Hyvää keskiviikkoa TAMMIKUISET
Huomenta. Ajattelin minäkin pinoutua pitkästä aikaa.
Eilen aamulla lorahti housuihin nestettä, hieman verensekaista, ajattelin että nytkö sitä lähdetään, kävin suihkussa ja pakkasin vauvankassin.
Soitin synnärille ja ne käskivät seurailemaan tilannetta, jos lorahtelee lisää tai tiputtelee siteelle, niin pitäisi lähteä. No eipä lorahdellut, ei tiputellut eikä supistellut joten kotona ollaa edelleen. Sama toistui tänä aamuna kun heräilin, taas lorahti, mutta vähemmän ja kirkasta. Täytynee soitella taas synnärille, josko pitää käydä näytillä. Yritän tässä ensin heräillä ja orjentoitua päivään.
Yöt menevät todella huonosti, yläselkä on kuin tulessa, ekä siihen auta
mobilat eikä Para-tabs, pitäis varmaan käydä lääkärissä ja pyytää siihen jotain piikkiä(tulehduskipulääkettä tai vastaavaa), en tiedä pisteleekö ne synnärillä synnytyksen jälkeen.
Tämä oli tällaista valitusta tällä kertaa, anteeksi nyt.
Parempia öitä muille ja mukavaa keskiviikkoa.
rv.tasan38
Kommentit (21)
Vedet meni....kaverilla
Niin siinä sitten kävi että kaveri on nyt synnärillä!!!
Meillä laskettu aika päivän erolla ja nyt soitti aamu viideltä että vedet oli menny ja ovat matkalla synnärille. Olen aivan hermona täällä ja en osaa tehä yhtään mitään. Just eilen miehelle sanoin että toivottavasti mulla alkais ekana ettei tartte " yksin" jäädä odottamaan. Oon koko ajan toivonu että alkais vasta vuoden vaihteen jälkeen mutta nyt on sellanen olo että tahtoo kanssa synnyttämään. Yritän nyt vaan psyykata itteni että vauvalle on parempi että olis vielä muutaman päivän/viikon masussa (EIIIIIIII)!!!
Oma olo ollut iltaisin todella tukala. Alapäätä vihloo ja sykkii tosi paljon ja suppareita on vähän väliä, silti iski nyt kauhee paniikki et jos vielä neljä viikkoa kestää niin miten sen jaksan kun kaveri omansa jo saanut, enkä ehkä niinkään osaa kaivata vielä vauvaa syliini vaan päällimmäisenä ajatuksena on itse synnytyksen läpikäyminen ja kestäminen. Pelkään aika tavalla sitä kipua ja miten se menee ja tieto kaverin synnytyksestä aiheuttaa mulle varmasti vielä lisää painetta.
Nyt pitäs vaan saada ittensä kasaan ja psyykattua tähän omaan raskauteen... helpommin sanottu ku tehty.
Maariska tasan 38
Enpä ole taas pitkään aikaan tänne kirjoitellut, mutta kuulumisia kävin eilen lukemassa joulun pyhien jälkeen ja ihan ensimmäiseksi onnittelut kaikille nyyttinsä jo hakeneille!
Joulukin sitten tuli ja meni huilatessa, mutta eipä ollut enää eilen neuvolassa verenpaineet koholla ja pissakin oli täysin puhdas. Eli taas voi olla vähän rennommin, mitä nyt tämä möhköfanttimainen olemus antaa myöden....
Kovasti taas väsyttäisi, kun takana on huonosti nukuttu yö ja juuri sitten tänä aamuna neiti päätti herätä puoli seittemän toivottamaan isille hyvää työpäivää... eilenkin neiti veteli sikeitä vähän yli puoli yheksään, mutta eiköhän tässä jotenkin sinnitellä päiväuniin asti.
Mutta jospa sitä lähtisi kahvin keittoon, että saisi hieman enemmän virtaa tähän koneeseen.
Nepp@ri ja poju 38+4
vauvan saaneille! Olipas ilo lukea iloisia uutisia! Täällä meni joulu ihan mukavasti. Pientä hermoilua oli kun lopulta oli saanut joulun laitettua ja sitten huomasi olevansa itse vähän väsyksissä. Päivät kuluivat kyläillessä vanhempien ym. luona. Nyt sitten kun voisi nukkua ja olla niin uni ei maita ja yöt todella katkonaisia. Vauva liikkuu mahassa mukavasti. Tänään on neuvola joten pelottaa mitä puntari sanoo...ja neuvolatäti sen päälle! Pitäisi varmaan lähteä kellimään tuonne rakkaiden viereen ja yrittää vielä huilia että jaksaisi tämän päivän.
