Lue keskustelun säännöt.
äiti ei halua omaa aikaa
27.12.2005 |
Olen täysin eri maailmoista veljeni vaimon kanssa. Minusta on ihana käydä silloin tällöin omien ystävieni kanssa ulkona (konserteissa, syömässä, kaljolla) ja tehdä pieniä viikonloppureissuja, tai jopa viikon ulkomaanmatkoja ilman perhettä. Saman suon miehelleni ja lapsilleni.
Veljen vaimo ei voisi kuvitellakaan lähtevänsä mihinkään ilman lapsia, koska nauttii omien sanojensa mukaan eniten lasten nautinnosta ja ilosta. Hän oli pitkään kotiäitinä, on nyt töissä, kuten minäkin, mutta edelleen samat ajatukset: Lapset menevät kaiken edelle. Ok. mikäs siinä, kukin tyylillään. Mutta jouluna taas huomasin, että kun hänen elämänsä pyörii lähinnä vain lasten ympärillä (tekee yksinkertaista työtä), puheenaiheet ovat aika vähissä. Kuka jaksaa jatkuvati jauhaa lapsista. Meidän kahden perheen lapset ovat jo " isoja" 10-17-vuotiaita ja elävät jo osin omaa elämääsä, siis kotona asuen tietenkin ja vanhempien valvonnassa. tarkoitan lähinnä omia kavereita, harrastuksia, menoja...
Olen itse aika itsenäinen ihminen ja minun on vaikea ymmärtää noin suurta perhe ja puolisosidonnaisuutta. Mites teillä?
ps. itsenäisyys ja omat ystävät eivät tarkoita meillä uskottomuutta ja vieraissa hyppimistä...
Kommentit (6)
veljen vaimo) toisistamme yhä kauemmas...Pitkästyn ja tylsistyn hänen seurassaan. Jos hänellä olisi vähän muutakin elämää kuin lapset, ehkä meillä olisi enemmän puhumista? Tai sitten ei. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sen että jollekin oma aika on tärkeää, en ala sitä kummastelemaan jos joku haluaa mennä. Se ei kuulu minulle. Jokainen elää omalla tavallaan, eikä se kuulu muille, eikä sen pitäisi muita vaivata jos kerran on onnellinen!
mun mieletä ihminen on kyllä jotenkin " vajaa" (en tarkoita nyt hullua tai sairasta) jos elää koko ajan muille ja muiden kautta. Mitäs sitten kun lapset lähtee kotoa eikä tarvitse koko ajan? Elämä voi tuntua aika tyhjältä jos ei pariinkymmeneen vuoteen ole elänyt kuin lasten elämää.
Sori nyt vaan, mutta mua tollaset ihmiset jotenkin karmii. Ihan kuin ne ei osaisi elää itse, ihan kun ne olisi olemassa vain puoliksi. Monilla ei tunnu olevan kauheesti omia mielipiteitä mistään, paitsi omista lapsista.
Onnistui melkein pilaamaan lasten (siis 10 ja 13 vuotiaiden!) loman mummolassa hössötyspuheluillaan. Äitini, joka on aina ollut myös itsenäinen, työssä käyvä nainen, on välillä myös vaikea keksiä miniänsä kanssa puheenaiheita, vaikka tästä kyllä pitääkin ja lapsenlapset ovat hänelle tosi tärkeitä. Mutta kohtuus kaikessa. Ap
Ensin kuvittelin, että puhe oli pienistä lapsista, mutta että kyseessä on noin vanhat lapset ja äiti edelleen vain elää heitä varten niin...
Tämä on oma tahtoni. Joskus lähden kaverin kanssa iltaa istumaan, leffaan, syämään yms. Heti tulee ikävä lasta ja on päästävä kotiin. Näin se vain on, ymmärsi sitä joku muu tai ei. Onneksi se ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle itselleni. Iltalenkki tai shoppailureissu riittä minulle vallan mainiosti, enempää en kaipaa omaa aikaa :)
Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, ehdin mennä sitten kun hän on jo iso.