaa että hänessä taitaa olla jotain " vikaa" .
Vinkkejä miten lapselle asian kertoisi?
t.-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli innoissaan etuoikeudestaan, koska on aina rakastanut tehtäviä ja puuhailua. Esikoulussa oli myös kertonut ryhmälleen menevänsä kivoja tehtäviä tekemään, ja olisivat ne muutkin lapset kuulemma halunneet tulla mukaan. Eli me käänsimme tuon asian etuoikeudeksi, jota se muuten onkin.
Meillä lapsi jäi " kiinni" puheterapiassa jonne mentiin alkuun kylläkin ihan eri syystä, jotka siis korjaantuivat parissa kuukaudessa. Mutta sitten terapeutti sai päähänsä että pojalla voisi olla jotain muuta kun tietyt kypsyystasot eivät ole " tasaisia" eli osa taidoista on ikäistä edellä, osa jäljessä.
t.ap
Sano vaikka, että mennään tekemään testejä kouluja varten. Musta on paras olla rehellinen, mutta ei kuitenkaan sanoa mitään sellaista, että " ne ajattelee ettet sinä osaa" . Voit vaikka sanoa ettet tiedä ihan tarkkaan miksi te menette, mutta että pitää kysyä sitten, teidät vain käskettiin. Koska näinhän asia on, ethän sinä sen tarkemmin tiedä :)
Joskus tulee vääriä hälytyksiä - esim kaverin lapsi oli " vaikeasti dysfaattinen" erään asiantuntijan mukaan, myöhemmin kaikki asiantuntijat kyseenalaistivat koko jutun (siis ei vikaa). Huono sattuma teki sen, että vain yhden asiantuntijan mielipide sitten vaikutti (ja lapsi sai lykkäystä koulun aloittamisessa). Lykkäämisvuonna päätöstä ihmeteltiin ja vanhemmatkin kyseenalaistettiin (ihmeteltiin miten moinen vaikeus on edes huomattu, kun sellaista ei ole).
Joten ihan hyvä, jos lapsesi testataan monipuolisesti, niin ei satu huteja!
Suurin osa lapsista osuus ns. " normaaliin" skaalaan. Myös ne, joita yritetään laittaa kouluun nuorempina.
Jos lapsellasi olisi joku asia vielä kehittymättä, niin parempi lapselle, että se tiedetään, vaikka ei jäisikään odottamaan vielä vuodeksi koulun alkua. Opettajan on hyvä tietää mahd. diagnooseista, mutta eihän se ole mitenkään sanottua, että lapsesi edes sellaisen saa.