Täällä on ollut kovia pakkasia ja nyt törmäsi siihen raakaan tosiasiaan että mitä pukee päälle tuonne paukkupakkasiin! No onneksi jotenkin mahtui vanhoihin vaikkakin kiristi ja kinnasi...sai sentään vähän ulkoiltua. Olin kuin " michelinukko" eikä voinut kuin nauraa itselleen!!
Synnytysasiat minuakin vähän jännittää ja huolettaa. Välillä se pyörii liikaakin päässä...vaikka tietää ettei siinä pakosta ole paljoa tehtävissä kuin ajatella että osaavissa käsissä sitä ollaan ja kaiken kivun jälkeen se on sitten ohi kuitenkin joskus...Lettiksen synnytys vaikutti ihanteelliselta! Omani ensimmäinen siis tuli myöskin nopsasti ja sen vuoksi toivon että tulisi tämäkin kaveri maailmaan samaa kaavaa käyttäen...osaisi näin paremmin varautua tulevaan ja tietää edes vähän mitä tapahtuu...minä kun pelkaään vähän noita epiduraaleja ym. en tiedä miksi mutta jotenkin vain pelottaa! Olen tällähetkellä sellaisessa olotilassa että kunhan vuosi vaihtuu saisi vauva syntyä ihan koska vaan!! Vaikka maha onkin iso ja ihana niin täytyy kyllä sanoa että olen jo kyllästynyt tähän kömpelöön olotilaan kun ei taivu, käänny ja mahdu mihinkään...t. kankea Untis rv 36+5
Joulu on mennyt ja herkkuja syöty niin että korvissa tuntuu! Joulupukki toi paljon lahjoja, mieluisimpana niistä vaunut tulokkaalle.
Kirjoittelen pikaviestiä siskollani Tampereella, jonne jäin, kun eilisen rutiinineuvolakäynnin seurauksena minut passitettiin TAYS:iin SVO:lle- syynä jälleen vauvan epämääräiset sydänäänet, jotka kahden terkkarin voimin (ja minunkin maallikkokorviini) kuulostivat viimekertaista epätasaisemmilta, eli lisälyöntejä tuntui tulevan tuon tuosta- tai ainakin TAYSin viimekertaista joka 10.-15. useammin.
TAYSissa sitten olin pitkään käyrällä ja lääkärin ultrattavana, eikä siellä näkynyt mitään hälyttävää. Lisälyöntejä tulee, eli rytmihäiriö ei ole hävinnyt, mutta niin häiriö on kuulemma niin lievä, että tässä vaiheessa sille ie voida tehdä mitään. Ei voi kuin odottaa ja katsoa.
Synnytysvastaanotolla oli aikamoinen ruuhka ja oli siinä lääkäriä odottaessa mielenkiintoista tarkkailla synnyttämään tulevia. Jotenkin hurjan rauhallista touhua ja hiljaisia odottelijoita näyttivät kaikki olevan suurta mannelaumaa lukuunottamatta, eli ei näkynyt yhtään kaksinkerroin tuskaisena tulevaa, kuten itse muistelen oman " sisääntuloni" viimeksi.
Jospa lähtisi hiukan tutkailemaan alemyyntejä, olisiko vaikka imetyspaitoja saatavilla, muuta kun en oikeastaan tarvitse. Sitten maaseutu taas kutsuu..
Onnea kaikille vauvansa saaneille tammimasuille ja muille jännittäviä viime päiviä ja viikkoja,
jujube 35+3
Jos oli välissä päiviä, että pukamien kanssa tuli jotenkuten toimeen, niin nyt ne on taas aivan kamalan kipeät. On vaan ikävää kääntyillä koko yö sängyssä ja päivisin puljata pitkin kämppää, kun ei missään ja mitenkään päin ole hyvä olla. Särkylääkkeet ummettaa, eikä oikean duphalac-annostuksen löytäminen tai ylläpitäminen ole ihan helppoa.
Tänään teen viimeiset työt, sitten toivoisin vaipuvani horrokseen käynnistykseen asti. Tai kai pitää jossain vaiheessa pakata se sairaalakassi :) Paljoa en tarvii, jos nyt harjat muistais hampaille ja hiuksille, muu on jotensakin toissijaista.
