oletteko lukeneet? mitä mieltä Da Vinci koodista?

että Brown luulee teorioittensa olevan totta, vaikka dokumentit, joihin hän oletuksensa perustaa, on osoitettu virheellisiksi.

mun mielestä kirja oli hyvä.



aion lukea myös Enkelit ja demonit, vaikka voin jo nyt kuvitella, että ei ole läheskään yhtä hyvä!



ja olis kyllä mielenkiintoista nähdä tuo kuvitettu versio tuosta Da Vinci koodista!

Taitaa vaan olla niin, että varmuuskopion ottamisen oppii vasta sitten, kun itselle käy kunnolla köpösti.

mikä olis voinu olla parempi?



mutta, jos ei ajatella loppua, niin pisti kyllä miettimään uskontoamme ja kirkon roolia!

Luettuani kirjan mietin tarkemmin kirkon asemaa yhteiskunnassa.

kyllähän tuota " äijäkerhoa" =kirkkoa olen jo aikaisemmin pohtinut, mutta että ihan noin järjestelmällisesti nainen on alistettu, niin sitä en tiennyt!

Pidin kuitenkin kirjasta. Se ei niinkään kumoa kristiuskoa, vaan antaa sille eri merkityksen. Ja se loppu tosiaan vähän lössähti. Kirja oli todella mielenkiintoinen ja nopeatempoinen. Sitten loppu vain valui itsestään selvyyksiin ja loppukliimaksi jäi saamatta, kun tuntui että koko kirja oli pientä kliimaksia...paitsi loppu.

kauheeesti ihan höpö-juttuja ja mitä kömpelöintö " symboliikkaa" . tavallaan ihan ookoo dekkari varmaan jos tykkää lajityypistä, minä en niin tykkää.

Yhdyn edellisiin puhujiin siinä että herätti kyllä ajatuksia kirkosta ja uskonnosta. Voisiko joku oikeasti olla Jeesuksen jälkeläinen mikäli Jeesus nyt ylipäänsä on ollut todellinen henkilö?

Johan Koodista on yli vuosi, ja Enkelit ja demonitkin on käsitelty täällä jo aikaa sitten.

mikäli Jeesus nyt ylipäänsä on ollut todellinen henkilö?

Juonenkäänteet olivat kyllä kivoja, mutta muuten kirja myös ärsytti.



Vaikka siinä on paljon asioita, jotka ovat ihan totta, niin kannattaa muista, että se kokonaisuus on silti fiktiota eikä sen pohjalta kannata tehdä mitään kovin kummoisia historiallisia analyysejä. Odotin ehkä kaiken hehkutuksen jälkeen hahmoilta ja juonelta enemmän.



Eniten rasitti se, että kirja oli todella kömpelöä kieltä. Luin vielä alkuperäiskielellä, joten ei voi syyttää kääntäjää. Olen ehkä jotenkin outo, kun kaikki muut ovat sitä kovasti kehuneet.

vaikutti sellaiselta tekonokkelalta, haetaan merkityksiä sieltä ja täältä, kun ainoat jotka tietävät mitä merkityksiä milläkin on, jos edes on, ovat jo lykänneet koiranputkea pitkät ajat.

valta on kyllä kumma juttu! se taitaa oikeesti sokaista ihmiset ja laittaa tekemään mitä tahansa!

Repesin täydellisesti viimeistään siinä vaiheessa, kun päähenkilö ihaili lihaksikasta rintakehäänsä peilistä :D Mutta kaikista vioistaankin huolimatta kirjaa ei pystynyt käsistään laskemaan, oli pakko saada tietää mitä seuraavaksi käy.



Tykkäsin kovasti siitä aihepiiristä ja otteesta, jolla sitä oli käsitelty. Ja fiktiona Brownin johtopäätökset saattoi jotenkin hyväksyä, faktoiksi en niitä erehtynyt luulemaan sekuntiakaan, siis niitä lopullisia kehitelmiä ja merkityksiä merkitysten takana.

Itse luin tuon Da Vinci -koodin viime vuonna, pidin sitä näppäränä, vaan en mitenkään kovin yllättävänä. Lukuromaani, ilman muuta, viihdytti.



Minulle ei kuitenkaan tullut lainkaan sellainen olo, joka seuraa todella hyvän kirjan lukemista: en alkanut hullun lailla etsiä muita saman kirjailijan kirjoja tai odottaa kuin kuuta nousevaa niiden ilmestymistä (vrt. esim. Donna Tarttin esikoinen Jumalat juhlivat öisin, sen jälkeen odotin vuosikaudet toista kirjaa - ja petyin, niin kuin kai lähes kaikki muutkin). Minulle on ihan herttaisen yhdentekevää, että Enkelit ja demonit on nyt kaupoissa, yksi kirja tuota kamaa riitti loppuelämäksi.

Siinä oli kaikki Da Vinci koodin huonot puolet ja vähemmän niitä hyviä.



16: Tartt kuulemma kaatoi läppärilleen kuumaa kahvia ja tuhosi siinä samalla kakkosromaaninsa ainoan kopion. Siitä toipumiseen meni aikaa :)