Lue keskustelun säännöt.
Miten "ennen vanhaan" selviydyttiin kaikesta lasten/kodinhoitoon liittyvästä
27.04.2011 |
Etenkin maaseudulla. Paljon lapsia, mummoni puhui aina että lapsi tehtiin ja sitten takaisin navetalle ja peltotöihin, ei ollut aikaa makoilla vauvan kanssa kotona. Ja isommat lapset olivat myös pelto- ja metsähommissa. Kukas vauvat sitten hoiti? Ja entäs miten tommoset 1-3-vuotiaat saatiin pysymään hengissä, kuka heitä ehti vahtia? Mitä vauvoille syötetiin? Nykyään kaikki niin tarkkaa, mistäs silloin tiedettiin milloinka uskaltaa antaa mitäkin ruokaa jne. Näitä jos suhteuttaa, niin ollaankohan nykyään ehkä hiemankin liian pikkutarkkoja;-) Mutta juuri tuo, että miten äidit selviytyivät jatkuvista raskauksista ja synnytyksestä nopeasti takaisin fyysisen työn pariin ja miten pikkulapset hoidettiin. Olisi todella kiva kuulla jos tiedätte. Oma mummo ei ole enää vastailemassa.
Kommentit (40)
Samassa taloudessa asui 1 - 2 sukupolvea vanhempaa väkeä sekä isän naimattomia sisaruksia. Vaikka tuore äiti ehkä kävikin navetalla, niin samaan aikaan vaari kiikutteli tuvassa vauvaa ja mummo laittoi ruuan.
Nykyään on vain toisin päin: äidit hoitavat vauvat itse ja isovanhemmat ovat vielä työelämässä. Roolit ovat muuttuneet, mutta työn määrä ei välttämättä ole sen enempää vähentynyt kuin lisääntynytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein sidottiin kiinni sänkyyn navettatöiden ajaksi, muutenhan ne eivät olisi turvassa pysyneetkään.
Samassa taloudessa asui 1 - 2 sukupolvea vanhempaa väkeä sekä isän naimattomia sisaruksia. Vaikka tuore äiti ehkä kävikin navetalla, niin samaan aikaan vaari kiikutteli tuvassa vauvaa ja mummo laittoi ruuan.
Ei niitä mummoja ja sisaruksia joka kotiin riittänyt. Ei esim. isäni kotona asunut ydinperheen lisäksi ketään sukulaista.
mun isovanhemmilla molemmilla on sisarus kuollut, yksi kuollut vauvana keltaisuuteen. Toinen taaperona kait nääntynyt. Ennen vanhaan vauvoille syötettiin tarvittaessa kauralimaa, eli vetistä kauravelliä tai lehmänmaitoa ja toivottiin et ei kuolis vaan selviäis sillä. Siis jos imetys ei toiminut. Äidit meni peltotöihin, mut perheen vanhimmat sit katsoivat lasten perään, eli mummot auttamassa, kun asuivat samassa. Nykyään äidin on selvittävä yksin ilman apua kaikesta. Ja kyllä synnytyksen komplikaatioihin ja jälkivaivoihinkin kuoli äitejä. Orpoja oli enemmän.
On nimittäin pesukone, kuivausrumpu, tiskikone, juoksevavesi ja sisävessa, sähköhella, mikro, auto, ym avut...
Ei nykyäänkään äidin tarvi ihan yksin kaikesta selvitä. On nimittäin pesukone, kuivausrumpu, tiskikone, juoksevavesi ja sisävessa, sähköhella, mikro, auto, ym avut...
Tai täyttyvät itsestään, kun on katsomassa lasten perään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nimittäin pesukone, kuivausrumpu, tiskikone, juoksevavesi ja sisävessa, sähköhella, mikro, auto, ym avut...
Ennen käytiin saunassa kerran viikossa ja samalla vaihdettin vaatteet. Pyykkiä pestiin kerran viikossa. Nykyään pestään pyykkiä ainakin meidän taloudessa koneellinen päivässä eikä se oikeasti riitä edes, vuoret vaan kasautuu ja välillä on pakko purkaa. Että mahtaakohan sen työn määrä olla oikeasti lisääntynyt vai vähentynyt. Voisi myös vaikka miettiä eroa entiasjan naisen ja nykynaisen puunaaumis"pakkoihin". Nykynaisen pakot:
- aja säärikarvat, kainalokarvat ja alapääkarvat, nypi kulmakarvat
- puhdista kasvot, rasvaa, meikkaa, puhdista, poista meikit, hoida kynnet
- pese hiukset harva se päivä, föönää, muotoile, värjää
- Deodorantit
- Ja niin edelleen, en edes jaksa miettiä.