Pakko aloittaa päivät pyykin pesulla.
enyo 39+1
Onnittelut minultakin jo vauvansa saaneille! Perästä tullaan, tosin veikkaan että helmikuulle mennään...
Huomenna olisi neuvola ja ensi viikolla viimeinen ultra. Vähän jännittää, miten päin vauva mahassa majailee, kun se on viihtynyt välillä rt:ssa ja välillä pt:ssa. Itse en tällä hetkellä tiedä, miten päin hän on, maha on niin täynnä vauvaa. Kiinnittynyt hän ei ole ainakaan, mutta eipä kiinnittynyt esikoinenkaan ennen kuin yliajalla.
Täällä on pakkaspäivä eikä pihalle ole pojan kanssa asiaa. Olisi varmaan aiheellista alkaa laittaa vauvan kamoja esille, jos vaan jostain saisi energiaa. Tuntuu vain, että koko ajan väsyttää, yöllä ei saa nukuttua jne. Levätkää siis esikoisen odottajat, kun nyt on mahdollisuus! Kaiholla muistelen esikoisen odotusaikaa, kun sai nukkua milloin väsytti ja tehdä mitä tykkäsi. Nyt on elettävä pojan rytmin mukaan eikä parane silmiään sulkea hänen hereillä ollessa.
Tihveröinen rv 36 tasan
Että huomenia vaan!
Mistähän tuota unta oikein piisaa... eilen vetäisin kunnon 9 tunnin yöunet, päälle 3,h tunnin päikkärit - ja nyt meni taas yöllä yli 10 tuntia. Nyt alkaa olla jo pikkuisen virkistynyt olo. Tais olla rankempaa tuo joulureissaaminen kun ymmärsinkään. Vauvakin " metelöi" taas masussa entiseen malliin muutaman hiljaisemman päivän jälkeen. Väsyi sekin raukka jatkuvaan autossa istumiseen...
Mua on ruvennut mietityttämään kovasti oma suhtautumiseni synnyttämiseen, joka - kuten täälläkin on tullut huomatuksi - voi olla käsillä piankin. Kun mullahan on aivan järkyttävä sisätutkimus- tai oikeastaan instrumentti(=spekula-)kammo. Oon ravannut pelkopolilla ym. asian takia, ja kaikki vakuuttaa, että synnytyksessä spekulaa ei tarvita kuin ääritapauksissa Oonkin ajatellut, että pystyn ehkä sittenkin synnyttämään alakautta... ja viime aikoina oon tullut jopa uteliaaksi tietämään, mikä on kohdunsuun ja -kanavan tilanne, kun muut niistä puhuu ja mulla ei oo mitään tietoa. Silti pelko pistää vastaan - esimerkiksi välilihan leikkaamisen ja mahdollisten alapään repeämisten ompelemisen ajatteleminenkin saa mut voimaan todella pahoin. Yritän vaan ajatella, että tositoimissa ne on sit pikkujuttuja. Ja jos se ääritilanne tulee, et sitä spekulaa tarvitaan, voi hyvin olla, ettei sekään tunnu missään.
Silti vaivaa, kun en todellakaan tiedä, että miten käy (mulle kyllä käy keisarileikkauskin; en osaa ajatella sitä sillä tavalla huonompana vaihtoehtona). Polilla ja neuvolassa on kyllä oltu äärimmäisen ihania, rohkaisevia ja ymmärtäviä tän asian suhteen; tuntuu, että nyt jos koskaan mä pääsen kammostani eroon. En tiedä, johtuuko sitten siitä - vai pelkäänkö tulevaa aivan tolkuttomasti - mutta jotenkin mä en osaa ajatella synnyttäväni varsin pian. Ihan kuin koko asia ei koskettais mua ollenkaan... ainakaan vielä. Ja silti odotan ihan hulluna, että saan nyyttini kainaloon tuhisemaan. Eli joko luotan kerrankin siihen, että elämä kantaa vaikka minä en kaikkea kontrolloisikaan - tai sitten pelkään synnytystä niin paljon, etten uskalla päästää koko asiaa ajatuksiini kunnolla. Enkä tosiaan tiedä, kummasta on kyse.
Tällaisissa tunnelmissa täällä tällä kertaa. Nyt aamupuurolle, vessan siivoukseen ja kukkien kasteluun. Ja sitten kaupungille kaverin kans kahvittelemaan!
