useamman lapsen aidit hoi! tuleeko jossain kohtaa perheen kasvua sellainen kohta, jonka jalkeen uudet lapset eivat enaa sanottavasti lisaa " taakkaa" ?

Kolmannen jälkeen on jo isommista ollut paljon apua pienempien kanssa. Pienet ei koko ajan " roiku jaloissa" , kun seuraavat isompia ja niiden puuhia ja isommat jo " hoitavat" tarvittaessa, esim. kun itse imuroi tai laittaa ruokaa.



Meillä ainakin on ihan oikeesti paljon helpompaa neljän kanssa, kun oli aikoinaan kahden " pienen" kanssa.

Ikäeroa lapsilla on sen verran, että isommat eivät tarvinneet konkreettista hoivaa (pyllyn pyyhkimistä, hampaiden pesua) ja olivat ns. tolkuissaan. Auto oli jo ennestään 7:lle. Nyt lapsia on viisi ja kuudes harkinnassa. Se aiheuttaisi taas hieman suunnittelua, koska sitten tarvittaisiin jo pikkubussi.

ehkäpä kun lapset ovat ihan pieniä, jos heitä on monta, elämä on sellaista kaaosta, että on tosiaan ihan sama onko lapsia neljä vai viisi. Mutta jos ihan oikeasti haluaa lapsia hoitaa, kasvattaa ja antaa heille aikaansa, niin jokainen lapsi lisää tätä työtä tietenkin, ihan loogistahan se on. Ihmettelen todela tällaista puhetta. t.viiden lapsen äiti

että miten teillä riittää rahat?! Meillä on kolme lasta ja aikamoista rahanmenoa! Harrastukset,vaatteet,kengät,matkustelu isolla porukalla jne.

kyllä saa olla taloudenpidon mestari, varsinkin kun lapset kasvavat, vaatteita ja ruokaa kuluu ja harrastuksia riittää. Itselle tai miehelle ei tarvitsekaan koskaan juuri hankkia mitään... t.11

Meillä on nyt neljä lasta, talon laajennus tekeillä eikä millään rahaa tila-autoon. Niin että 2 lasta keskipenkille lantiovyöhön...

Vauvana ei mee rahaa, kaiken voi hankkia käytettynä, mutta noi koululaiset...

eivätkä välttämättä jaksa esim kävellä pitkiä matkoja - hyvä jos edes molemmat vanhemmat osaavat kävellä (2v tietysti osaa, mutta 1v on siinä ja siinä).



Sitten jos lapset ovat 0v, 2v ja 4v, on vanhempi jo selkeästi isompi!



Mikä on " sopiva" ikäero suurperheen lapsille?

meillä lapset 4kk, 3v, 9v ja 12v....eli " kahdessa erässä" ...hyvät ikäerot mielestäni=)

4 pientä kerralla voisi olla rankkaa.

Meillä 3 vekara meni jo " siinä sivussa" .Mutta 4 kun rupesin odottamaan,niin piti jo hankkia tila-autoa ja isompaa asuntoa.Nyt kun on iso auto,iso omakotitalo ja elämäntilanne muutenkin ok ja vanhimmat vekarat jo sen verran vanhoja,että vahtivat pienempien perään,niin nämä kaikki 6 muksua hoituvat helposti,vaikka 2 onkin vielä vaippavaiheessa ja toinen tissillä jatkuvasti.

Mutta neljä on jo huiman paljon enemmän kuin kolme. Minä olen nämä lapset saanut itseäni varten, en sisarusten vahdittaviksi, vaikka he varmasti joutuvat kovemmalle kuin yhden tai kahden lapsen perheessä, jos ajatellaan vastuuta ja jakamista. Minä olen kuitenkin se joka on päävastuussa sekä hoitamisesta että lasten viihtymisestä, joten useammalle minulla ei takuulla riittaisi enää energiaa tai aikaa.

Vierailija:

Mutta neljä on jo huiman paljon enemmän kuin kolme. Minä olen nämä lapset saanut itseäni varten, en sisarusten vahdittaviksi, vaikka he varmasti joutuvat kovemmalle kuin yhden tai kahden lapsen perheessä, jos ajatellaan vastuuta ja jakamista. Minä olen kuitenkin se joka on päävastuussa sekä hoitamisesta että lasten viihtymisestä, joten useammalle minulla ei takuulla riittaisi enää energiaa tai aikaa.

Minulla on aina ollut se periaate että minä en ole vastuussa lasten viihdytyksestä eikä voida myöskään olettaa että vahtisin heitä haukkana koko ajan. Esikoinen on joutunut pienenä sitten olemaan paljon yksin. Opiskelin kaikki yöt ja päivällä nukuin sohvalla lapsen leikkiessä yksin lattialla. Kun oli kaksi lasta, esikoinen leikki yksin huoneessaan, kakkonen leikki yksin pinnasängyssään tai oli vöillä sidottuna rattaisiinsa.

