Ei joulupukki-satua lapsille?
Ajattelin että meillä ei lähdetä valehtelemaan lapselle joulupukista yms. vaan sanotaan alusta lähtien (lapsi nyt 1-vuoden vanha) että jouluna ihmiset antaa läheisilleen lahjoja, joulupukki on satuolento, niinkuin Pupu Tupuna, jota ei ole oikeasti olemassa. En usko että meille ikinä esim tulee joulupukkia aattona käymään. Lahjat jaetaan perheen kesken ja vietetään ihanaa aikaa yhdessä.
Meillä ei kyllä myöskään puhuta sen kummemmin joulun uskonnollisesta sanomasta. Lapsi saa kuulla sen minkä kerhoissa ym. puhutaan mutta meillä ei uskota Jeesus-tarinaan sen enempää kuin joulupukki-tarinaankaan.
Jossain kuitenkin oli juttua että joulupukki-tarina olisi oikeasti hyväksi lapsille, opettaisi jotain hyvästä ja pahasta jne jne. Minä en kuitenkaan voi ymmärtää tämmöistä järjestelmällistä valehtelua, miten se voisi olla hyväksi lapselle?
Mitä mieltä olette? Miten teillä tehdään? Onko kukaan samoilla linjoilla kuin me?
Kommentit (29)
" Lapsi saa olla lapsi ja uskoa satuihin" ja että " valehdellaan sitä paljon pahemistakin asioista" !!!!! Näilläkö perusteilla huijaatte lapsianne vuositolkulla? Miksi? Mitä hyötyä siitä on???
älkää kertoko lapsillenne mutta älkää arvostelko niitä jotka kertovat.
Kyllä on jumalauta tiukka pipoista porukkaa.
Ei lapselle tarvitse varta vasten kertoa, että joulupukki on satua, muttei tarvitse myöskään vuosikaupalla pönkittää sitä uskoa pukkiin kertomalla höpöjuttuja tontuista ja lentävistä poroista. Meille tulee pukki, häntä odotetaan ja jännitetään, ja pukki tuo ne lahjatkin, mutta ei me väen vängällä selitetä, että tontut on ne tehneet, vaan lapset kyllä tajuavat meidän puheista ja toimista, että ihmiset ostavat lahjoja toisilleen. Lapset saavat pitää pukkiuskonsa niin kauan kuin haluavat, mutta esimerkiksi itse en muista sellaista aikaa, etten olisi tiennyt pukin olevan sukulaissetä. Ei se silti joulun taikaa vienyt pois. Miksi joidenkin pitää tehdä tästäkin asiasta niin vaikea, eikä vaan mennä virran mukana kuten lapsetkin tekee?!
jeesuspaskaa en kerro lapselleni missään muodossa.
Olen 32vuotias äiti, rakastan joulua, ja uskon vahvasti joulupukkiin....
En ymmärrä mitä vikaa on uskoa hiukan satuihin ja olla leikkimielinen vielä aikuisenakin...
Hyvää joulua kaikille joulumielisille:)
tai siitä että arvostelisin teitä jotka jaksatte vedättää lapsianne tällä tarinalla. Kysyn vaan että miksi, mitä hyötyä siitä on, miksi valehdella? Joulupukki-vedätys on kuitenkin vähän eri asia kun se että luetaan iltasaduksi Nalle Puhia... Haluaisin vaan perusteluja, jos olisi hyviä niin ehkä eilläkin alettaisiin valehdella joulupukista, mutta tämöiset " valehdellaan sitä pahemistakin asioista" -jutut ei oikein minun mielestä ole hyviä perusteluja
Ap
Kertoa että on pukki joka asuu korvatunturilla, siellä on poroja jne. Pukki käy joka joulu kylässä ja tuo lahjoja. Ja jos lapsi kysyy lahjojen alkuperää niin miksei voi sanoa että äiti ne on hankkinut ja pukin tehtävä on tuoda ne teille. Ja kertoa rehellisesti se että pukilla on apulaisia, että pukki ei kerkiä korvatunturilta kaikkien kotiin. Tonttuja on olemassa ja ne liikkuu joulun alla marketeissa jne. Sekin on totta. Miksi lähteä satuilemaan näin totuuden mukaisesta asiasta.
Kerro sinä lapsillesi,että joulupukki on perseestä ja ei oo totta,mutta anna meidän muiden elää lasten kautta vielä sitä AITOA jouluntunnelmaa,joka on vain lapsilla.