Mukavaa pakkaspäivää ja hyviä vointeja kaikille,
:) SolAngel & Rontti 35+6
Rattoisaa keskiviikkoaamupäivää kaikille. Meilläkin on nyt joulun " kiireet" ohi ja ehtii kunnolla koneellekin. Joulu meni huristellessa ympäri Uuttamaata ja syödessä hyvin. Välillä on aika tullut pitkäksi, kun mies on ollut kaikki pyhät ja vielä tämän viikon töissä (9-17). Esikoinen 2,5v oli joulupukista ja lahjoista täysin tohkeissaan eikä vieläkään oikein malttaisi mennä nukkumaan, kun haluaa leikkiä uusilla leluilla.
Eilen mulla oli huono päivä. Yöllä heräsin siihen, kun diabeetikkomiehen sokerit oli tosi matalalla ja mulla meni tunti niitä korjaillessa. En sitten tietty saanut unta vaan kukuin monta tuntia. Aamulla piti olla lääkäri (kasvunseurantaultra) ja sen jälkeen neuvola. Soittivat terkkarista tuntia ennen aikaa (siis aamusella), että ultraan on kaksoisvaraus ja mun aika siirtyy tälle päivälle. Jipi jipi. Ei ole kiva ajella yhteensä 40 km huvin vuoksi, kun oltiin tarkoituksella varattu molemmat käynnit samalle päivälle. Tälle päivälle en saanut lapsenvahtia, joten poika oli pakko ottaa lääkäriin mukaan. Eiliselle mahtui vielä monta pikku vastoinkäymistä, joten olin illalla henkisesti ihan rikki. No, oloa ei helpottanut se, että kymmenen maissa alkoi supistella ( ei kovaa) ja sitä jatkui aamu kolmeen asti. Hyvästi yöunet. Ja tänään oli aamulla sitten se lekuri eli aikainen herätys. Vali vali ;) .
No, tänään on parempi mieli ja ultra takana päin. Eiliseen neuvolareissuun ei kuulunut kummempia. Kaikki ok ( sf nyt 30) ja painoa oli tullut " kiitettävästi" kiitos joulun herkkujen. Onneksi neuvolantäti on ymmärtäväinen eikä motkottanut 1kg/vko tahdista. Tänään ultrassa kokoarvio oli n. 2400g, mutta lääkäri totesi ettei saanut mittoja kunnolla (nuori tyttönen). Kasvun puolesta vaavi menee samaa rataa kuin esikoinenkin. Sydämensyke heikkeni vaavilla jossain vaiheessa ja tästä syystä sain lähetteen ä-polille. Tarkoitus varmuudeksi ottaa ktg-käyrää. Paikat on pehmenneet, mutta kohdunsuu vielä kiinni.
Tässäpä tätät jaaritusta nyt olikin. Nyt on kaiketi lähdettävä pojan kanssa leikkimään hetkeksi. Pirteää pakkaspäivää.
Ks16 36+5 (tai sinne päin)
Joulusta selvitty yhtenä kappaleena - hurjasti onnea kaikille masukkinsa jo tavanneille!! Joulunpyhät meni rauhallisesti, ei mitään ihmeempiä tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä, paitsi jatkuvia synnytysunia joka yö...Kohta pitäsi lähteä neuvolaan taas syynättäväksi ja jos kävis vähän kaupoilla uuttavuotta varten, eiköhän sen saa vielä kotosalla viettää... Tilasin äsken HM ltä imetysliivejä, siellä oli joitain kokoja netin löytöpisteessä 7,90... Ne pitäis tulla jo ens viikolla.
Mukavia loppumetrejä tammimasuille!
Rosa rv 38+1
Kaikki ihan ok. Kävin siis synnytystapa-arviossa, ku kaksoset leikattiin aikoinaan. Toki sillon jo todettiin, että alatiesynnytys täysin mahdollinen, mutta leikkuriin päädyttiin, koska a-vauvan pää ei laskeutunu jonku nollatason alapuolelle, koska kohtu ei supistanu enää lopussa tarpeeks voimalla.
Anyway, lääkäripimu kerto, että meikäläisen tavara antaa kevyesti 3,5 kilosen syntyä alakautta, mut samaan lauseeseen totes, että vaikka mentäis laskettuun aikaan saakka, niin penska olis hätinä kolmikilonen, arvio ultralla tänään viikolla 36+1 n.2300 g, ettei mikää iso tyyppi tulos, tosin oon ittekki aika kääpiö ikäisekseni;) No me kaikkihan ollaan niin erikokosia alusta asti. Muuten kaikki hyvin.
