meneekö kolme lasta siinä missä kaksikin?
kenellä on kokemuksia kolmesta lapsesta? pari lasta on ja kolmatta hieman haaveillaan.. ainakin äiti haaveilee, isi ei ihan vielä ole samalla aaltopituudella. olisi kiva jos lapsilla olisi sisaruksia, ja lapset ovat ihania, vaikkakin välistä vanhempia väsyttää suunnattomasti, etenkin kun mummot ei asu aivan lähellä, joten vanhemmat hoitavat lapset oikeastaan kokonaan itse. kertokaa omia kokemuksia!
Kommentit (12)
kaksi ekaa lasta on raskaimpia ja sen jälkeen on aina vaan helpompaa kun perhe kasvaa. Näin sanoi mulle tuttavani kuuden lapsen äiti kun mulla oli kaksi. Uskoin häntä ja oikeassahan tuo oli.
Nyt on lapsia neljä ja ihan hyvin mahtuis lisää jos vaan kroppa kestäis raskauksia.
mutta omista ainakin huomaa, että kolmestaan on enempi sellasta nahinaa ja kinaa, kaksistaan pärjäävät paremmin. Meillä siis 2 poikaa ja tyttö.
Lapset 3v9kk ja 1v6kk, vauvakuumeessa...
Mielestäni raskain vaihe oli kun toinen lapsi syntyi. Kolmannen syntymä toki toi lisää pyykin pesua jne., mutta muuten on mennyt paljon helpommin. Neljännestä jo haaveilen...
1, 6, 8, 10-vuotiaat. Neljäs olis mennyt heti peräänkin, jos olis tullut...
Pyykinpesu toisinaan hieman tökkii. Isommat leikkivät paljon keskenään, välillä tuntuu, että pitäisi huomioida enemmän yksilöllisesti isompiakin. Vauvan kanssa tulee pusuteltua pitkin päivää. Isommat pitää kaapata kainaloon oikein varta vasten.
tosin meillä tuli kaikki pienellä ikäerolla (esikoinen oli 3v8kk ja kakkonen 1v3kk kun kolmas syntyi) ja kolmonen oli vahinko...
rankkaa on ollut ja työtä ihan hirmuinen määrä, aika menee arjen pyörittämisessä ja varsinkin esikoinen on kärsinyt vanhempien huomion puutteesta.
eräs tuttu sanoi (4 lasta) että rajapyykki lasten lukumäärässä menee juuri tuossa kakkosen ja kolmosen välillä, neljäs kuulemma meni jo " siinä sivussa" , arki muuttui kovastikin kolmannen synnyttyä, mutta ei enää niin paljoa nelosen kohdalla.
(esikoisen ja keskimmäisen välillä 2,2 v. ja keskimmäisen ja kuopuksen välillä 1,4 v.) Varmaan muuten olisi mennytkin mutta kuopuksella todettiin parin viikon iässä vaikea sydänvika joka vaati pitkiä sairaalajaksoja, letkuruokintaa kotonakin ja isoja leikkauksia. Ei meinannut voimat riittää, ja vanhemmat lapset menivätkin päiväkotiin että saatiin homma edes jotenkin pyörimään. Nyt kuopuskin on jo 4 ja elämä on jo alkanut voittaa, mutta rankkaa on edelleen.
lautaselta ja nukkuvat samassa sängyssä jne... harkintaa siihen lapsentekoon. Miettikää mihkä rahkeet riittää.
kyllä kahden lapsen kanssa on helpompaa.
Kahden kanssa liikkuminen ja reissaaminen oli paljon helpompaa.Tuntuu että pyykkäämistä ja kotihommia riittää.Meillä oli muutenkin rankka alku,kuopus leikattiin 1 vrk ikäisenä ja oli viikkoja lastenklinikalla.Kuopus käyttää erikoiskorviketta eli ihan taloudellisestikin tulee lisää kuluja ravintolisästä ja maidosta.Huomiota pitää antaa jokaiselle vaikka 6v ja 5v leikkivät paljon keskenään.
Päivääkään en silti vaihtaisi,heistä on valtavasti iloa toisilleen (ja vanhemmille tietty ;).Meillä tämä kuopus oli ylläri,tulin kierukan kanssa raskaaksi.Tietoisesti en olisi kolmatta uskaltanut tehdä! En ole koskaan haaveillut suurperheestä ja mietin miten tulisin selviämään ;).
Hyvin olen selvinnyt,pikkumies on hurmaava! Onneksi on hyvin nukkuvaa sorttia (täydet yöt 3kk lähtien),turhaan pelkäsin valvomista jne.Kolmannen kanssa olen nauttinut vauva-ajasta eniten,vauvan hoito sujuu jo rutiinilla eikä tule stressattua kaikesta turhasta :)
Meillä 3 muksua ja kun isommat touhuaa jo kovasti keskenään, niin aikaa jää vauvanhoitoonkin. Toki tuohan aina uusi muksu työtä tullessaan... =)