Lisäksi voi miettiä asuntojen kokoa. Ennen oli pienet talot ja paljon väkeä. Ei sen muutaman huoneen pesemiseen yksinekertaisesti saanut kulumaan tuntitokulla, kun hygieniavaatimuksetkin oli ihan toiset.
vahtia lapsiaan.
Tai täyttyvät itsestään, kun on katsomassa lasten perään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja asui samassa taloudessa, selvisivät hengissä paljon todennäköisemmin kuin "mummottomat" lapset.
Ilman isoäitejä olivat oman onnensa nojassa, vanhemmat tekivät vain töitä.
joten siitä voi jotain päätellä.
Ja miten voi verrata esim pyykin pesemistä käsin vs koneella? Konepesua ei oikeastaan voi laskea edes työksi, mun mielestä. Ja pesen tosiaan joka päivä pyykkiä, lapsia on monta mutta niin vain löytyy aikaa istua koneellakin...
On nimittäin pesukone, kuivausrumpu, tiskikone, juoksevavesi ja sisävessa, sähköhella, mikro, auto, ym avut...
Ennen käytiin saunassa kerran viikossa ja samalla vaihdettin vaatteet. Pyykkiä pestiin kerran viikossa. Nykyään pestään pyykkiä ainakin meidän taloudessa koneellinen päivässä eikä se oikeasti riitä edes, vuoret vaan kasautuu ja välillä on pakko purkaa. Että mahtaakohan sen työn määrä olla oikeasti lisääntynyt vai vähentynyt. Voisi myös vaikka miettiä eroa entiasjan naisen ja nykynaisen puunaaumis"pakkoihin". Nykynaisen pakot: - aja säärikarvat, kainalokarvat ja alapääkarvat, nypi kulmakarvat - puhdista kasvot, rasvaa, meikkaa, puhdista, poista meikit, hoida kynnet - pese hiukset harva se päivä, föönää, muotoile, värjää - Deodorantit - Ja niin edelleen, en edes jaksa miettiä. Lisäksi voi miettiä asuntojen kokoa. Ennen oli pienet talot ja paljon väkeä. Ei sen muutaman huoneen pesemiseen yksinekertaisesti saanut kulumaan tuntitokulla, kun hygieniavaatimuksetkin oli ihan toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ennen niasilla ei todellakaan jäänyt töiltään vapaa-aikaa
nykyajan ja entisajan välillä on ettei ennen ollut kiire mihinkään. Tämän olen huomannut myös aikanaan anoppilassa jossa autoin kesäisin maatalon töissä. Töitä tehtiin koko päivä joo, mutta olin aivan tulla hulluksi sen hidastempoisuuden kanssa.
Töitä tehtiin koko päivä joo, mutta olin aivan tulla hulluksi sen hidastempoisuuden kanssa.
ruokatauoille ja niiltä pois ja ylipäänsä sellaista verkkaista meininkiä, vaikka työtä ei tietty mitenkään laiskasti tehty. Mutta kaikki se muu. Mä en esim. JAKSAAAAAAAA sitä että emäntä sanoo viisi kertaa että tulkaa kahvipöytää ja ukot vaan jaarittaa ihan kuin ei olisi korvia päässä ollenkaan. Istuin varmaan ekana siellä pöydässä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsuuden perheeseen syntyi 15 lasta.
4 heistä kuoli alle kouluikäisenä, yksi teini-iässä.
Lapset osallistuivat kaikkiin koti- ja peltotöihin. Isäni kertoman mukaan usein auttoivat toisiansa, sillä nukkumaan ei illalla saanut mennä ennen kuin työt oli tehty.
Syksyisin marja-aikana pienillekin lapsille annettiin ämpäri käteen, ja sanottiin ettei kotiin ole tulemista ennen kuin ämpäri on täynnä.
Sylissä lapsia ei tietenkään pidetty, hehän olisivat tottuneet siihen. Itku kyllä lakkasi aina aikanaan ihan itsestäänkin.
Perheessään oli sillekin ajalle harvinaisen tiukka kuri.