Paikat oli kiinni, mut minkäänlaista kommenttia ei tullu kohdunsuun pehmeydestä, minkätakia jäin saikulle syksyllä, enkä havaannu kysyä.. Pääasia, että kaikki ok ja että syntyis vasta ens vuoden puolella.
Käynpä ny laittamas pyykit kuivumaan ja sitte pienet unet tekis poikaa!!!
Voikaahan hyvin ja paksusti, toivottavasti kaikki vaivat häviäis johonki...
T. Hemppa ja Mukuli 36+1
Täällä kanssa joulusta selvitty, mutta väsymys on sitä luokkaa että tais todella olla luultua rankempaa. Esikoinen on TAAS ollu kauheella kitinä-päällä ja voi että ottaa hermoon. Siis oikeesti mun hermot on nykyään ihan olemattomat mitä tulee likan kitinöihin ja valitukseen. Ja sitten se epätietoisuus siitä, että onko tämä nyt uhmailua vai joko se on taas kipeä... Mies on vielä iltavuorossa, joten ollaan jouduttu kestämään toisiamme ihan kaksistaan. Tyttö-raasu väsynyttä ja tylsää äitiä ja äiti tyytymätöntä ja valittavaa lasta, vaikka olisi uusia leluja millä leikkiä. No onneksi tiedän, että tytteli on vallan ihana ja hurmaava kun on oma itsensä, odotellaan sitä päivää. Menipäs valittamiseksi ;) Taidan laittaa leffan pyörimään ja rojahtaa sohvalle lojumaan.
Täplä 36+1
Huhhuh, tuli sitten vedettyä puolikas Pandan Juhlapöytä -konvehtia naamaan... yöks... vettä vettä vettä kiitosss!!! Ja huomenna neuvola, o-ou... Mitäs täällä, haluaisin jo sinne synnärille vauvaa hakemaan! ALkaa oleen jo niin tuhti ja raihnainen olo ettei jaksa mitään. Esikoinenkin 1,5v poika tylsistyy kun äitiä koko ajan väsyttää... ;( Tänään ei enemmän omaa napaa mutta kommentoinpa muita vielä...
nurse -huih, taitaa lähtö lähestyä. Olisiko tullut tosiaan reikä kalvoihin ja lapsivettä pirskottelee?
lettis - kiva kun olet vielä mukana jutuissa! Neitikin kohta jo viikon vanha, ihanaa!
maariska -otahan ihan iisisti ja maltilla! Synnytystä on turha pelätä/jännittää liikoja, kivunlievityksiä on monenlaisia ja kätilöt osaavat asiansa! Ja loppuaikahan sulla menee sutjakkaasti kaverin vauvan hoidossa auttaessa! ;)
Neppari - täällä myöskin hillitön väsy päällä -24/7!!! :/
tihveröinen - joo oli se herkkua esikoista odotellessa, itsekin pidin ensin 3vk kesälomaa ja sitten 1kk äitiyslomaa ennen synnytystä, saipas levätä! Nyt on vähän toista tuon 1,5 vuotiaan pojanvesselin kanssa...
Solangel - toivotaan että synnytyspelko laantuisi! Mä en ainakaan tuntenut ollenkaan kun välilihaa leikattiin ja sit ommeltiin, hyvät oli puudutukset! Ja tosiaan toi ompelu ei voinu vähempää kiinnostaa kun sitä oli niin herkistyneessä tilassa kun oli juuri synnyttänyt ihanan pojan!
Jaksuja tasapuolisesti kaikille!
T. D & JJ 35+6
Olo on tuskainen! Supistelee vähän väliä, vaikkei mitään tekisikään. Pojan kanssa, puoltoista v., on koko ajan jostain napit vastakkain... johtunee varmaan molempien väsymyksestä. Jostain syystä pojan ennen niin helpot nukkumaanmenot on muuttuneet kamalaksi tappeluksi, ja yötkin on taas kerran tosi risaisia. Ei nuku äiti eikä poika... isi sentään kuorsaa vieressä :/
Äpolilla olin taas tänään vauvan kasvukontrollissa. Polilla oli hirveä ruuhka, ja minut otti vastaan synnäristä auttamaan hälytetty lääkäri. Hän joutui ultraamaan jollain vanhalla huonolla laitteella, eikä painoarviota saatu kovin tarkasti. Vauvalla olis ultran mukaan painoa vain 2.2 kg, nousua kahdessa ja puolessa viikossa vain 200 g. Toivottavasti ultra näytti väärin :( Ja lääkäri kun vielä totesi, että voi olla että synnytät ennen seuraavaa kontrollia (viikon päästä). Nyt pisti taas äiteen huolehtimaan, voiko vauva hyvin kun se on niin kovin hiljainenkin... toisaalta toivois et syntyis jo, niin ei tarttis jatkuvasti murehtia. Ja sitten taas toisaalta toivotaan, et kasvais vielä masussa. On nää niin piinaavia nää viimeiset viikot.
