Lue keskustelun säännöt.
Mies möksällä
16.06.2008 |
Voih. Viikonloppu takana. Mies suuttui vauvallemme, kun tämä ei totellut vaan sotki paikat. Senkös takia miehen elämä on kurjaa, meni mököttämään ja nukkui koko illan. Lapsellista, ja tällaista sattuu liian usein, varsinkin viikonloppuisin. Vauva on syynä siihen, että on niin rankkaa. Hän ei tällaista vauvaelämää odottanut, vaikka vauvaa kovasti toivottiin ja kiitollisia hänestä ollaan... Tavallisesti isä osallistuu hoitamiseen paljonkin, mutta jos murjotuspäivä sattuu kohdalle, sitä ei korjaa mikään.
Minusta meillä on kaikki hyvin. Ei nyt voi sanoa, että kovin helpolla on vauvan kanssa päästy, mutta eipä varmaan kellään sen helpompaakaan ole.
En jaksa yhtään tuollaisia mielenilmaisuja. Mies on luonteeltaan sellainen, että hän kyllä saa olla huonolla tuulella pienestäkin asiasta. Tämä piirre on ollut havaittavissa jo aikoja sitten ennen vauvaakin. Jos itse olen "ensin" huonolla tuulella / väsynyt, hän kyllä pistää paremmaksi ja mököttää koko illan, marisee miten kamalaa tämä kotielämä on ja miten tämä on pilannut hänen elämänsä. Avioerostakin on ollut puhetta, eilen jopa sen takia että poika oli kiukkuinen!
En käsitä, en kohta jaksa enää olla tuntosarvet pystyssä, milloin taas ilmapiiri repeää. Onko olemassa muita tämmöisiä jojo-miehiä?
Kommentit (2)
Kiitos vastauksesta. Kyllähän mies sen itsekin tietää, että tuollainen käyttäytyminen ei sovi, ja varsinkin nyt tiedostaa että on hyvin todennäköistä, että hän on siirtämässä samaa käyttäytymismallia lapselle. Ollaan keskusteltu asiasta ja kyllä hän yrittää taistella sitä masentuneisuuden tunnetta vastaan, mutta ei aina onnistu. Hänellä on ollut tuo piirre jo pienenä poikana, kuulemma. En tiedä onko se opittua (huonojen kotiolojen) seurauksena vai sisäsyntyistä...
Itse olen ehkä niin sopeutunut tilanteeseen, että en ymmärrä mikä on normaalia ja mikä ei. En reagoi enää huonoon tuuleen itse kovin tunteellisesti enkä ota siitä nokkiini, kuten aikaisemmin. Miten selitän lapsilleni myöhemmin sen, että isä ei nyt tule leikkimään kun se nukkuu ja mököttää?!
Pitäisiköhän meidän hakea jotain ammattiapua, kun asia ei näytä itsestään parantuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen meno, mitä miehesi pitää, ei ole normaalia, vastuullisen aikuisen ihmisen käyttäytymistä. Huonolla tuulella olemista on ehkä tullut hänelle tapa, joka "oikeuttaa" vetäytymisen vastuusta, hankalista tilanteista ja mahdollisten ristiriitatilanteiden käsittelystä.
On aivan normaalia, että elämä muuttuu ja raskastakin on, kun perheeseen tulee vauva. Ei se ole syy erota, tai no, siinä tapauksessa tietenkin, että mies haluaa varmistaa itselleen helpomman elämän. Hän ei varmaan kuitenkaan vauvan huoltajuutta saisi/haluaisi.
Tuo, että sun tarttee olla tuntosarvet pystyssä miehesi varalta, on erittäin huono merkki. Se viittaa siihen, että miehesi hallitsee perhettänne omilla mielialoillaan ja muut saavat olla varpaillaan. Samanlainen kuvio on monissa niissä perheissä, joissa mies on väkivaltainen. Muut tarkkailevat, sopeutuvat, yrittävät pehmentää tilanteita ja miellyttää. Ja lopulta kuitenkin se itse ongelmatapaus tekee mitä tykkää.