Kolmannen synnyttyä kaksi ekaa oppi jo leikkimään keskenään joten ei tarvinnut enää olla yksin, kolmas liittyi seuraan heti kun mahdollista. Vauva-aika meni kolmannen kanssa tosi helposti, kun 2 ja 4v leikkivät kahdestaan lastenhuoneessa. Minä oikeastaan vaan nukuin sängyllä imettäen vauvaa, kasvoi hyvin täysimetyksellä 11-kuiseksi ;)

Nyt on neljäs lapsi vähän isommalla ikäerolla ja vanhemmat lapset hoitavat hänet pääasiallisesti samoin kun tekevät ehkä 70% kotitöistä.

Vierailija:

Vierailija:

Mutta neljä on jo huiman paljon enemmän kuin kolme. Minä olen nämä lapset saanut itseäni varten, en sisarusten vahdittaviksi, vaikka he varmasti joutuvat kovemmalle kuin yhden tai kahden lapsen perheessä, jos ajatellaan vastuuta ja jakamista. Minä olen kuitenkin se joka on päävastuussa sekä hoitamisesta että lasten viihtymisestä, joten useammalle minulla ei takuulla riittaisi enää energiaa tai aikaa.

Minulla on aina ollut se periaate että minä en ole vastuussa lasten viihdytyksestä eikä voida myöskään olettaa että vahtisin heitä haukkana koko ajan. Esikoinen on joutunut pienenä sitten olemaan paljon yksin. Opiskelin kaikki yöt ja päivällä nukuin sohvalla lapsen leikkiessä yksin lattialla. Kun oli kaksi lasta, esikoinen leikki yksin huoneessaan, kakkonen leikki yksin pinnasängyssään tai oli vöillä sidottuna rattaisiinsa.

Kolmannen synnyttyä kaksi ekaa oppi jo leikkimään keskenään joten ei tarvinnut enää olla yksin, kolmas liittyi seuraan heti kun mahdollista. Vauva-aika meni kolmannen kanssa tosi helposti, kun 2 ja 4v leikkivät kahdestaan lastenhuoneessa. Minä oikeastaan vaan nukuin sängyllä imettäen vauvaa, kasvoi hyvin täysimetyksellä 11-kuiseksi ;)

Nyt on neljäs lapsi vähän isommalla ikäerolla ja vanhemmat lapset hoitavat hänet pääasiallisesti samoin kun tekevät ehkä 70% kotitöistä.

Oppivat paremmin toisiltaan kuin aikuisen yrittäessä ulkopuolelta opettaa asioita, leikkivät keskenään jne. Jo vauvana viihtyvät paremmin, kun voivat seurailla sisarusten leikkejä. Isommat auttelevat pienempää voimiensa mukaan, ei tarvitse olla jokaisessa pienessä pulmassa aikuisen paikalla jne.

Osansa varmaan oli silläkin (ihan vauvana siis), että kolmas oli kevätvauva ja kesällä pukemiset yms. olivat helpompia, samaten oli helppoa syöttää vauva ulkona eli meidän liikkumiset onnistuivat kuten olisivat onnistuneet ilman vauvaakin.



Neljäs oli siinä mielessä hankalampi, että kolmannelle ei oikein ollut leikkiseuraa aluksi. Kaksi isointa eivät huolineet mukaan leikkeihinsä eikä vauvasta tietenkään ollut seuraa. Myöhemmin isommatkin ottivat kolmannen paremmin mukaansa mikä helpotti kummasti - siinä vaiheessa neljäs oli sellainen vilpertti, että sai olla koko ajan vahtimassa.



Nyt kun pari isointa on jo koulussa, elämä on suorastaan leppoisaa :) Autoa meillä ei ole eli sitä kynnystä ei ollut että neljä lasta ei mahdu tavalliseen autoon. Mutta muuten selvästi muitten ihmisten " raja" kulki nelosen kohdalla. Eli kolme on vielä jotenkin normaalia, mutta neljäs jotain kummallista.



Enempää lapsia meille ei tule, tämä on minulle ja miehelleni sopiva määrä. Rahaa riittää vielä lasten harrastuksiin ym eli lasten ei tarvitse tinkiä tällaisista asioista lapsiluvun takia. Ja meiltä aikuisilta riittää aikaa kaikille lapsille, yhdessä ja myös erikseen. Koska tosiaan eivät ne lapset ihan itse toisiaan kasvata, kyllä minä ne olen aikuisten kasvatettaviksi ja hellittäviksi ajatellut...

Kaiken muun täytyy olla kyllä aikuisen vastuulla.

Vierailija:

Oppivat paremmin toisiltaan kuin aikuisen yrittäessä ulkopuolelta opettaa asioita, leikkivät keskenään jne. Jo vauvana viihtyvät paremmin, kun voivat seurailla sisarusten leikkejä. Isommat auttelevat pienempää voimiensa mukaan, ei tarvitse olla jokaisessa pienessä pulmassa aikuisen paikalla jne.

Samaa saoivat, että kaksi menee siinä kuin yksiksin...mutta eipä todella kyllä mennyt!!



En usko teitä ;)

eli yksi isälle, yksi äidille, yksi... ?

Etenkin jos lapsi on sairas niinkuin meillä ja oli viikkoja sairaalassa.Vaikka olisi normaali niin tottakai työmäärä lisääntyy suhteessa lapsimäärään!

Neljä on jotenkin liikaa sellaisten ihmisten mielestä, joille asia ei kuulu. Viides taas ei tunnu lisävaivalta. Jatkosta en tiedä. :)