Johan tuli valitusta kerrakseen. Tähän kun vielä lisää neuvolassa mitatut joulukilot, yli kilo per viikko, niin ei paljon naurata. Eli lopetan ja kirjoitan toisen kerran iloisemmalla mielellä :)
Toukoaarre ja kirppuArmas 37+4
Pukeutuminen tonne pakkaseen on aika tuskaista puuhaa, mutta muuten olossani ei ole nyt valittamista. Närästyskään ei ole tänään vaivannut.
SolAngelille, Maariskalle ja muille synnytyspelkoisille haluan hieman kommentoida oman kokemukseni. Itse olin ennen esikoisen synnytystä todella piikkikammoinen ja synnytyspelkoinen. Kuitenkaan en käynyt pelkopolilla, vaan siirsin sitä pelkoa koko ajan jonnekin taka-alalle. Loppupelissä kai pystyin ajattelemaan niin, että jos kaikki muutkin ovat selvinnet, niin kai minäkin sitten. Sitten kun tositoimet alkoivat eli synnytys oli kunnolla käynnissä, ei siinä ehtinyt miettimään piikkikammoa, vaan oli upeaa saada se epiduaali. Synnytyksessä oli mielestäni ihanaa se, että tiesin supistuksen kestävän jonkin aikaa ja sen jälkeen tuli taas muutaman minuutin kivuton olotila.
Heti, kun olin synnyttänyt vauvani, unohdin kaikki kivut ja sanoin miehelleni jo synnytyssalissa, että voin tulla tänne uudestaan. Oma ensisynnytykseni kesti noin vuorokauden, ja se ei ollut mikään helppo. Repesinkin aikalailla, mutta kuitenkin se palkinto siitä vuorokauden kipuilusta oli niin valtava, että kaikki kivut oli pientä sen upean palkinnon rinnalla. Sanonkin aina kaikille synnytyspelkoisille, että jos minä olen selvinnyt synnytyksestä ja olen hyvillä mielin menossa synnyttämään uudestaan, synnytyksestä selviävät kaikki muutkin! Tsemppiä siis kovasti synnytykseen!!!
Eipä tässä tällä kertaa muuta! Hyviä vointeja kaikille!
Myypuh 39+1
Oli pakko tulla kertomaan tännekin että ystävälle syntyi sitten pieni tyttö aamupäivällä. En kauheasti ehtinyt puhumaan mutta synnytys meni vauhdilla vesien menon jälkeen ja alle kolme kiloinen tyttö syntyi ennen puolta päivää.
Tosi vaikeaa ajatella että toinen meistä on jo kokenut synnytyksen. Molemmat meistä ensisynnyttäjiä ja käsi kädessä edetty tätä raskautta. Olemme myös lähimpiä työkavereita joten päivittäin oltiin yhteydessä. Olin niin varma että minä se ensin saan omani ja tuli kyllä ihan shokkina nyt tämä uutinen. EN tiedä mikä tässä nyt niin sitten on vaikeaa mutta tää päivä on ollut tosi vaikea. Odotan vaan etä mies tulee kotiin niin saan vollottaa hänen kainalossaan loppu illan! Taitaa mulla olla jo mielialat ihan sekasin... Olen tosi onnellinen että kaikki meni hyvin ystävällä ja silti oma mieliala heittelee laidasta laitaan???
Maariska
Joulu meni flunssan kourissa, mutta nyt alkaa helpottaa. Olenkin ollut ihmeissäni, miten olen välttänyt syksyn lukuisat flunssa-aallot, mutta hyvä tuuri lopulta loppui.
Mulla on pulmana se, että Vantaalla ei meinaa millään järjestyä viimeistä lääkäriaikaa; ensi viikollekin kaavailtu lääkäri peruuntui. Haluaisin ehdottomasti tietää jotain arviota siitä, sopiiko vaavi syntymään alakautta kun ensimmäisestä on kysymys. Tänään neuvolakin arvioi sen kooksi jo 3200 grammaa ja menossa on vasta rv 36+4 eli vielä ehtii reippaasti kasvaa. Saattaa olla, että pahimmassa tapauksessa käyn vaikka yksityisellä; alkuraskauden yksityisultrat tehnyt lääkäri oli erinomainen. Ai niin, todettiin siellä neuvolassa, että nyt on vauvan pää jo kiinnittynyt, minkä olin jo melkein arvannutkin viimeisen viikon aikana kehittyneestä paineen tunteesta.
