Kuinka monta kertaa teidän 1,5-vuotiaat ovat olleet yöhoidossa ilman äitiä ja isää?

Se on anoppini mielipide. Olen kyllä itsenkin lukenut lastenpsykologiaa sen verran, että tiedän ettei pienen lapsen hoitoon vieminen ole turmiollista muttei lapselle hyväksikään. Lastenpsykiatrina anoppisi luulisi tietävän, että vauvaikäiselle lapselle yökyläileminen saattaa olla hyvinkin traumaattista. Saatoithan kirjoittaa tekstisi ärsyyntyneenä vastineeksi minun kirjoitukselleni. Mutta ihan totta minä kirjoitin. Anoppini on sitä mieltä, että miksi jos lapsi esim. herää yöllä turhaan itkettää lasta joka haluaa äidin tai isän. Hieman lisää ikää ja tuollaisia tilanteita ei välttämättä synny lainkaan.

Minusta on ikävää, että minun mielipiteeni ja myös anoppini leimataan provoiluksi. Eihän se edes ole mitenkään erityisen poikkeava. Ei kaikki ole samaa mieltä sinun kanssasi ja se ei tarkoita että he olisivat kaikki väärässä.

Vierailija:

Meillä anoppi taas on mielellään ottanut lapsia hoitoon jo pienenäkin. Ammatiltaan hän on lastenpsykiatri. Kumma kun hän ei ole koskaan huolestunut tuollaisista asioista. Luulisi ammatti-ihmisen olevan, jos kerran tietää, että se on turmiollista =)

Ehei, enpä taida uskoa tätä tekstiä. Joko kirjoittaja on vain itse sitä mieltä, että hän on ainoa oikea hoitaja lapselle, ja yrittää saada anopillaan painoarvoa sanoilleen, tai sitten hän provoilee.

Vierailija:

eikä siksi koska ei osaisi/haluaisi hoitaa (hän on ammatiltaan lastenhoitaja) vaan hän on sitä mieltä että noin pientä lasta ei pidä erottaa vanhemmistaan muuta kun pakon edessä. Hän ei voi ymmärtää miten jotkut vievät jo muutaman kuukauden ikäisiä lapsia säännöllisesti muille hoitoon. Olen samaa mieltä.

Ollaan sovittu, että esikoinen saa vuoden parin (lapsi on silloin reilun 3 v) päästä mennä ensimmäisen kerran hoitoon jos lapsi haluaa.

Juu kyllähän se 3-10kk lapsi muistaa aikuisena sitten, että kyllä mulla oli niin hirveetä lapsena kun mut oikein jätettiin mummille hoitoon. Tää ei voi olla totta. Itse en lapsena ollut missään hoidossa ja jopa vielä 10vuotiaana mua jatkuvasti pelotti mennä kamuille pidemmäksi aikaa kun esim vain käymään. Yökylästä sai aina hakea kotiin, samoin leireiltä. Ja vain tämä siksi etten koskaan ollut saanut olla muualla yötä kuin kotona!! Oma tyttö on ollut mummolla paljon hoidossa, kymmeniä kertoja nyt kohta vuoden ikään mennessä, ja se on aivan erilailla sosiaalinen lapsi kuin minä olen (kuulemmakin) ollut. On jäänyt usein semmonen kuva, että täällä olevat kun hankkivat lapsia, niin se lapsi omitaan mielellään 18vuotiaaksi saakka ja kasvatetaan kotona vaan. Mistä moinen riippuvuus? Loppuuko ihmisten elämä lapsiin....

Itse opiskelen psykologia pääaineenani nyt neljättä vuotta ja isäni on lastenpsykiatri. Isänkin mielestä tämä hysteerisyys on tämän ajan ilmiö; miksi lapsi kärsisi jotenkin hänelle rakkaan ihmisen häntä hoitaessa?? Totta on, että jos yöllä lohduttelemassa onkin joku ei niin tuttu henkilö, voi lapsi säikähtää ja itku vain yltyä. MUTTA: useimmilla kyseessä on ollut äärimmäisen läheinen mummu tv. tuttu, JOTEN EI; YÖHOIDOSSA SILLOIN TÄLLÖIN EI OLE MITÄÄN VIKAA, päinvastoin.



