Ensi imetys
Kovasti on minua mietityttänyt..Odotan esikoista nyt viikkoja tasan 34 eli synnytys ja kaikki siihen liittyvä on jo kovasti mielessä.Eikös maito yleensä nouse 2-3 päivää lapsen syntymän jälkeen.Sitä ennenhän tulee vähemmän niin sanottua ternimaitoa joka on hyvin ravinnepitoista ja tuhtia tavaraa.Eikös luonto olekkin tarkoittanut,että vauva pärjää tällä maidolla ne muutamat päivät...
Itse olen vegaani ja en todellakaan halua lapselleni annettavan korviketta.Ja vaikka itse käyttäisinkin maitotuotteita jotenkin koen niin luonnon vastaisena pienelle ihmislapselle syöttää " väärää" maitoa.
Onko kennellä kokemuksia annetaanko sairaalassa automaattisesti korviketta näinä ensimmäisinä päivinä kun maito ei ole vielä noussut?Jännittää miten pystyn luottamaan itseeni ja omiin tuntemuksiini jos painostetaan uudessa tilanteessa.Kertokaa kokemuksianne ja ajatuksianne.
Muuten oikein hyvin ja positiivisin voimin täällä odotellaan.
Kaikille ihanaa ja valoisaa uutta vuotta!
Kommentit (7)
Moni sairaala on käsittääkseni nykyisin imetysmyönteinen ihan joidenkin sertifikaattien mukaisesti. Ehkä pystyt tarkastamaan tämän omasta sairaalastasi? Kannattaa tosiaan ainakin sanoa, että lisämaitoa ei annettaisi ilman suostumustasi. Jos kaikki menee normaalisti (olet hyvissä voinneissa synnytyksen jälkeen), lapsi laitetaan ihan heti (kai voit sanoa tämänkin etukäteen, mutta kyllä niiden pitäis " älytä" laittaa) rinnallesi ja pääsee heti lipittämään ternimaitoa ja siten stimuloimaan maidontuloa. Tätä ternimaitoa pitäis sitten tarjota seuraavina päivinä niin usein kuin vauva osoittaa imemisen merkkejä ja tarvittaessa herätelläkin imemään. Sairaalassa seuraavat maidon nousua esim. sinun lämmön mittauksella. Ja vauvan punnituksilla. Jos ei ala 3. pvän tienoilla vauvan paino jo nousta, voi käyttää avuksi lypsykonetta tai voi olla mahdollisuus esim. akupunktioon. Kannattaa kysyä etukäteen, onko tuollaisia ns. pehmeän lääketieteen keinoja käytössä.
Kaiken järjen mukaan pitäisi siis elämän alkumetrit onnistua ilman lisämaitoa. Sillä oletuksella tietty, että vauvalla ja sinulla kaikki menee hyvin. Toivotaan!
...tuolla tosi paljon tietoa imetyksestä. Omalle esikoiselleni annettiin pari vuotta sitten lisämaitoa synnärillä, ja sitä myös jatkoin kotona kun vauva ei suostunut imemään. Pian syntyvälle kakkoselleni en aio lisämaitoa antaa , en synnärillä enkä sen jälkeen (jos siis kaikki menee hyvin). Alkuvaikeuksien jälkeen imetys kuitenkin alkoi luonnistumaan, maito nousi ok ja loppujen lopuksi täysimetin puoli vuotta ja imetin 13 kk. " Pesiminen" on tosi hyvä maidonnostatus keino tuossa alussa (ja vähän isompanakin):eli vauva vaippasilteen ja äidiltä ainakin ylävartalo paljaaksi ja saman peiton alle köllöttelemään.
Tätä kun älysin koittaa ystävän vinkistä kun vauva vain huusi rinnalla, vauva " älysi" mistä on kysymys ja siitä imetys lähti sitten sujumaan. Tärkeintä on luottaa siihen, että kyllä se maito tosiaan riittää ja noin karkeasti ottaen kaikki lisämaito on omasta maidontuotannosta pois. Älä kuuntele tietämättömien hössötystä siitä, riittääkö maito ja eihän se varmaan riitä ja pitäisikö antaa lisämaitoa...tällaista ainakin omalta äidiltäni kuulin, enkä onneksi liiemmin kuunnellut!
Ja imetys ei aina ole ihanaa, mutta sitkeys palkitaan. Itseäni ainakin harmittaisi nyt vietävästi jos olisin luovuttanut tuossa alussa. Nyt odotan hirveästi, että pääsen tätä masuvauvaa imettämään!
Tsemppiä sinulle!
asiaa ennakkoon.