Muuten olen hieman ihmeissäni, että en ole onnistunut (ainakaan vielä) kehittämään mitään monumentaalista synnytyspelkoa, jonka luulin olevan omalla kohdalla varma kun näin pitkälle päästään. Ehkä luonto on tehnyt tehtävänsä ja fiilis siitä, että raskaus saisi jo kohta loppua (pikkuvaivoja riittää nimittäin vaikka muille jakaa) jotenkin on pitänyt kauhun poissa. Siis tietysti jonkin verran jännittää, mutta ihme kyllä en ole ihan kipsissä kun vielä olen tosi kipuherkkäkin.
Nyt taidan mennä pakkaamaan sairaalakassin vihdoinkin valmiiksi; ei olekaan homma roikkunut kuin useampia viikkoja... Tosin mun tuurilla sitä tarvitaan oikeasti varmaan vasta helmikuussa...
Täällä tilanne ennallaan, kävin eilen taas äitipolilla kontrollissa; pissa edelleen puhdas, paineet siellä 145/98 luokkaa, käyrillä hyvät sydänäänet. Lääkäri ultrasi vauvan ja sanoi tällä kaiken olevan kunnossa :-). Kirjoitti mulle kuitenkin verenpainelääkkeet loppuajaksi -> sinänsä outoa, koska viime viikolla lääkäri äitipolilla sanoi,että näin lyhyeksi ajaksi niitä harvoin annetaan?? No hain lääkkeet ja nyt 2 päivässä niitä nappaillaan.
On kyllä tosi väsy olo,vaikka viime yönä sain nukuttua tosi hyvin! Kävin 11 eilen nukkumaan ja heräsin vasta 8, yhden kerran heräsin vessaan. Oikeen säikähdin aamulla,että onko vauvalla kaikki ok kun en herännyt liikkeisiin. No on tän päivää myllännyt sitten. Ei supistele yhtään, tokkopa tuo syntyy ennen laskettua aikaa 11.1. niin epäkypsä on vielä syntymään.
Noista painoarvioista sen verran,että viime vkolla 37+1 painoarvio meidän neidille oli ~2900g ja lääkäri sanoi hänen olevan tosi pieni vielä?? Esikoinen oli 3200g syntyessään ja minusta ihan normaalikokoinen. No jos vaikka päättäisi nyt tulla,niin ei mikään ihan tirriäinen enää olisi onneksi :-))
Nyt mies tuli,pitää lopetella kun aina kiusaa mua tästä kirjottelusta ;-)))
Mami
Tänään kävin neuvolassa. Proteiinia edelleen pissassa, paineet koholla ja hiukan turvotusta. sitten vielä terkkari ihmetteli miten pää on aivan alhaalla ja kiinnittynyt mutta masu jatkuu täytenä tisseihin saakka. laittoi lähetteen äippäpolille vauvan suuren koon epäilyn ja paineitten takia.
No siellähän syy selvisi täyteen mahaan...vauvan painoarvio jo nyt 4300g, huh huh. Lääkäri sanoi että mahtuu tulemaan, mutta itsellä epävarma olo. Nyt tiheä neuvolaseuranta ja ensi viikon ke uusi aika äippäpolille. Sitten aion itse jo viimeistään vaatia käynnistystä...sille reissulle päätin että viimeistään jään. Toivotaan että sitä ennen vauva tajuaisi itse tulla pois...paikat kuitenkin pehmenneet ja alkaneet aukeamaan.
Onpas oudot fiilikset nyt, ei ihme kun itsellä välillä sellainen tunne että happi loppuu, kun vauvaa ns. maha täynnä.
No mutta hyviä vointeja kaikille muille, sori kun tuli vaan valitusta.
-elli84- rv 39+1
Mummolareissuilta on kotiuduttu, onpa ihanaa olla taas kotona!!! Pesukone on pyörinyt koko kotonaoloajan tänään, vielä pitäisi kaappeihin jaksaa viedä pyykit. Pesin sitten ekat vauvanvaatteetkin vihdoin ja viimein...Ja tytölle pakkasin varulta kassin, jossa varavaatteet, vaippoja, ruokapurkki, unirätti ym. hätävaraa jos tulee kiire lähtö ja tyttö pitää johonkin viedä äkkiä...