Kaikista isäni sisaruksista (isäni mukaanlukien) on tullut alkoholisteja. Usea on kärsinyt vaikeasta masennuksesta koko aikuisikänsä ajan.
Osa joutuu aina välillä psykiatriselle osastolle epämääräiseksi ajaksi.
2 isän veljistä on pedoja :(
Toiset on varmasti selvinneet paremmin ja toiset huonommin.
Isäni vanhemmista muistan, että olivat aina hyvin ankaria, vihaisia ja väsyneitä.
Äitini äiti on kertonut lapsiperheen arjen olleen työteliästä.
Pyykit pesi käsin (niinkuin tapana oli), hoiti muutamaa lehmää ja kanoja, laittoi perheelle ruokaa.
Lasten perään ei katsottu. He pärjäsivät keskenään. Vauva saattoi olla vaunuissa navetan vieressä, ja itkemisen katsottiin vahvistavan keuhkoja.
Pienetkin lapset saattoivat toimia lapsenhoitajina. Esim. 4-vuotiaan saattoi jättää vahtimaan pienempiä sisaruksia sillä aikaa kun äiti kävi kaupassa.
Lukemista oli hyvin vähän, ehkä raamattu ja sanomalehti eikä radioa kuunneltu kuin illalla ja sunnuntaisin. Silloin oli siis aikaa enemmän.
Lapsia vahtivat ruotimuorit ja muut sellaiset, jotka eivät vaativampiin töihin kyenneet. Myös lapsityövoimaa käytettiin surutta, sillä ei lapsilla ollut paljonkaan aikaa leikkiä vaan piti tehdä oikeita töitä. Käytännössä työvoimaakin oli enemmän, koululaisillakin perunannostolomaa vielä minun lapsuudessa 1960-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä ei paljon omaa aikaa vietetty mutta talvi oli sitten eri juttu kun ei muutaman lehmän lypsämiseen ja eläimen ruokkimiseen saa kauheasti aikaa kulumaan.
esim isäni lapsuudenkodissa maalaistalossa ei todellakaan. Itsekin muistan lapsuudestani että töitä ne teki koko ajan, eikä verkkaisuudesta tietoakaan. Päinvastoin. Ruokakin hotkittiin niin kuumana että suut paloi kun ei ollut aikaa tuhlattavaksi turhaan päydässä istumiseen.
Myös äitini on maalasitalosta kotoisin ja sekä isäni että äitini ovat lapsuudenkodistaan oppineen kunnon raatajameiningin. Töitä tehdään koko ajan, ja vauhdilla. Turhat tauot on - turhia :) Esim lapsuudessani marjanpoiminta reissuilla ei todellakaan tuhlattu aikaa mihinkään nuotion virittelemisiin. Jotain evästä äkkiä hotkaistiin siinä poiminnan lomassa.
Että ei kannata yleistää.
No, ennen niasilla ei todellakaan jäänyt töiltään vapaa-aikaa
nykyajan ja entisajan välillä on ettei ennen ollut kiire mihinkään. Tämän olen huomannut myös aikanaan anoppilassa jossa autoin kesäisin maatalon töissä. Töitä tehtiin koko päivä joo, mutta olin aivan tulla hulluksi sen hidastempoisuuden kanssa.
että ihmiset eivät olleet niin itsekkäitä, rahan ja materiaalin himoisia ja tyytyivät vähempään. Kaikkea oli vähemmän. Siivottavia huoneita, järjesteltäviä tavaroita ei juuri ollut. Lapset osasivat leikkiä käpylehmillä, ei tarvinnut ravata br-lelukaupassa hakemassa viihdykettä. Kauppareissuja ei ollut niin usein, koska moni sai leivän omasta pellosta ja lihan, sekä maidon omasta karjasta, munat omista kanoista. Lapset tekivät töitä ja auttoivat raskaissakin hommissa, heitä ei tarvinnut patistaa. Jos eivät tehneet, niin saattoi jäädä ilman ruokaa, se kun piti jonkun saada tuotettua ja valmistaakin. Tytöt hoisivat pienempiä sisaruksia, leipoivat ja neuloivat ja pojat juoksivat asioilla.
