Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että vaikeasti vammaisten ruokailu ravintolassa on ihan ok?
28.12.2005 |
Siis toki se on periaatteessa ok eikä kukaan ihminen ole parempi kuin toinen. Mutta todella ärsyttävää jeesustelua se, että ketään ei saisi inhottaa tai häiritä ruokailu johon kuuluu äänekästä metelöintiä, kuolaamista, pientä oksentelua, röyhtäilyä. Mielestäni tietyt " tilat" tai sairaudet eivät vain kuulu julkisiin tiloihin ihan joka asian suhteen ja eräs niistä on vaikeasti vammaisten ravintolaruokailu. On todellakin olemassa hyvin monenlaisia kehitysvammoja ja harva teistä on edes niistä kovin vaikeita nähnyt. Ja tosiaan, jopa näitä erittäin vaikeasti vammaisia viedään erilaisille ravintolaretkille yms, joihin moni ei edes kaipaa ja saa ahdistuskohtauksia uudessa ympäristössä.
Sanokaa mitä sanotte. Itselläni on kehitysvammainen velipuoli, joten tiedän varsin hyvin mistä puhun. Hän on jo aikuinen mies ja lievästä kuolaamisesta yms huolimatta varsin siisti tapaus tässä suhteessa. Mutta esim. Rinnekodissa yms muualla on ryhmiä, joiden en todellakaan soisi olevan kanssani samaan aikaan syömässä. En tietenkään sano mitään tai ääneen ruodi ko. asiaa, mutta sisimmässäni niin ajattelen.
Psyk. osastoillakin työskennelleenä en myöskään ymmärrä äänekkäiden skitsojen yms viemistä ruuhkaisiin ravintolasaleihin. Vai onko teistä kiva, että " sedällä, jolla on pakkomielteenä tuijottaa naisten ja tyttöjen rintoja" tekee sitä teidän 6-vuotiaalle tytöllenne viereisestä ravintolapöydästä käsin. Saadakseen ko. pakkomielteen pois, tarvitsee hänen välillä käydä jaloittelemassa ja tekemässä askelkuvioita tietyn kaavan mukaan...pari minuuttia ja taas pakkomielle saa vallan.
Ymmärtäkää myös siis niissä tapauksissa, kun jotain ikävää tapahtuu. Omakin velipuoleni, joka ei pahemmin kuolaa yms, saattaa pitää kovaa ääntä ja huudella möreällä äänellä asiattoman kovaa yms. Ja todellakin ihmisten katseet kääntyvät useimmiten vihaisesti, varsinkin kun kyseessä on aikuinen mies. Useimmiten kehitysvammaiset ovat myös malttamattomia ja ruokaa odottaessa yms aika käy pitkäksi ja häiriökäyttäytyminen saattaa alkaa.
Kommentit (14)
mutta se naapuripöydän pakkoliikkeinen ja kuolaava henkilö saattaa myös olla sinua älykkäämpi? Mihin raja sitten vedetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta koska heilläkin on oikeus siihen niin menen itse mieluummin muualle tai valitsen toisen ravintolan.. =)
Ja olen, koska olen tutustunut moneen äitiin/perheeseen, jossa vaikeasti vammainen lapsi. Me emme todellakaan halua piiloutua neljän seinän sisäpuolelle vain siksi, jotta sinulla olisi parempi olo.
Vaikeasti vammaisia on NIIN pieni määrä koko väestöstä, niin uskomattoman pieni prosentti, että jos ihminen kerran elämässään " joutuu" näkemään sellaisen hirvityksen, kuin vaikeavammaisten kööri ravintolassa, niin ottakoon sen vaikka ELÄMYKSENÄ.
sitten on. Mutta esim. psyk. sairaiden huutelu, tuijotus ja aikuisten kehitysvammaisten mölinä on häiritsevää. Lapset nyt suvaitsee, oli ne terveitä tai sairaita ...
riehuvat jurrissa ja ovat idiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitakin voi oksettaa nähdä teidän pärstänne, kun ovat ravintolassa syömässä. Jos muut asiakkaat vievät ruokahalunne syökää kotona tai hakekaa Drive in:ista.
minä olin töissä vaikeasti keh.vammaisten koulutusyksikössä, ja käytiin joka torstai ravintolassa. Ja hyvin meni aina. Voi voi sinua ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten suht hinnakkaaseen raflaan, ei lounasaikaan, vaan esim illalliselle. Yleensä " erityisryhmäläisillä" ei ole varaa käyttää kalliita ravintolapalveluita, vaan keskihintaisia tai edullisia.
