Kerroin juuri ystävälleni raskaudestani, ei edes onnitellut =( ev

Ei se kuule kaikkien mielestä ole mikään onnittelemis-asia, mulle tulee noista uutisista ekana aina semmonen pieni paniikki päälle ja ajatus on että " hei ei hätää, älä sure, sen voi viel abortoida!"



Siis en ole sitä mieltä et pitää abortoida, mut tuntuu vaan niin hurjalta et entiset bilekaverit jotka sillon aina pelkäs olevansa paksuna, yhtäkkii onkin ihan tarkoituksella hankkiutuneet siunattuun tilaan.



Mut tää on tätä. Mä elän ihan erilaista elämää ku jotkut, ja semmosta se vaan on. Valheellistahan se ois onnitella ku oikeesti tuntuu että pitää surunvalitella ku elämä loppuu siihen sitte ku ollaan raskaana... (tai siis siltä se näin tarkoituksellisesti lapsettoman näkökulmasta tuntuu)

Kyllä se minua aika paljon ihmetytti. Itselle on niin itsestäänselvää, että raskaaksi tulo on upea asia, josta onnitellaan sydämellisemmin kuin useimmista muista asioista. On aika loukkaavaa, jos joku katsoo että se ei olisi onnittelemisen arvoinen tai jopa negatiivinen asia. Vaikka itse ei tahtoisi lasta, kai sitä nyt voi käsittää että pari vuotta naimisissa ollut henkilö saattaakin sellaisen haluta.

Se muuttaa niin paljon. Yllättävän paljon se herättää varsinkin muissa naispuoleisissa kateuttakin!!



Syitä on monia, vaikka on moukkamaista olla onnittelematta toista ja olematta onnellinen ystävän puolesta. Tosiasia on kuitenkin ehkä se, että se on sinulle itsellesi ja miehellesi onnellisin ja suurin asia.

tai esim. onnea raskauteen. en onnittele, koska se saattaa olla liian aikaista. Meidän eka lapsi menehtyi kohtuun loppuraskaudessa, ja en sen takia haluaisi kuulla onnitteluja, enne kuin lapsi on saatettu maailmaan turvallisesti.

Saatan sanoa, että voi kun kiva, tai hauska juttu! En tarkoita mitenkään vähättelevä, se on vaan mun tapani puhua. Joillekin kun tuntuu kelpaavan VAIN se tarkka sanamuoto. :/



Ja se vauvauutinen voi olla muille jonkin sortin järkytys, joten ei ihme, ettei siinä tule mieleen onnitella. Monelta mielipahalta vältyt ap, jos lakkaat kuvittelemasta, että sinun vauvasi on kaikille muillekin yhtä tärkeä.

Jotenkin olen oppinut, ettei raskaudesta pidä mennä onnittelemaan, koska kaikki on vielä alussa. Vasta lapsen syntymästä onnitellaan! Kuitenkin on muitakin tapoja ilmaista, että onpas ihana uutinen :) Esim. voi sanoa, että " ihanaa, onnellista odotusta!" .

Sanon yleensä vaan, että tosi kiva juttu ja olen silti ihan aidosti iloinen ystävieni puolesta. Onnittelen vasta sitten, kun lapsi on syntynyt.

Juuri vähän aikaa sitten eräs ystäväni (itsekkin raskaana) onnitteli ihan innoissaan erästä ystäväämme ja suunniteli mitä he voivat yhdessä tehdä äitiyslomalla yms - seuraavana päivänä kolmannen ystvämme raskaus meni kesken.. on noloa ja kiusallista ja ikävää!

Vierailija:

Saatan sanoa, että voi kun kiva, tai hauska juttu! En tarkoita mitenkään vähättelevä, se on vaan mun tapani puhua.

mutta ei ollut kivaa kun kukaan ei vaikuttanut edes iloiselta tms. Olin ajatellut, että kuitenkin haluan puhua asiasta, kävi miten kävi, mutta silloin tuli ahdistus, että miten noille " aha" -tyypeille voisi kertoa esim. keskenmenosta ja miltä " aha" silloin kuulostaisi :-(

" Voi kun kiva" tai " hauska juttu" on mun mielestä erittäin hyvin sanottu!

Kyllä raskaudesta saa olla iloinen. Ja mahdollinen keskenmeno on surullista, ei noloa tai kiusallista!

Yhtälailla jotain voi sattua koska tahansa.



Äitini ei oonitellut kummastakaan, ja se tuntui todella pahalta.

itsekään en yleensä varsinaisesti onnittele vaan sanon että " ihana uutinen" niin kuin se minun mielestäni aina onkin.

Onnittelivat siis raskautumisestani.

Nyt IHMETTELEN itseäni, miten saatoinkaan olla niin tollo, sillä lapsi jos mikä on onnittelemisen arvoinen juttu.

Siis kiesus mitä tyyppejä te olette. Oletteko te niitä samoja mammoja jotka kieltää miestä elämästä lapsen tulon jälkeen tyyliin: pikkujouluihin ei mennä, baariin ei saa mennä, harrastukset loppuu.



Minulla 5 raskautta takanapäin eikä kukaan ole onnitellut enkä koskaan ole edes tiä odottanutkaan. Olenko siis outo? Mun mielestä onnittelut on paikallaan vauvan synnytyä.

Vasta vähitellen on valjennut, mikä käsittämätön aarre huomaani on uskottu.

Mun paras ystävä tuli sinä aikana raskaaksi ja ilmoitti minulle tietenkin iloisen uutisen. Minulla oli samana aamuna alkanut kuukautiset ja oli aika apea mieli. Kun ystävä soitti ja kertoi odottavansa, en pystynyt onnittelemaan silloin, sanoin että olen oikeasti onnellinen hänen puolestaan huomenna, tänään en pysty. Soitin sitten seuraavana päivänä ja onnittelin ylitsevuotavasti..

Varsinkaan jotka sitä eivät ole itse kokeneet.

Meidän naapuri (ikäiseni 23v) tokaisi, että pitäiskö tosta onnitella. Mulla jo yksi poika nyt toinen tulossa ja hällä ei lapsia, tuskin koskaan.

ettei ystäväsi hämmennyksessään muistanut onnitella. Itselleni on käynyt niin,ja jälkeenpäin olen harmitellut:minä tolvana en tajunnut edes onnitella=/