Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yh:lle toinen ystävällinen kysymys...
23.12.2005 |
Miksi olette yhna? Tai siis mitkä olivat suurimmat syyt, miksi lähditte parisuhteesta tai miehenne lähti?
Kommentit (11)
Voimme kaikki paremmin kun tapaamme aina välillä muttemme asu saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua enää ikinä nähdä sitä sikaa!
Kai narautit miehen viranomaisille!
Meilläkin mies petti ja jätti, vain.
Jätti ja hyväksikäytti. Yritin aina antaa anteeksi ja aloittaa alusta, muttei siitä mitään tullut. Reilu 2v erosta nyt. Ja ei kaduta.
varmaan vääristä syistä alun alkaen menin yhteen lapseni isän kanssa. oli kivaa kun joku oli " kaverina" ,luulin itsekin olevani oikeilla teillä. Huomasin kuitenkin pari vuotta lapsen jälkeen että oma elämäni oli aivan muuta kuin onnellinen...Ja lapsen takia suhteeseen jääminen olisi ollut huono ratkaisu kaikkien kannalta. Joskus herää vain tavallaan liian myöhään omiin ajatu´ksiin ja toiveisiin... Nykyään olen onnellinen ja seurustelen...sekä tiedostan haluni ja tunteeni.
Onhan siinä ollut mukana varmasti kokemus ja kyvyttömyys siihen aikaan tietää mitä todella haluaa.
Olen ollut onnellinen ja tyytväinen ratkaisuuni,vaikka aina ei ole ollut helppoa . ))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin arvata että halusit kaivella lisää näitä " äiti lähti" tarinoita. P.S. Mä myös petetty ja jätetty.
vuoroin hyvä - vuoroin paha - ja yritti saada minut luulemaan itseäni mielisairaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies halusi pitää työnsä mielummin. Koitettiin elää yhdessä, mutta hän oli 4-6 pv/ vko reissussa ja kotonaoloajat hän nukkui.
Hoidin vauvaa täysin yksin, mitä nyt välillä pesin miehelle pyykkiä ja laitoin ruokaa.
Olen todella paljon onnellisempi nyt yh:na!
Meillä on hyvä elämä ja kaikkea yllinkyllin ja lapset ei ole eronneet isästään vaan heillä on huolehtiva isä mutta mä en kerta kaikkiaan kestä ukkoja vaivoinani enkä tarvii niiden tuohia enkä tuhkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyennyt aborttiin niin myöhäisessä vaiheessa, vaikka lapsen isä siihen painostikin. Isä ei halunnut edes tunnustaa isyyttään (edes verikokeilla), enkä minä halunnut painostaa. Helpommalla olenkin päässyt kun en pakottamaan lähtenyt. Lapseni isä ei ole missään tekemisissä kanssamme.
Itse nykyään seurustelen upean miehen kanssa joka rakastaa myös poikaani :)
Alue: Aihe vapaa
oli henkisesti väkivaltainen, uhkaili ja kiristi vaikka millä. Lähti vaan. Rupesi sitten anelemaan takaisin muutaman kk päästä mutten enää harkinnutkaan kun näin, että hän pystyi noin vaan hylkäämään lapsensa (ei pitänyt kuukausiin mitään yhteyttä). Sellaista lapsenjättäjämiestä en arvosta. Enkä voi harkita elää avioliitossa ihmisen kanssa jonka edesottamuksia halveksin.