Lue keskustelun säännöt.
mitä tehdä tunteilleni??? Kyse vauvan sukupuolesta...
27.12.2005 |
meillä on ennestään jo 1 poika odotan toista ja en tiedä, mutta en vain haluisi toista poikaa vaikka rakastankin esikoista ja en vaihtaisi häntä mihinkään. Pelottaa että jos syntyväkin vauva on poika enkä voi rakastaa häntä koska hän on poika. En kehtaa puhua tunteistani kenellekään sillä eihän kukaan näin ajattele. Ehkä minussa on jokin vika.
Ultrassa ei ole näkynyt vauvan sukupuolta, mutta tavallaan tiedän jo valmiiksi että vauva on poika. Harmittaa myös se että miksi ajattelen näin miksi en vaan voi olla iloinen siitä että ylipäätänsä saamme vauvan, kun rupean ajattelemaan rupean melkeen itkemään.
Kommentit (30)
Vierailija:
patoutumat/traumat toista sukupuolta kohtaan PITÄÄ KÄSITELLÄ ennen raskautta, ei raskauden aikana!vauvan toivominen sukupuolensa takia on väärin lasta kohtaan, on sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
lasta pitää rakastaa lapsena, ei sukupuolena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että patoutumat pitää käsitellä ennen raskautta eikä raskauden aikana. Ja että nyt kun on raskaana, ei saisi enää käsitellä mitään, vai? Että lakkaisi käsittelemästä ja sitten kun vauva syntyy, ei olisi käsitellyt mitään ja lapsi saisi kärsiä. TE vasta hyviä vanhempia olette!
Hyvä, että ap puhuu NYT asiasta. Siten hän nimenomaan käsittelee tätä kipeää asiaa. Tämä on sikäli hyvä palsta, että voi nimettömänä saada erilaista näkemystä asiaan.
Antakaa siis ap:lle tilaa puhua tabusta, joka koskettaa muitakin kuin häntä.
Kuitenkin sitä lasta rakastaa vaikka olisi poika.
Toivovathan kaikki vanhemmat varmasti tervettä lastakin. Mutta rakastavat ihan yhtä lailla vaikka olisi sairas.
Kaikki varmasti ottaisivat mielummin kiltin lapsen kuin " kauhukakaran" .
Mutta silti se pikku termiittikin olisi yhtä rakas.=)
On ihan normaalia että ihminen toivoo erilaisia asioita. Ei se tarkoita että ei olisi kypsä vanhemmaksi tai jotenkin huono ihminen. Kyllä se oma lapsi on joka tapauksessa rakkain maailmassa.
Jos et tee asiasta itsellesi liian suurta numeroa ja et murehdi asiaa liikaa, niin olen varma, että pääset asian yli ja rakastat toista lastasi ihan yhtä lailla. Oli sitten kumpi tahansa! Lycka till=)
...silloin kun toinen tyttö syntyi koin pienen harmituksen miehen puolesta, sillä jotenkin hänen silmistään näki että poikaa hän odotti.
Itse olin onnellinen toisesta tytöstä ihan sen takia, että olen itse ollut aina hivenen katkera kavereilleni joilla on siskoja ja jotka ovat läheisiä toisilleen. Toivon että näin tyttäristäni tulisi toistensa " parhaita kavereita" tai ainakin läheisiä.
T. Tyttö, jolla on veli, jota ei " tunne"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin toivoin salaa tyttöä. En olisi myöntänyt sitä edes itselleni, kunnes ultraaja sanoi, että poika on tulossa... Sillä hetkellä tunsin pienen sekavan kauhub hetken: " Kuinka osaan kasvattaa poikaa?!" . Kun poika syntyi, hän oli/on todella kivannäköinen ja ihanan luonteinen. Ylitti kaikin puolin suurimmatkin haaveet omasta lapsesta.
Kun sitten toista kertaa olin raskaana, huomasin salaa toivovani taas samanlaista poikaa. Noh, tyttöhän sieltä tuli! Olin ajatellut tuntevani vielä voimakkaampaa hellyyttä tyttölasta kohtaan, mutta tyttö olikin jo heti syntyessään aivan eri näköinen kuin poika, eikä ulkonäöltään mikään prinsessakaan..:-) Ajattelin ensihetkinä, että olisipa nämä piirteet osuneet pojalle...mutta jo muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä pieni tyttöni näyttikin jo maailman suloisimmalta ja kauneimmalta vauvalta!
ja nyt odotan toista ja toivoin sitä tyttöä kauheasti. Ultrassa paljastui sitten poika ja olin kamalan pettynyt, itkeskelin kotona salaa ja sitten olin kauhean häpeissäni omista tunteistani. Viikko-pari taisi mennä kun sopeuduin ajatukseen, ja nyt (rv 30) olen ihan rehellisesti iloinen toisesta pojasta.
Mutta sen verran ajatukset on muuttuneet, että ehkä meidän lapsiluku ei jääkään kahteen kuten alunperin suunniteltiin vaan ehkä " kokeilemme vielä kerran" . Toki sitten jos tosiaan haluan kolmannen lapsen joskus tulevaisuudessa niin minun täytyy myös haluta sitä lasta itseään, ei vain mahdollista tyttöä. Aika näyttää käykö niin. Itse asiassa tällä hetkellä " tytötön" elämä ei tunnu ollenkaan niin kauhealta kuin se silloin aluksi tuntui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tule yllätyksenä syntymähetkellä. Meillä myös 2 poikaa - josta toisesta, tai jo ensimmäisestäkin toivoin tyttöä. Kovin rakkaita silti ovat nykyään, mutta heti syntymän hetkellä en osannut heihin rakastua. Toisin kuin kolmanteen lapseemme, joka on tyttö. En tiedä, olinko sitten jo kypsempi äitinä, vai johtuiko vauvan sukupuolesta. Nyt odotan toista tyttöä. Olen tosi onnelllinen, että meillä on sekä poikia, että tyttöjä. Olen mielestäni todella hyvä äiti, ja rakastan lapsiani tasapuolisesti, toki yksilöllisesti. Neljään lapsilukumme varmaan jää.
Ei se rakkaus katso lapsen sukupuoleen
Kun sitten tuli toinenkin poika, hän oli meille juuri se oikea. Mutta ymmärrän hyvin tuon pelon ja pettymyksen, joka liittyy siihen, ettei lapsen sukupuoli olekaan se itse toivoma.
Te, jotka tuomitsette, voisitte mennä jonnekin muualle puhumaan muista asioista. Ei ap tarvitse teidän kritiikkiänne. Se kriittisyys on muutenkin jo sisäänrakennettu meihin äiteihin.
Tiedän paljon naisia, joilla on sama " ongelma" . Se on tabu, eikä siitä puhuta ääneen. Monet kuitenkin jakavat tunteen. Tiedän, koska olen itse alkanut puhua tästä ja sitten muutkin ovat avautuneet. kukaan ei ole muuten uskaltanut alkaa keskustelua. Aihe on tärkeä.
U/skon, että rakastaisit sitä tulevaa poikaakin yli kaiken. Mutta tuo tunne on silti olemassa ennenkuin lapsi syntyy.
Voimia!