Selviytymisen edellelytys oli jatkuva hyötyliikunta. Ei tarvinnut kinkkuja karistella salilla, koska ruokaa ei aina ollut lihomiseen asti tai se meni imettämällä ja lihastyötä tekemällä yhteiseksi hyväksi. Ihmiset eivät valittaneet turhista. Lusäksi työtä tehtiin talkooperiaatteella ja työkalut oli koko kylän käytössä. Voin hyvin kuvitella, miten paljon helpompaa arki oli, kun ihmiset eivät keskittyneet vaan materiaalin haalimiseen, vaan oikeaan tarkoitukselliseen tekemiseen.
Niin siitä elämästä selvittiin. Ne ketkä selvisivät. Lapsikuolleisuus oli suuri, samoin synnytyskuolleisuus, syövät veivät mennessään, kuolema oli normaali juttu.
No jos sun anoppilassa tempo oli hidas niin
Ja tämä vielä kaiken lisäksi Pohjanmaalla, mikä nyt ei varsinaisesti ole kuuluisa lusmuilumentaliteetistaan.
Lisäksi isäni sanoi että vaikka tavallaan oli tiukemmat normit jossain mielessä, myös erilaisuus hyväksyttiin paremmin. Kylähullut meni siellä muitten mukana ja kukin teki minkä pystyi. Ihmisiä ei niin herkästi lokeroitu, koska lähes kaikki pystyi jotakin tekemään. Nykyään paahdat joko täysillä burnoutin partaalla tai sitten olet työelämän ulkopuolella jollet kestä tahtia. Ei juuri ole välimuotoa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2011 klo 10:14"]
Tutulleni, jonka isä oli kirvesmies, isä antoi oman puukon kun poika oli 8 v. Poika alkoi opetella puutöitä. Nyt siitä tehtäisiin ls-ilmoitus :D
[/quote]
Ei todellakaan tehdä ls-ilmoitusta. Ainakin täällä meilläpäin kaikilla lapsilla on puukko 6-vuotiaasta alkaen. Ei siitä mitään ls-ilmoitusta tehdä.
298 1950 luvun lapsena osattiin jo kaikki kotityöt. Töitä tehtiin koko ajan aamu 7 iltaan 21,jolloin kaikki meni nukkumaan. Lapset oli mukana kaikissa töissä,navetalla sekä pellolla. 8 vuotiaana osasin jo ajaa traktoria. Kun äiti oli sairaalassa 14 vuotias sisareni ja minä 10 v lypsettiin lehmät ennen kouluun menoa. Isällä ja vanhemmilla veljillä oli muut työt. Keväällä ja kesällä oltiin jo klo 7 kasvimaalla. Isolle perheelle oli isot kasvi-ja perunamaata. Äidillä oli hommia tupatöissä ja saunalla sekä karjan kanssa. Kasvatettiin toinen toisiamme. Erityisenä tukena oli 3 vanhempaa isoveljeä,jotka olivat syntyneet ennen sotia Karjalassa. Tavaraa ja mammonaa ei ollut vaan kaikki leikit ja pelit keksittiin itse. Vain mielikuvitus oli rajana. Sitä enemmän oli yhteisöllisyyttä ja rakkautta, Oli paljon tätejä,setiä ja serkkuja ja paljon kyläiltiin. Naapureissa käytiin iltaa istumassa ja kun meillä ei ollut tv tä käytiin naapurissa katsomassa suomalaisia elokuvia.
keskenmenoja oli myös.
Kun itse olin lapsi, niin olihan talossa paljon väkeä. Siellä asui isäni isän sisko eli vanhapiika isotätini ja mummuni ja pappanikin, joka noista aikaisimmin kuoli, muut kuolivat vasta kun olin jo aikuinen. Sitten siellä asui pikkumökissä vanha neiti, joka oli ikänsä talolle tehnyt töitä. Että arvelen noitten vanhimpien jotakin mahdollisesti tehneen, ainakin vahtineen pienen unta, kun äitini kävi naapurissa perunankaivuussa ja olin nukkunut koko ajan. Silloin äidilleni neuvottiin, ettei vauvaa saanut pitää sylissä kuin neljän tunnin välein silloin kun ruokittiin neljlän tunnin välein. Toisella mummollani oli kyllä seitsemän lasta enkä tiedä, miten selvisi useista raskauksista, mutta tuo nopeasti synnytyksistä palautuminen on sinänsä mielestäni ihan normaali asia, vaikka en kyllä itse jaksaisi päälle maaatilan töitä. Siis onhan se hienoa, kun nyt voi, saa ja pystyy panostamaan lapseen. On ymmärretty, kuinka tärkeää se on.