Kurjaa, että täällä jotkut ilman minkäänlaista näyttöä puhuvat lapsen psyykkisestä kärsimisestä. Ei lastenhoitajalla ole resursseja asettaa edes tuollaisia väitteitä. Alan kiistattomat huiput ovat esittäneet, ettei hoidossa ole mitään vikaa, kun hoitaja on tuttu. Ettehän te äidit voi jättää lasta edes isälle hoitoon, jos itse yleensä hoidatte? Lapsihan voi säikähtää;) Turhan jyrkkä riippuvuussuhde (lapsi ei koskaan tai ikinä ole muiden kuin äidin/isän hoivissa) aiheuttaa taas tuhojaan lapsen itsenäistymiselle. Ja kyllä, tätä on tutkittu. Lukaiskaapa uusimmasta vauva-lehdestä kireje psykologille palstalta uupuneen koliikkivauvan äidin kysymys yöhoidoista! Tämäkin asiantuntija on kanssani samoilla linjoilla.

Tietenkään se ei ole turmiollista, ei tämän palstan hysteerikkoja kannata ottaa niin vakavasti, vaan tehdä ihan rohkeasti omat päätökset. Se on eri asia jos luotettavaa hoitajaa ei ole.

Tosin meilläkin toinen minun äiti asuu kaukana, mutta hän on tullut kahteen kertaan meille käymään yön yli ihan vaan siksi että me pääsemme johonkin tiettyyn juhlaan ilman lasta. Ihana äiti minulla!

Kiva kuulla asiasta " asiantuntijan" mielipide. Itse luotan ainakin enempi tuollaiseen kuin av-mammojen mutu /minä olen lukenut / anoppini on sanonut kommentteihin!!

yhdessä ja erikseen. (En ole laskenut)

Lapset olleet mummolle ja papalle aina tosi tärkeitä ja he ovat aina olleet tervetulleita mummolaan. Lisäksi lähellä asuu myös kummit, jotka myös haluavat lapset yökylään silloin tällöin. Meillä on kyllä se hyvä puoli, ettei tämä sukupolvien välinen side ole katkennut, vaan lapsilla on aina ollut paljon rakastavia ja läheisiä aikuisia ympärillään. En käsitä miten siitä voisi olla vahinkoa...

ja ollut mummilla hoidossa yön n. 10-15 kertaa ja miehen siskolla 2 kertaa. Kyllä vanhemmat tarvitsee omaa aikaa vaikka lapset onkin ihan tarkoituksella hankittu. Ihmeellisiä supermammoja taas tässäkin ketjussa.



Ja kuten joku kirjoitti, kyllä lapsen täytyy " osata" olla yötä pois kotoa, ei nyt kahden vanhana mutta viimeistään kouluiässä. Joskus kun niitä " pakollisia" yökyläilyjä tulee väkisinkin. Omassakin lähipiirissä olen nähnyt tapauksia joissa itkeviä kouluikäisiä haetaan kotiin keskellä yötä. Huh! Tietysti joskus voi tulla jokaiselle lapselle ikävä, mutta ettei koskaan voi mennä yökylään...



Yhtä tuttua neuvolatäti neuvoi viemään alle vuoden ikäisen poikansa hoitoon yöksi, poika oli kova heräilemään yöllä ja neuvolatäti kertoi, että usein lapset nukkuvat paremmin kun äiti tai isä ei olekaan joka hetki yöllä vieressä. Omakin taapero nukkui usein pienenä mummolassa paremmin kuin kotona.

ja lapsi monta kertaa yökylässä=huono äiti - juttuja...

En ole hetkeäkään epäröinyt tai ajatellut, että lapsi ei pärjäisi ilman

äitiä. Haluan lapselleni verkoston jossa paljon läheisiä ihmisiä. En pidä

itseäni niin korvaamattomana. Pienenä nautin itse paljon, kun sain olla

mummilla yökylässä ja vieläkin olemme todella läheisiä.

Minä en ollut lapsena koskaan yökylässä eikä veljenikään. Molemmat pärjättiin mainiosti leireillä, kavereilla jne. Ei mitään ongelmia! Eli eiköhän nuo ole kiinni lapsen persoonasta enemmän kuin tottumuksesta.



Itse antaisin 1,5-vuotiaan mielellään joskus, mutta eipä ole hoitopaikkaa. USKOKAA NYT JO, ETTÄ KAIKILLA IHMISILLÄ EI OLE PAIKKAA, JOHON LAPSEN VOISI VIEDÄ! Miksi ihmeessä jankkaatte siitä, kuinka " parisuhde tarvitsee aikaa" ? Valitettavasti aika monien parisuhteiden on pakko vaan pärjätä ilman mummuloita.