Tuskin siitä mitään erikoista hyötyä on,mutta eikös sitten olisi parempi lukea lapselle suomen kuvalehteä iltasaduksi.En usko,että tolal ajattelutavalla mistään nallepuhistakaan lapsi pidemmän päälle hyötyy millään tavalla
ja että se matkaa lentävillä poroilla ja jakaa lahjoja lapsille,niitä lahjoja antaa myös aikuiset. Pukki asuu korvatunturilla tonttujen kanssa jotka hoitaa postia ja käyvät seurailemassa ikkunoiden takana mitä lapset puuhaavat. en kerro että vain kiltit saavat lahjoja. En neä tässä mitään pahaa jonka vuoksi olisin kertomatta. Ainut valhe tässä on vin tuo lentävät porot.
Tuskinpa ne japanilaiset diplomatit tai suomalaisjulkkikset,joiden kuvia on joulupukin kammarissa ihan pelkkää naapurin setää käyvät tervehtimässä.
On se kumma,että jo lapsena pitää rikkoa se jouluntaika.
Joulupukki on kuulunut suomalaiseen perinteeseen iät ja ajat. Kenellekään se on tuskin tuottanut hallaa että lapsi on aluksi oikeasti uskonut pukkiin ja että pukki tekee lahjat. Lapsen maailma on niin erilainen kuin aikuisen että miksi sitä pitäisi pilata kertomalla totuus joka asiasta. Ettehän varmaan kerro totuuttaa 4-vuotiaalle siitä miten vauvat tehdään. Vaan pyörittelette ehkä jonkinnäköisen tarinan asiasta, mikä sopii lapsen tasolle. Ihan samalla tavalla ajattelisin joulupukin, se on osa sitä satumaailmaa jossa lapsi elää. Lentävistä poroista en lähtisi kertomaan mutta tontut ja joulupukit ovat semmoista joulun taikaa että kai niihin saa vähän uskoa vaikka aikuinenkin;) Samaa satua se on jos alatte sepittää jeesuksen elämästä lapselle, jotenkin tämä joulupukki-juttu on kuitenkin hieman konkreettisempi asia lapselle...
Valehtelu on ihan väärä käsite tässä asiassa.
vaikka ei valehtelisikaan lapsille päin naamaa. Minulla raja menee juuri tässä: minulla ei olisi pokkaa sanoa lapsille, että heidän lahjansa tehdään korvatunturilla ja pukille kannattaa kirjoittaa että pukki tietää mitä tuoda... Saati että sanoisin tonttujen kurkkivan ikkunoiden takana, onko meillä kilttejä lapsia.
Silti pukkijuttu voi olla koko perheen kiva yhteinen leikki. Lapsemme tietävät, että ihmiset sujauttavat paketit pukin konttiin ja esim. sukulaislasten lahjat he ovat saaneet paketoida itse. Ei pukin olemuksesta tarvitse mitään sen ihmeempiä luentoja lapsille pitää, hän on yhtä " totta" kuin Nalle Puh - siis satua mutta silti niin totta. :)
Onhan se lapselle (ainakin pienelle) kuitenkin elämys vaikka tietää totuuden.
Vierailija:
Ettehän varmaan kerro totuuttaa 4-vuotiaalle siitä miten vauvat tehdään. Vaan pyörittelette ehkä jonkinnäköisen tarinan asiasta, mikä sopii lapsen tasolle.
Kun lapsi on kysynyt, niin olen vastannut rehellisesti. -Mistä vauvat tulevat? -Äidin mahasta. -Miten vauva pääsee sinne mahaan? -Isä antaa äidille vauvasiemenen, ja siitä kasvaa mahassa vauva. -Miten se isä antaa sen siemenen? -Sillä tavalla että isä laittaa pippelin äidin vauvareikään ja pippelistä tulee se vauvasiemen.
Mutta niin siinä vaan kävi että lapsi HALUSI uskoa muualla kuulemansa " joulupukkisadun" , ja kun sitten kerran varovasti muistutin sen olevan vain satua lapsi suuttui.
Annan uskoa satuun niin kauan kuin haluaa :) Sellainen kuuluu lapsuuteen.
Vierailija:
Vierailija:
Ettehän varmaan kerro totuuttaa 4-vuotiaalle siitä miten vauvat tehdään. Vaan pyörittelette ehkä jonkinnäköisen tarinan asiasta, mikä sopii lapsen tasolle.Kun lapsi on kysynyt, niin olen vastannut rehellisesti. -Mistä vauvat tulevat? -Äidin mahasta. -Miten vauva pääsee sinne mahaan? -Isä antaa äidille vauvasiemenen, ja siitä kasvaa mahassa vauva. -Miten se isä antaa sen siemenen? -Sillä tavalla että isä laittaa pippelin äidin vauvareikään ja pippelistä tulee se vauvasiemen.