Maanantai-iltana nimittäin oli todella tukala olo, ja supisteli monta tuntia, alkuun 8 minuutin välein, lopulta 3 minuutin. Katottiin miehen ja sen avokin kanssa leffaa, enkä kellekään sanonut sanaakaan mitä tapahtuu, mutta huomashan sen kaikki että mun ei ole hyvä olla mitenkään päin...Niin ne sitten onneks loppu kun seinään kun nukkumaan mentiin, ja aamulla vasta tunnustin että luulin jo lähdön koittaneen...Niinpä sitä on tosiaan sitten tuon jälkeen alkanu tosiaan miettiä sitä lähtöä ja sitä että kotona ei ole mitään valmiina!
Mulla ei ole niinkään synnytys ajatukissa, vaikka toki sitäkin mietin ja jännitän (edellinen sektio), vaan tytön hoitojärjestelyt. Me kun ollaan niin ajateltu koko ajan, että anoppi ja appi sitten tulee tänne 65 km päästä, ja jos tulee kiire, joku hälytetään siks aikaa paikalle, mutta nyt sitten anoppi onkin mennyt lupautumaan vaalitoimitsijaks tai taitaa ottaa muutenkin työpaikan vastaan just nyt! No, enhän mä voi kieltääkään, kivahan se on että vanhempikin naisihminen saa töitä, sitä ikärasismia kun on joutunut katselemaan, mutta miks just nyt?! Appiukko on jo eläkkeellä, mutta pelkästään sille en luota tytön hoitoa, se kun ei ole koskaan edes vaippaa vaihtanu tytölle eikä muitakaan hoitotoimia tee ollenkaan, vaikka vieressä neuvookin koko ajan mitä tytön pitäis syödä ym. niin että hermo menee. Mun äiti tekee vuorotyötä, joten on ihan häneessään pääseekö hänkään sitten tosipaikan tullen ym. Tuntuu että nyt ei ole yhtään ns. ykköshoitajaa, vaan sitten kun lähtö koittaa, pitää soittaa koko lähipiiri läpi ja kattoa kuka pääsee paikalle vai jääkö mies tytön kanssa kotiin...Joten tätä hermoillessa mun loppuaika taitaa sitten mennä....Ei kiva!!!
Muuten ei tänne mitään kummallista. Väsyttää, ja tosiaan haikeena muistelee ekaa raskautta, kun sai levätä sillon kun halus....Huominen neuvola jännittää, mitähän tuo vaaka mahtaa joulun jälkeen näyttää....Kiva kun mieskin on vielä lomalla, niin pääsee mukaan =)
Taidanpa lukea tän viikon pinoja tässä hetken vielä...
Kölli, viikkoja tasan 37
Päätinpä minäkin tulla joukkoon tuttuun.Vaavi ja isompi " vaavi" vielä nukkuvat.NURSE;Kantsii käydä synnärillä näytillä,tuo lorahtelu kuulostaa lapsivesi lorahtelulta,mullakin tuli tolleen pikkuhiljaa,oli kuulemma kalvot revenneet vain ylhäältä,jos sullakin näin niin tiijä vaikka pistävät sut tosi toimiin ;) (tää nyt oli tällänen arvaus en ole mikään lääkäri mut tuli mieleen B-)
Jos en tällä kertaa valita,vaan hehkutan sillä että raskausajan iskias on helpottanut vallan kauheesti,et kellä sitä vaivaa on niin pian ne teilläkin katoaa.
Meidän " Baby Born" syö ja nukkuu ja välillä kakkaa..on ne vaan kovia nukkumaan ja syömään.Jännä että ku nyt miettii synnytystä jne...miten se voi olla mahdollista että tollainen valmis ihminen asuu ja elelee meidän sisällä,sit se joku päivä vaan " pullahtaa" ulos ja muuttaa sitten meille/teille asumaan.Äh,en ossoo kirjottaa mitä tarkoitan,mutta kaikesta huolimatta silti se on hassua ;) Kiva seurailla ja mietiskellä kuka teistä seuraavaksi lähtee synnyttään,olen hengessä mukana ja lähetän kaikille voimia.
Jospa nyt alkaisin puuron keittoon ja aamukaffen juontiin.
Hyvää päivänjatkoa kaikílle.
lettis ja neiti 6pvää.