Meillä 1,5 -vuotias on ollut puolivuotiaasta n. kerran kuussa mummolassa yökylässä. Aina mennyt hyvin, nukkuu kuten kotonakin, mummu ja pappa ovat hirmuisen tärkeitä pojalle. Niin ja kotona olen, eli suurimman osan ajasta vietän lapsen kanssa. En todellakaan ymmärrä, miksi pitäisi potea huonoa omaatuntoa tai miksi olisin huono äiti.

että lapsi tapaa isovanhemmpiaan hyvin harvoin. Lapsi on perusluonteeltaan ujo joten luulisin että hoito onnistuisi vain jos mummo tulisi meille kotiin hoitamaan. Mutta kyllä tuo tilanne varmaan pian paranee.



Piti vain kommentoida tätä ketjua (älkää lynkatko minua heti) kun joku/jotkut ovat kommentoineet että yökyläily kehittää lapsen sosiaalisuutta. Jos päiväkodista on joskus esitetty sama kommentti on kotihoidon puolesta kirjoittavat teilanneet väitteen heti. Tämä oli vain huomio.



Hieman myös ihmettelen " asiantuntijoiden" väittämiä ja arvostusta tässä ketjussa. Eikö kukin vanhempi parhaiten näe mikä sopii omalle lapselle. Tämä on av - kuka tahansa voi kertoa anopistaan tai isästään joka on vaikka lastenpsykiatrian professori ja silti kirjoittaa puuta heinää. Kannattaa suhtautua varauksellisesti täällä esitettyihin asiantuntijalausuntoihin. Oman kantansa täällä saa toki esittää.

Jos parisuhde ei selviä ilman yökyläilyä mummolassa tai muualla se on tuhoon tuomittu. Myönnän, että lapsivapaa aika virkistää parisuhdetta mutta jos se on parisuhteen elinehto ei perheellä hyvin mene.

mun kaveri on vienyt omaansa joka viikonloppu lastaan hoitoon siittä lähtien kun vauva on ollut 1 kuukauden ikäinen, koska ryyppääminen on niin tärkeetä

En ihan kauheasti alle 1-vuotiaana (paitsi päivähoidossa) mutta myöhemmin kyllä. Esim. 3-vuotiaana olin jo kuukauden mummilassa ja äiti kävi minua katsomassa muutaman kerran.



Silti en voinut olla leireillä tai yökylässä alle 10-vuotiaana, koska oli niin kova ikävä kotiin.

Molemmilla kerroilla oli mummolassa, jossa on joutunut minun sairastamiseni takia olemaan muutenkin lähes viikottain. Molemmat yövierailut tapahtuivat minun ollessani sairaalassa.

Onneksi minulla on turvallinen henkilö johon luottaa tällaisissa tilanteissa. Ei tarvitse pelätä ja miettiä, että hoitaja pilaa lapseni, kun en itse voi lasta hoitaa.

No mitähän se sinulle kuuluu, jos kamusi vie lasta joka viikonloppu hoitoon? ootko kateellinen? Ja mikä kamu se sulle on kun siitä täällä " pahaa" puhut. Jokainen äiti tekee asiat omalla tavallaan. Tuskinpa sinä olet yhtään sen parempi kuin muutkaan, jos viet lastasi harvemmin hoitoon. Itse kirjoitin siitä aikasemmin, että kun mua ei viety pienenä hoitoon koskaan niin yökyläilyt ja leirit olivat hirveitä. Mun oma äiti on aina ollu aivan ylisuojelevainen, uittanut pumpulissa jne. Toki hän ajatteli vain minun parastani, muttei se kyllä mennyt niin. Lähdin kotoa todella nuorena pois (15v) ja elämä on muutenkin koetellut ja se naiiivisuus ja pumpulilinnatkin on kaatuneet. En varmasti ole täydellinen kasvattaja, mutta samoja virheitä en silti tekisi, mitä minulle on tehnyt kun olin pieni. Elämä opettaa ja vahvistaa. Myös lapset tarvitsevat vaihelua, haasteita ja vastuutuntoa.

olen todella onnellinen, että meidän parisuhde ei ole kiinni kahdenkeskisestä ajasta, sillä jos näin olisi, avioerohan sitä olisi väistämättä tullut, kun ei ole mitään hoitopaikkoja olemassakaan. Ihan sosiaalinen ja normaali ihminen minustakin on kuitenkin kasvanut, vaikka en ole koskaan ollut lapsena yöhoidossa, ei ollut vanhemmillanikaan mitään apuvoimia ja nyt antavat sitten vahingon kiertää.

ette kai te tosissaan väitä, että lapsista tulee jotenkin huonompia, jos vanhemmat joutuu ne itse hoitamaan ilman tukiverkostoa

Sitten kun osaavat itse pyytää, ovat valmiita yökylään!



Aikuiset karsikoon menojaan!