Nämähän on kaksi ihan eri asiaa.
Minä itsekin uskon joulupukkiin tietyllä tasolla. Minusta joulu ilman joulupukkia on ankea. Lapsillemme puhumme joulupukista. Yhdessä kurkimme näkyykö tonttuja.
Esikoisemme, nelivuotias, uskoo muutenkin täysin eläviin möhköfantteihin, keijukaisiin, metsän tonttuihin, puutarhassa oleskeleviin susiin jne. Hän itse sepittää tarinoita koko ajan. Ellemme kertoisi joulupukista, hän keksisi itse jotain. Ja ne itsekeksityt tarinat voisivat olla pelottavia. Meidän joulupukki on lempeä ja ystävällinen. Meillä ei pelotella, että jää lahjoitta, jos ei ole kilttinä.
Esikoinen tietää, että lahjoja tulee niin joulupukilta kuin sukulaisiltakin. Minä haluan antaa lapseni uskoa taikaan ja satuun. Itsekin muistan, kuinka ihanaa se aika oli. Pehmoeläimillä oli sielu ja auto saattoi oikeasti puhua minulle ;-) Lapsuuden aika on niin lyhyt, miksi pilata sitä turhan kovilla tosiasioilla, kun kerran voi ottaa siihen mukaan hupsuttelua, taikaa ja satua. Itsekin olen täysin rinnoin mukana.
Muista elävästi miten lapsena jännitti aattona. Muistaakohan joulupukki vielä missä me asumme. Näkiköhän tontut kun edellisenä iltana tukistin pikkuveljeä... Jännitystä ja odotusta. Sitä tunnetta ei enää takaisin saa.
Tämä maailmahan on äärettömän karu ja julma paikka. Minusta olisi vieläkin hauskaa kun voisi uskoa että on olemassa oikeasti sellainen ihminen, jonka elämäntyö perustuu toisten ilahduttamiseen. Hahmo joka haluaa pyyteettömästi muistaa kaikkia maailman ihmisiä, lapsia ja aikuisia, tuoda heille iloa ja lämpöä. Henkilö jonka lähimmäisen rakkaus ylettyy yli rajojen. Haluan välittää tämän jännityksen ja odotuksen tunteen lapsilleni koska nautin siitä itse lapsena todella paljon.
Jos lähtisin sille linjalle että kaikki asiat kerrotaan juuri niin kuin ne on, niin se voisi kalskahtaa aika monen vanhemman korvaan pahalta. Myös minun. Esimerkkejä:
- Ai miten vauvoja tehdään. No kuules Petteri, me voidaan vaikka isin kanssa näyttää ettei vahingossakaan jää mitään arvailujen varaan.
- Mitenkö lapset syntyy. No Petteri, lapset syntyy sillä tavalla että äiti tulee niin kipeäksi että taju meinaa karata. Tuolta alapäästä se vauva sitten survoutuu sellaisella vimmalla että äitin vehje saattaa revetä. Joskus kätilö joutuu leikkaamaan paikkoja oikein puukolla auki että vauva mahtuu tulemaan... Veri lentää ja äiti huutaa...
- miksi äiti ja isi riitelee. No siitä syystä että äidistä tuntuu juuri nyt että isi on maailman isoin mulkku jota ei kiinnosta mikään muu kuin oma napa ja isin mielestä äiti ei osaa muuta kuin aukoa päätään.
- Miksi äiti ja isi on vihaisia. Sen takia kun te lapset olette olleet koko päivän niin raivostuttavia kauhukakaroita että äidistä tuntuu tällä hetkellä että teidät voisi lahjoittaa punaisen ristin keräykseen.
Valkoiset valheet ja muunneltu totuus kunniaan =)
Eihän se ole. Se ihan oikeesti on korvatunturilla.
Mä ainakin kerron lapselleni totuuden. Eli on olemassa joulupukki joka asuu korvatunturilla ja aina joulun alla sillä on ns. " varapukkeja" jotka käyvät tuomassa meille lahjoja. SEHÄN SE TOTUUS ON! Eihän pukki mikään satuhahmo ole. Ellette te sitten lapsille lentävistä poroista puhu!