Mutta tarkoitan niitä, joilla on häiritsevää käyttäytymistä.Onko se teistä ok? Jos esim. pakkoneurootikoilla ja skitsoilla, jotka " tuijottavat naisia" koko ajan, on halu syödä ravintolassa, niin sallitteko te vapautuneesti sen,että tuijottavat lapsianne yms koko ajan?`Sehän kuuluu heidän sairauteensa ja on pakko-oire. Tai miksei saman logiikan mukaan alkoholistilla, jolla on paskat ja kuset housussa, ole oikeus syödä ravintolassa teidän vieressänne? Mikäs sinä olet sitä kieltämään? Niin, sama logiikka. Hyväksytään vaan kaikki sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasinkin tuohon toiseen ketjuun, että olin työssä ravintolassa, johon monta kertaa vuodessa tuotiin kehitysvammaisryhmiä. Jotkut olivat auttamatta liian huonokuntoisia ihmisten ilmoille tuotavaksi. Sen totesivat ryhmän hoitajatkin eräänkin aivan katastrofaalisen lounaan jälkeen. Kyse ei todellakaan ole silloin vain pikku kuolaamisesta, jota ei ole pakko katsoa.
Korostan, että ymmärrän oikein hyvin, että kehitysvammaisia ja vanhuksia viedään retkille, mutta kun he kaikki vain eivät sitä tilannetta kestä.
Tieks jotenkin kun mä en shokeerannu oikein mistään tuollaisesta! Eikä se johdu siitä ettenkö olisi ollut ihmiselämän eri muotojen kanssa tekemisissä. Mun omaa äitiä yököttää kaikki poikkeava ja musta se on jotenkin tosi kummallista.
Olen pienenä joutunut mm itsensäpaljastelijan ahdistelelmaksi (kesti useita kuukausia) ja kai minä jotenkin siinä parkkiinnuin. Tuijottaminen ei paljoakaan paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten eivät he kenkään romanttista iltaa ole pilaneet. Joskus olemme arvioneet jonkun ravintolan suosion väärin eli kun olemme luonasaikaan ravintolaan meneet onkin se ollut täysi. Mieluummin menemme rauhallisempaan paikkaan. Ravintolan valintaa rajoittaa pyörätuolit eli sen mukaan mihin pyörätuolilla on ravintola valittava joten jos vammaisen kohtaaminen ravintolassa pelotta menkää syömään toisen kerroksen ravintolaan jonne ei pääse kuin portaita. Joka kerta (3-4krt/vuosi) kun suunnittelemme retkeä jossa ruokailemme ravintolassa, soitamme ravintolaan ensiksi: varaamme pöydän, kerromme että ryhmämme koostuu kehitysvammaista ihmisistä ja heidä ohjaajistaan sekä sen kerromme kuinka monta pyörätuolia on matkassa. Ravintolassa osaavat siis varautua porukkaan ja halutessaan varata meille pöydän sivummalta. Koskaan meille ei ole sanottu että olisimme ryhmämme kanssa ei-toivottuja asiakkaista vaan aina on sanottu nätisti tervetuloa ja aina olemme saaneet pääsalin puolella syödä.
Meillä on ollut monia mukavia ja onnistuneita retkiä joissa on ruokalitu ravintoloissa vaikka ryhmämme koostuukin nimenomaan vaikeasti kehitysvammaisista henkilöistä.
Vierailija:
" sedällä, jolla on pakkomielteenä tuijottaa naisten ja tyttöjen rintoja" tekee sitä teidän 6-vuotiaalle tytöllenne viereisestä ravintolapöydästä käsin.
Miksi ihmeessä? Eivätkö hoitajat puutu siihen samantien?
Olimme viime kesänä jokiristeilyllä, jolla oli mukana mielenterveyspotilaita. Heidän käytöksensä oli selvästi poikkeavaa, mutta ylettömiin väärinkäytöksiin puututtiin henkilökunnan taholta heti. Ainoat, joita tilanne näytti häiritsevän, olivat keski-ikäiset naiset. Lapset saattoivat vilkaista ryhmää pidempään, mutta kun he eivät tehneet mitään järin omituista, kuten lähteneet lentämään, he unohtivat koko ryhmän olemassaolon piankin. Nämä mukana olleet lapset tosin olivat koulusta, jossa on kolme kehitysvammaisten ryhmää. Lienevätkö jo tottuneet siihen, että ihmisiä on monenlaisia.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän me kaikki mahduta tänne... Ja jos sinua inhottaa, pysy itse poissa sellaisista paikoista...