Minulle tuli yllätyksenä, että synnytyssairaalassa ollaan hirveän tarkkoja vastasyntyneen painon kanssa. Meidän poika syntyi yliaikaisena ja painoi 4250 g. Paino saa sairaalan normien mukaan notkahtaa vajaa 10 % mutta sitten sen pitäisi nousta koko ajan. Minä siis imetin mutta maito ei aluksi herunut kovin hyvin, eikä paino nousuut ja minua ruvettiin painostamaan lisämaitoon. Oma hoitaja varoitteli vauvan suoliston kuivumisesta. Sanottiin, että en pääse pois sairaalasta, jos vauvan paino ei lähde nousemaan riittävän nopeasti. Sitten kotiuduin mutta vauvaa piti punnituttaa neuvolassa 3 päivän välein, josta tuli hirveä stressi ja usko omaan maidontuotantoon horjui. Alimmillaan vauvan paino oli n. 3500g. Harmittaa näin jälkikäteen, kun en ollut ottanut asiasta selvää, enkä siis uskaltanut vastustaa neuvojia, ja rupesin käyttämään lisämaitoa. Imetin kuitenkin 2 vuotta, vaikka vauva sai koko ajan lisämaitoa.
Vaikka sairaala olisi periaatteessa imetysmyönteinen, niin tuki on tuurista kiinni, kuka sattuu omaksi hoitajaksi...
Rile
Poikani syntyi kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Hän oli syntyessään reilu kolmikiloinen. Lapsenkina ei ollut ehtinyt imeytyä, vaan oli kaikki ihon pinnalla. Pojalla oli kalvokiinnitteinen napanuora, eli hän oli ymmärtääkseni ollut kohdussa hieman heikolla ravitsemuksella. Syntyessään lapsi oli väsynyt ja palelevainen. Synnytyssalin kätilö sanoi, että lapsi tarvitsee ehdottomasti lisäruokaa ensimäisinä päivinä. Osastolla oltiin kuitenkin toista mieltä. Sanoivat, että jos lapsi nukahtaa tyytyväisenä rinnalle, niin hän saa riittävästi ruokaa. Poika kuitenkin nukahti väsymystään. Aina häntä ei saanut syötöillä edes hereille. Paino alkoi laskea aivan liikaa. Poika kuivahti ja pissan tulo lakkasi. Lasta tutkittiin ja hänelle alettiin antaa, lastenlääkärin määräyksestä lisäruokaa. Mitään " vikaa" ei onneksi ollut. Kun painonlasku pysähtyi, pääsimme kotiin. Neuvolassa kävimme kerran ylimääräisessä painokontrollissa. Kotona lisämaitoa ei enää tarvittu. Pojan paino alkoi kyllä kunnolla nousta vasta reilun kuukauden iässä. Suurinosa lapsista pärjää varmasti ilman lisämaitoa, mutta joissakin tapauksissa se on tarpeen. Imetyksen onnistumisesta ei kannata ottaa liian suurta stressiä. Se kyllä onnistuu, jos on onnistuakseen.
oikein kerjäämään, jossitä haluaa. Joka tapauksessa lisämaito on ihan oikeaa maitoa, eli luovutettua, eikä " väärää" .
Mutta oma kokemus oli, että heti synnyttyä rinnan päälle, hetken kuluttua kun alkoi hamuamaan, niin sai rintaa ja sen jälkeen ei ole muuta syönytkään. Maito nousi toisena päivänä. Lapsi oli yli nelikiloinen jöntti, mutta hyvin ruoka riitti, alussahan painon kuuluukin laskea, ja kahdessa viikossa pitäisi saavuttaa syntymäpaino, meillä se oli ylitetty jo kun lähdettiin kolmen päivän jälkeen sairaalasta, ja hyvin on jatkanut kasvua, että todellakaan ei ole joutunut nälkää näkemään
on alkanut joka raskaudessa (3kpl) maitoa tihkua jo rv 15 alkaen ja rv 30 jälkeen on tarvinnut jo liivinsuojia. Joten on ihan yksilöllistä, mutta synnyksen käynnistyminen aloittaa viimeistään maidonerityksen. Voit esittää kätilöille toiveen, ettei mitään lisämaitoa annettaisi missään vaiheessa ja esim syöttöpunnituksilla selviää hyvin kuinka paljon vauva saa rinnasta. Meillä kuopus leikattiin ja sillä aikaa kun mua paikattiin, niin kätilö oli antanut ensimaidot pullosta.. En tykännyt, mutta en ollut tajunnut sanoa asiasta, sen jälkeen tyttö ei ole saanut pisaraakaan korviketta (täyttää ensi kuussa vuoden) ja täysimetyksellä oli 6kk ja vieläkin tisumaito on todella tärkeää. Vastasyntynyt pärjää ihan niillä parillakin tipalla, pidät vaan vauvan mahd paljon sylissä/rinnalla ja joka inahdukseen tarjoat rintaa, että maidontulo alkaa kunnolla. Aluksi imetys voi sattua tosi paljon, kannattaa varautua siihen eikä pelästyä, mutta viim parin viikon päästä helpottaa, kun rinnat tottuvat maidontuottamiseen ja imemiseen. Ja imetystukiryhmässä kannattaa käydä, siellä on aiheena esim vastasyntyneen imetys, joten jo raskausaikana voi käydä " opiskelemassa" :)