"En halua muistella pikkulapsiaikaa"... Näin sanonut parikin

No en ihmettele

Vierailija kirjoitti:

vauva- ja pikkulapsiaika on se ikävin vaihe lapsen kanssa.

Riippuu myös lapsesta. Esim. itkeekö koliikkia.

No sehän on ihan helvetin raskasta aikaa. Kuka haluaa ehdointahdoin muistella raskaita aikoja?

No toisille kaikki on ylivoimaista ja raskasta. Tai lapsi ei ole terve ja parisuhde voi olla paska ym ym. Meille pikkulapsiaika oli ihan parasta. Toki oli onni saada kaksi tervettä ja aika helppoa lasta. Mutta vain 2 lasta koska siihen riitti voimat ja talous erittäin hyvin ja vielä 4 vuoden ikäero. Ja lasten saaminen ei ollut itsestäänselvyys vaan oli vaikeuksia ja keskenmeno ym. Kahdelle perhekeskeiselle aikuiselle ei lapsiperhe-elämä ollut rasite vaan  toivottu siunaus...vaikka ei uskovaisia ollakaan.

Ei mua muutenkaan kiinnosta lapset niin mitä sellaisia muistelemaan.Exän kanssa joskus muistellaan jotain lasten kommelluksia, mutta en mä muiden kanssa niistä puhu.

Kaikista ihaninta aikaa oli vauvoista kolmivuotiaiksi olevien lasten kanssa. Oli ihanaa seurata pienokaisten kasvua rauhassa kotona ilman päiväkoti/työruljanssia. 

Välillä oli rankkaa, koliikkia, korvatulehduskierteitä. Mutta nuorena jaksoi, kun sai jossain välissä edes vähän aikaa nukuttua. Elettiin päivä kerrallaan hetkessä. Jos rankkaa niin silloin löysättiin muista arjen askareista ja levättiin silloin kun vain voi, vaikka kämppä olisi ollut pommin jäljiltä.

Elämää ei kuulu suorittaa vaan elää.

No onko ihme?

Tylsää se lähinnä oli. Melko helpot vauvat ja pikkulapset oli. Nyt jo aikuisia. Aika aikaa kutakin. En kaipaa pikkulapsiaikaa , enkä edes lapsen lapsia välttämättä halua...

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan helvetin raskasta aikaa. Kuka haluaa ehdointahdoin muistella raskaita aikoja?

Lisäksi ihmisen muisti on takia hyvä pyyhkimään ikävät ja raskaat asiat pois. Muistetaan ne pari kivaa ja muutama rankkaa hetkeä, loput on poissa. Hyvä niin, muuten kukaan ei saisi toista lasta😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan helvetin raskasta aikaa. Kuka haluaa ehdointahdoin muistella raskaita aikoja?

Lisäksi ihmisen muisti on takia hyvä pyyhkimään ikävät ja raskaat asiat pois. Muistetaan ne pari kivaa ja muutama rankkaa hetkeä, loput on poissa. Hyvä niin, muuten kukaan ei saisi toista lasta😅

Useimmathan väittävät (tai väittivät ennen), että synnytyskivut unohtuvat, kun nyytin saa kainaloon. Muuta mieltä ei saanut olla silloin kun sain omani. Mulla luonto ei hoitanut hommaansa, ja lapsiluku on yksi. Nyytti on 23, ja häntäluun murtumisen muistaa kyllä, vuosienkin jälkeen, vaikka se ei enää luojan kiitos muistuttele itsestän edes marraskuulla.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia on vain kaksi, eikä esim. kahdeksaa, kuten joillakin.

Kaksi pienellä ikäerolla voi tarkoittaa vuosien nukkumattomutta. Vauvoista toki on eroja, osa nukkuu kokonaisia öitä ja osa taas ei nuku. 

Minusta pikkulapsiaika oli ihanaa, 1v ylöspäin. Maksaisin paljon, että saisin aikamatkata edes pariksi minuutiksi ottamaan lapset vielä kerran syliini. Nyt he ovat 18 ja 21v.

2-3 v ihania palleroita🤗

Vierailija kirjoitti:

Minusta pikkulapsiaika oli ihanaa, 1v ylöspäin. Maksaisin paljon, että saisin aikamatkata edes pariksi minuutiksi ottamaan lapset vielä kerran syliini. Nyt he ovat 18 ja 21v.

Kerran ja pari minuuttia kuulostaakin oikein hyvältä. Kyllä mäkin ottaisin unisen nelivuotiaan kainalooni, jos olisi se aikakone. Mutta totuuden nimessä, tulisin hulluksi, jos nyt, kun lapsi on aikuinen, pitäisi aloittaa uudestaan. Se on hyvin vahvasti aikansa kutakin -touhua, ja varmasti aika kultaa muistoja. Ei sitä nelivuotiasta kaipaillut vielä murrosin tuiskahtelijaa kuunnellessa, eikä nytkään pidemmäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

2-3 v ihania palleroita🤗

Kunnes päättävät heittäytyä lattialle huutoitkemään. Ja toistavat tämän vähintään 10 kertaa päivän aikana. Onneksi mukulat kasvaa.